Onko linjoilla muita, jotka joutuvat taas sietämään sen, että

mutta mun mies "joutuu sietämään", että mun lapset asuu meillä 365 päivää vuodessa. Tätä on jatkunut jo kohta 13 vuotta, eikä ole valittanut.

teki kaikkien elamasta helvettia.



Siksi on ex-aitipuoli. Tottakai vanhempi valitsee lapsensa jos asiat etenee niin pitkalle etta pitaa valita.

varmaan tuon ajattelun omaa myös exän akka kun ei ole lapsia kysellyt luokseen ja muutenkaa ei kiinosta.

näkynyt!

kaikille parempi niin, lapsille erityisesti

varmaan tuon ajattelun omaa myös exän akka kun ei ole lapsia kysellyt luokseen ja muutenkaa ei kiinosta.

teki kaikkien elamasta helvettia.

Siksi on ex-aitipuoli. Tottakai vanhempi valitsee lapsensa jos asiat etenee niin pitkalle etta pitaa valita.

mies lähde hajottamaan perhettä, kun siinä ovat lapset pieniä, ja miehen aikaisempi lapsi on parin vuoden päästä täysikäinen.

onpa kauhea, noin maailman mittakaavassa

useammin kuin joka toinen viikonloppu...että sikäli sulla on vielä ap asiat hyvin!! Olisin ikionnellinen vain kahdesta viikonlopusta kuukaudessa.

Naiset (tai miehet), jotka eivät ole vastaavassa tilanteessa ovat yksinkertaisesti täysin tietämättömiä ja täten kykenemättömiä kommentoimaan kysymystäsi! Vaikka elämä on valintoja täynnä, ei se todellakaan tarkoita sitä, että ihan aina tarvitsisi hymyillä ja niellä kaikki paska.



Meillä myös miehen lapsi usein ja välillä saa olla laskemassa hermoja. Äitipuolen osa on todella hankala, pitäisi rakastaa kuin omaa mutta mitään oikeuksia lapsen hoitoon tms. ei loppujen lopuksi ole. Vaaditaan siis pahimmillaan vielä pyyteettömämpää rakkautta kuin omien lapsien kohdalla!!!



Toki on tilanteita, joissa ympäristö on ymmärtäväisempää kuin tämä palsta antaa ymmärtää.



Mutta kysymykseen, ota isompi rooli, kasvata lasta teidän kodin sääntöihin, yritä löytää jotain positiivista mitä lapsi on tuonut teidän elämään tai miehen käytökseen tms.



Kaikkein tärkeintä on kuitenkin ottaa ihan omaa aikaa ja hyväksyä itse se, että aina ei jaksa. Tämän olet myös oikeutettu sanomaan ääneen vaikka siitä joku herneen voi nenään vetää!!



Ihan oikeasti, kaikkea ei tarvitse jaksaa yksin edes omien lasten kanssa saati sitten lapsipuolen.

vasten tahtoaan. Voi kun et yrittäisi, niiden lasten tähden, he ansaitsevat jotain parempaa kuin miehestä mustasukkaisen tyttöystävän, joka ei vain välitä.

että uudessa perheessä tulee koko paketti, eli jos inhoaa toisen lapsia, niin eihän siitä voi mitään oikein tulla. Meilläkin on alusta alkaen olleet lapset joka ikinen päivä, joten pakkohan sitä on miehen ollut hyväksyä meidät kaikki, ei tullut vain uusi suhde vaan uusi perhekin samalla.

ukko lentäis heti pihalle jos näkisin pienimmänkin vihjeen siitä että hän ajattelee kuin ap. Ei se juma...ta ole sen lapsen vika että joku harppu seurustelee hänen isänsä kanssa!!!

jätän muiden kommentit omaan arvoonsa.



Ei ole helppoa olla äitipuoli. Varsinkin, kun isävkonloput näyttävät olevan yhtä juhlaa: saa katsoa videoita, olla netissä mielin määrin, harrastaa vaikka nyt ratsastusta ja valvoa niin pitkään kuin haluaa. Näin niin kuin alkajaiseksi. Läksyjä ei tietenkään tarvitse tehdä. Jos jotain tolkkua yrittää saada asiaan, on ilkeä ja tunteeton, välllä myös isän mielestä. Kerran lapsi varasti rahaa (ei tosin mieltä), ja siihenkään en olisi saanut puuttua isän mielestä, koska on hänen lapsensa. Nykyään pidän oman rahapussini piilossa, siis omassa kodissani!



Eli siis hyväksyntää vaaditaan, mutta poikkipuolista sanaa ei saa sanoa, näinkö se muilla menee?



Itselläni on se tilanne, että isävkonloppuina kotiini tulee lapsi, jota passataan ja jolle kaikki pitää olla kivaa. Ts. kotonani on vieras joka toinen vkonloppu! Ainoa, millä jaksan on se tieto, että kohta lapsi on sen verran vanha, ettei enää käy säännöllisesti. Itse sinnittelen liitossani, ettei lapsistani tule tällaisia.

Odotahan vain millaisia hirviöteinejä omista pikku kullannupuistasi kasvaa :)



Ei ole helppoa olla äitipuoli. Varsinkin, kun isävkonloput näyttävät olevan yhtä juhlaa: saa katsoa videoita, olla netissä mielin määrin, harrastaa vaikka nyt ratsastusta ja valvoa niin pitkään kuin haluaa. Näin niin kuin alkajaiseksi.

Itselläni on se tilanne, että isävkonloppuina kotiini tulee lapsi, jota passataan ja jolle kaikki pitää olla kivaa.

minun tulevat teinini eivät ole vieraina kodissani, ja minulla on heihin äitinä tietty "oikeus".



Taasko siellä kommentoi joku, jolla ei ole olmakoht. kokemusta?

Kasvatusvastuu on miehelläsi ja teinin äidillä. Ja sitäpaitsi, missä vaiheessa sinä olet tullut kuvioihin mukaan? Ennen vai jälkeen miehesi eroa exästä? Vaikeaa on teinin kunnioittaa sellaista äitipuolta joka syyllinen vanhempien eroon.

se auttaa jaksamaan, kun katselen, miten rakas lapsi on miehelleni ja yritän kovasti opetella hänestä itsekin pitämään. Rakkautta en edes odota tuntevani lasta kohtaan, mutta uskon, että opin hyvinkin pitämään hänestä ja meistä tulee vielä hyvät kaverit jonain päivänä. Lapsi on kuitenkin mieheni lapsi ja koska rakastan miestäni haluan myös tulla toimeen hänelle rakkaan lapsensa kanssa.

Ei se oo lapselle kovin herkkua ku vanhemmat eroaa... saatikka sit mennä isin luokse viikonlopuksi tietoisena siitä, et ei oo kaivattu. lapsi kyllä vaistoaa...

ja saan uudeksi mieheksi ihmisen joka on ihan täysin urpo ja tunnekäyhä (lue: ap.n kaltainen) niin sais kyllä kenkää.



Ajattelet ihan kamalalla tavalla. Se lapsi on perhettäsi koska se on miehen lapsi.



Omat vanhemmat erosivat ja olen kattellu kaikenlaisia sulhoja ja morsiammia. Hyvän vanhemmat isoin tehtävä on kasvattaa lapsestaan onnellinen ja luottavainen aikuinen, ja antaa kenkää sellasille jokka ei tue lasta.



Että säälittää eron kokeneet lapset jokka saa uudeksi aikuiseksi kylmän ihmisen.