2,5 vuotiaalla näköharhoja. Pelkää! Mitä tämä on?

Löytyykö kotoanne pelottavia elementtejä? Millaista musiikkia kuuntelette?

Päivälläkin varoi joitakin kohtia, kun ajatteli että siinä on vesiputous. Pari kuukautta kesti. Sitten loppui. Nykyään iloinen eskarilainen. Ja pelasi tietsikalla ekan kerran 4-vuotiaana muumipeliä. Ei myöskään vieläkään anneta katsoa telkkaa kuin valvottuna.

Ja aamulla muisti hyvinkin tarkkaan mitä oli säikähtäny. Itse päätteli sen kuuluvan kehitykseen enkä sen tarkemmin sitä selvitellyt. Yöllä kun ne tulivat otettiin lapsi viereen nukkumaan. Yleensä tilanne korjautui melko pikaisesti. Ja meilläkin poika tarrautui, huusi kuin syötävä, tärisi ym.

..

Jos yhtään ymmärtää lapsia niin noi on ihan normaaleja jotka menevät ohi.

Eri asia jos kestää kuukausia niin silloin voi jutella vaikka terveydenhoitajan kanssa neuvolassa.

T: neljän äiti.

Uskonnosta muuten kysyttiin varmaan juuri sen takia, että kovin uskkonnollisessa ympäristössä voi juuri esiintyä tällaista kauhua.

lapsille enemmän kuin toisille. Auttaisiko pienet päiväunet, niin lapsella olisi mahdollisuus " jakaa" päivän kokemusten käsittelyä kahteen unijaksoon?

Mutta mielenrauhan saat viemällä lääkäriin.

Veljeni heräili monta vuotta öisin ja herätessään näki vielä unta, eli tavallaan oli unen ja valveen rajoilla.

Vierailija:

Eli tähän asti täysin tavallisesti kehittynyt, iloinen, reipas lapsi alkoi yöllä huutamaan. Näki hirviöitä siellä täällä ja ihan selvästi näki jotakin. Kiipesi syliin vauhdilla, tärisi, osoitteli, piti tosi tiukasti kiinni. Ei antanut laskea takaisin sängylle. Välissä joku oli varpaissa, sitten meni vaippaan, oli sormissa, korvissa, silmissä... Meni kaksi ja puoli tuntia, että lapsi rauhoittui nukkumaan.

Nyt aamulla herättyään ei uskalla kävellä lattialla, istua missään, kun näkee kaloja...

En mä yhden yön perusteella veisi enkä varsinkaan mihinkään päivystykseen...

unihalvausta, jossa ollaan nukkumisen ja hereilläolon rajamailla ja unet ikäänkuin pomppaavat sinne oikeaan elämään;) Todellakin varmaan kauheaa ihan aikuisellekin...ne hirviöt ovat siellä oikeasti ja sitten ne eivät ole, mutta tuskin on kyse mistään mielenterveysongelmasta tai psykoosista:)

pelkoaan heti sanoiksi. Pelästyi " jotakin" täällä kotona kesken leikin, ja tilanne toistui eri muodoissa. Saattoi ilmoittaa, ettei tule huoneestaan ollenkaan, saattoi pelästyä kesken iltapalan syömisen jne. Nämä kauhukohtaukset eivät koskaan tulleet nukkuessa, aina hereillä. Oireet oli juuri tuota tärinää, itkua, hysteeristä käytöstä, syliin tarrautumista jne. Lopulta saimme pelon paikannettua meidän eteiseen: lapsi oli pelästynyt varjoa, jonka oli nähnyt siellä. Sitten kun tajusin, että lapsi oli alkanut pelätä varjoja (ei siis ilmeisesti ollut aiemmin kiinnittänyt niihin huomiota ja yht´äkkiä oli nähnyt niiden liikkuvan jne.) niin kaikki " kauhutilanteet" alkoivat olla järkeenkäypiä: lapsi oli nähnyt pelottavia varjoja ja erityisesti häntä pelotti jos aikuinen ei ollut siinä ihan lähellä. Sitten tilannetta olikin helppo lähteä purkamaan: tutustuimme varjoihin, teimme varjoleikkejä, katsoimme omia varjojamme ja niiden liikkeitä jne. Tilanne laukesi parissa viikossa ja sen koommin ei ole ongelmaa ollut. Näin jälkeenpäin liitän itse tuon lapsen kokemuksen siihen, että lapsen mielikuvitus sekä havainnointikyky oli alkanut kehittyä ja sen vuoksi tuttu ympäristö näyttikin jostain kulmasta uhkaavalta.



Muistan, että olin edellä kuvatussa tilanteessa TODELLA ahdistunut ja huolestunut. Lapsen käytös oli niin outoa, että kävin mielessäni läpi kaikki pelottavat vaihtoehdot mielenhäiriöstä jopa paranormaaleihin ilmiöihin saakka..! Nyt jälkeenpäin tuntuu hullulta, mutta minua oikeasti pelotti. Onneksi asia sitten selvisi. Uskoisin, että lapsen ollessa kyseessä ei aina ehkä selviä, mitä lapsi pelkäsi -oliko se unessa nähtyä vai ihan valveilla kuviteltua. Ap:tä lohduttaisin sillä, että on paljon todennäköisempää, että kyseessä on täysin normaali ilmiö kuin mitään sen pahempaa. Niin rankkaa kuin se onkin, seuraisin pari viikkoa. Ja yrittäisin varovasti lapsen kanssa keskustella asiasta -ilman, että siitä tulee lapselle painostavaa.

Yöllä herää välillä itkemään hirviöitä, kummituksia ym ja kyllä niitä pelätään vielä aamullakin. Näitä on aina kausittain.

Minusta siis vaikuttaa normaalilta, mutta viedään niitä lapsia lääkärille pöllömmistäkin syistä, joten vie ihmeessä, jos asia sinua vaivaa.

Minä veisin kyllä lääkäriin ja pikaisesti. Aivokasvain mahdollisuuden poissulkemiseksi.

Lääkärille kannattaisi menä.

voiko olla joku neurologinen juttu, joku harvinainen sairaus, joku alkava kehitykseen liittyvä sairaus vai joku psyykkinen juttu. Lapsen elämä on ihan tavallista.

Ja miksi se jatkuisi aamulla?

Tuo yöllinenkään ei kuulosta normaalilta kauhukohtaukselta (kokemusta niistä on omien lasten kanssa) ja kauhukohtaus ei tosiaan " jää päälle" vielä aamullakin.

Lääkäriin mars, ja heti!