Miksi teille on niin kauhea peikko se, etta leikki-ikainen lapsi on hoidossa muutaman paivan viikossa aidin ollessa kotona vauvan kanssa?

Voi halleluuja että olisi helppoa jäädä aamulla köllimään ja kulkea päivä verkkareissa kun kaikki lapset olisivat kotona!



Mutta! Me heräämme joka aamu aikaisin ja puen ja huolehdin kaikki lähtökuntoon ja viemme esikon tarhaan pienten kanssa. Sama homma iltapäivällä. Ja lisäksi hoitomaksut, olisi helppoa kun kaikki olis kotona.



Ja syy miksi näin teemme on se, että on minusta laiskuuden huippu jos ei viitsi viedä 5-vuotiasta varahaiskasvatuksen piiriin, jossa saa ikäiselleen sopivaa ryhmätoimintaa ja virikkeitä. Kyllä olisi ankeaa mennä eskariin ja kouluun ihan kylmiltään, todennäköisesti kouluunmeno siirtyisi vuodella.



Että miettikääpä tältä kantilta seuraavan kerran, se vaan on niin että minä tiedän mitä lapseni tarvitsee!

6- ja 5-vuotiaat ovat aamupäivät päiväkodissa (isompi eskarissa) ja minä vauvan kanssa kotona.



Oikein hyvä järjestely koko perheelle!

Vierailija:

Onko se lapsen etu? Etköhän ole itsekin sitä mieltä, että lapsen etu on olla muun perheensä kanssa kotona.

Äitini epäilee, että jouduin pahasti koulukiusatuksi sen takia, etten ollut oppinut tarpeeksi sosiaalisia taitoja pienenä. Jäin 3-vuotiaana kotiin, kun pikkuveljeni syntyi, ja siellä perälandella ei todellakaan ollut mitään kerhoja. (Emmekä olisi voineet muuttaa, koska isäni työ oli sellaista, jota voi tehdä vain maalla, eikä työpaikkoja ollut ihan hirveästi tarjolla.) Olisin oppinut toimimaan muiden ikäisteni lasten kanssa, jos olisin jatkanut päivähoidossa. Siellä on kuitenkin homma paljon raaempaa kuin kotona kolmestaan äidin ja vauvan kanssa.

Ymmärrän, että jotkut ovat huolissaan. Mutta ei sen tarvitse olla mitään lapsen hylkäämistä, että hän on osan päivästä päiväkodissa. Käsittääkseni monet lapset jopa pitävät siellä käymisestä, koska siellä on kaverit ja kivaa, ohjattua tekemistä.

Mutta tosiaan tällainen esimerkkitapaus. Pitäisi kyllä aika ihmeellinen lapsi olla, jos ne kaikki kierot sosiaaliset pelit osaisi jo syntyessään, tai edes oppisi ihan itsekseen ilman kokemusta.

Niin, ja siellä puistossa on aina se oma äiti vahtimassa haukkana, ettei pikku kullanmurua kiusata. Päiväkodissa pitää ihan itse oppia puolustamaan itseään, mikä on minusta aika olennaista.

jos lapsi kaipaa ikäisiään kavereita ja lähtee päiväkotiin mielellään muutamina päivinä, vaikka äiti jää kotiin pikkusisaruksen kanssa, niin ok. Mutta jos lapsi olisi mieluummin kotona, koska äiti on kotona, niin en totisesti saisi vietyä lastani hoitoon ja olisi päivää tyytyväisin mielin. Mutta minulla onkin vain yksi lapsi, joka täyttää 5 ja on ollut päiväkodissa 3-vuotiaasta. Edelleen menee hoitoon vähän pitkin hampain vaikka tietää, että molemmat vanhemmat ovat töissä ja hoitopaikka on mielestäni mitä parhain. Koti on kumminkin koti.

että oppii sosiaaliset taidot ennen koulua. Sitä ennen on pilvin pimein harrastuksia, puistoja ja kerhoja samaan tarkoitukseen.

Voi olla että habituksesi olisi vetänyt kiusaajat kimppuusi joka tapauksessa ja kiusaamista olisi kestänyt vain muutaman vuoden pidempään, jos olisit ollut päiväkodissa.

Ja kiusaaminen alkoi vasta kolmannella luokan vaihduttua. En tiedä, olisiko päivähoito 3-vuotiaana estänyt sen, mutta näen, että hoidosta on hyötyä lapselle, kunhan lapsi viihtyy hoitopaikassa. Siellä oikeasti oppii - lähinnä kantapään kautta - toimimaan muiden kanssa.



Tai voihan se vaikuttaa päinvastoinkin: kiusatuksi (vaikka päiväkodissa) joutunut näyttää sen alistuvan naaman kaikille, joiden pelkää kiusaavan, ja siten oikein yllyttää muita.



- 22

Ilkeys, pahansuopaisuus ja kateus on syynä, nämä kotona lapsiaan hampaat irvessä hoitavat eivät toivo kenenkään pääsevän helpommalla kuin he ja sitten kotona rääkyvät lapsilleen, kun meinaavat tulla hulluksi siinä kotiäiti-idyllissään neljän seinän sisällä.



On se ihan tutkitusti todettukin, että päiväkotilapsista kasvaa sosiaalisempia kuin kotihoidetuista ja pärjäävät paremmin koulussa.



Suomessakin " koulun" pitäisi alkaa jo 3-vuotiaana aivan kuten muualla Euroopassa. Käsittämätöntä, että leikki-ikäisiä lapsia pidetään purkissa kotona. Hyvin harva näistä kotiäideistä jaksaa olla aloitteellinen lastensa kanssa, heidän pääasiallinen energiansa kuluu niiden kotonaolevien äitien nälvimiseen, jotka vievät lapsensa toisten lasten seuraan kuten on tälläkin palstalla niin usein nähty.

Ettet vain viittaisi siihen supersuppealla matskulla tehtyyn _ruotsalaistutkmukseen_?

että purkissa vietetystä lapsuudesta ei saa yhtä hyviä sosiaalisia eväitä elämään, kun jos on jo alusta pitäen viety ohjattuun toimintaan ja toisten lasten seuraan.



Mikään parin tunnin kerho ei tosiaan riitä leikki-ikäiselle, koska siellä ei pääse samalla tavoin tutustumaan toisiin lapsiin ja leikkimään heidän kanssaan vapaasti.

kotihoidossa kouluikään asti. Koulun aloitus oli todella vaikeaa - olin arka ja minun oli vaikea saada kavereita. Lisäksi kädentaitoni olivat ja ovat yhäkin heikot, koska äitini ei todellakaan ollut innostunut askartelusta tms.



Todellakin huolehdin, että 4-vuotias lapseni saa leikkiä isommassa ryhmässä ja " nauttia" kädentöistä, jumpasta, muskarista yms... osallistua juhliin, naamiaisiin yms... ikätovereittensa kanssa, vaikka olenkin vauvan kanssa kotona. Huomattavasti ankeampaa olisi se, että lapsi olisi vain kotona ja sitten menisimme puistoon, jossa kaikki muut lapset ovat nuorempia (näin tosiaan on - on kokemusta, koska menemme usein puistoon niinä kahtena päivänä, kun lapsi ei ole pk:ssa). Lapseni haluaa mennä päiväkotiin, hänellä on rakkaita kavereita siellä ja hän viihtyy siellä erinomaisesti.



Tokihan tämä on suuri etu, mutta en voi ymmärtää, miksi jotkut äidit haluavat syödä omia ja lastensa etuja. Eri asia tietysti on se, että 1-vuotias työnnetään päiväkotiin, kun vauva tulee kotiin, mutta sekin voi olla oikea ratkaisu, jos äiti ei syystä tai toisesta jaksa olla hyvä äiti koko päiviä. Harvassa lienee ne idiootit, jotka laittaisivat 1-vuotiaan päiväkotiin vain virikkeiden saamisen takia.

kaikenlaisia tekosyitä kaikelle mahdolliselle.

Minä olin kotona kouluun asti. Menin 6-vuotiaana, eikä ole koskaan ollut pienintäkään sosiaalista vaikeutta, päinvastoin.



Esikoiseni pääsi vuoden etuajassa eskariin, koska todettiin jo nyt koulukypsäksi ja on vuoden edellä ikätovereitaan koulukypsyydessä ja sosiaalisissa taidoissa. Ns. kotihoidossa on jalostunut.

ole vain sosiaalisten taitojen valmennusta, toki joillakin voi olla tarvetta tähän. Mielestäni voisi myös arvostaa ns. leikki-ikää sinänsä lapsen omana ainutlaatuisena kokemuksena. Jos lähiympäristössä ei ole muita kotihoidossa olevia samanikäisiä kavereita ja siten ei tarjoudu mahdollisuutta vapaaseen leikkiin samanikäisten kanssa, niin en ymmärrä miksi se pitää estää 4-5-vuotiaalta lapselta kotihoitoideologian vuoksi.

Kun olen hakenut 5-vuotiastani päiväkodilta olen saanut seurata mm. seuraavia porukalla meneillään olevia leikkejä: kauppa, puna- ja valkosolujen taistelu, sauna, joulu, StarWars, majaleikit jne. Tätä hänellä ei olisi ilman noita muutamia hoitopäiviä tai olisi vain harvoin.

kotona hoitaa yhtä viisivuotiasta??



Eiköhän ne kotihoidetut 5-vuotiaat ole isoja sisaruksia eli kotona tulee mielin määrin vastaavaa leikintää.

useampikin, jolla on 5- ja 1-vuotiaat tai vauva, joten en tiedä, miten sen vauvan kanssa näin leikitään. Näille on ketjussa kommentoitu, että kerhot riittää.

ottaa hoitolapsen sen 5-vuotiaan seuraksi. Tai laittaa kerhoon.

että hoitolapsia otetaan jostain tai 5-vuotias poika innolla enkelinkuvioita leikkaamaan kerran viikossa.

Eli joko olet töissä ja lapset hoidossa, tai sitten kotona ja lapset kotona.



Jos tarvitset lapsellesi hoitopaikkaa ollessasi kotona, katson että olet tuen tarpeessa, päivähoito on silloin avohoidon tukitoimi perheeseenne.

varsinkin noista virikepaikoista... Ja kerho on kyllä joka päivä.