Ovatko kaikki keinot sallittuja rakkaudessa?

eikä himosta tai halusta vikitellä toisen miestä.

(esim. varatun vikittelemistä tai pettämistä).

Ehkä voisit olla vähän spesifisempi..

Vierailija:

(esim. varatun vikittelemistä tai pettämistä).

koska enhän muuten olisi saanut miestä jonka halusin :)

Onko se nyt sitten niin väärin, me ollaan onnellisia yhdessä ja en mä vienyt miestä mitenkään väkisin, oli kiinnostunut minusta kovastikin ja siitä se sitten lähti <3

...elämäni rakkaus seurusteli toisen naisen kanssa. En kertakaikkiaan saanut häntä ajatuksistani, vaikka kaikkeni tein. Otin sitten aikani pohdittuani yhteyttä häneen, ja kuinka ollakaan miehellä tais olla samansuuntasia tunteita. Tiesin koko ajan tekeväni väärin, kun tekstailtiin ja soiteltiin, mutta yhtäaikaa olin onnellisempi kuin koskaan, sillä tiesin aina tämän miehen olevan minulle se oikea. Asiat johtivat toisiin ja lopulta meidän oli pakko salaa tavatakin, minkä jälkeen mies jätti tyttöystävänsä ja valitsi yhteisen elämän kanssani. Tunne siitä, että mies on mulle se ainut ja oikea, eli ilmeisestikin rakkaus, sai tekemään asioita joita en oikeestaan keneltäkään edes suvaitse. Ei sitä voi tietää ennen kuin itse kokee... Mutta nykyisin en suostu katumaan - ilman miestäni en olisi kokonainen. Mielestäni siis rakkaudessa on kaikki keinot (no, ei nyt ihan kaikki) sallittua...

Vierailija #7:

5&6 on saastaisia huoria

Eli sinulla riitäisi sitten ymmärrystä naista kohtaan, joka nyt ottaisi mieheesi salaa yhteyttä koska kokee miehesi elämänsä rakkaudeksi? Et olisi nuoren parin onnen tiellä, jos miehesikin haluaisi tapailla tätä toista naista?

jos jokin on tarkoitettu, odottava korjaa potin. En ole tehnyt mitään erityistä, kärsivällisesti odottanut ja antanut hänen tietää sen. Nyt hän on minun, enkä langennut mihinkään.

Tunteensa kyllä saa ilmaista mutta sen enempää en lähtisi soittelemaan ennen kuin mies on tehnyt päätöksensä..



Pitäisi antaa rauhassa yrittää vielä lastensa äidin kanssa..



Ei mielestäni ole pitkä aika odottaa ja saa itselleen paremman mielen kun ei tavallaan ole " varastanut" lapsilta isää kotoa..



Tää on vaan mun mielipide mitä oon itelle tolkuttanu ku varattuihin oon tutustunut.

Eivät miehetkään ole mitään jonkun omaisuutta, vaan itsenäisiä olentoja.



Jos miestä vie jalkoväli, niin vika on sitten siinä miehessä eikä hänet vietelleessä naisessa.



Vastaavasti naistenkin pitää kantaa vastuu. Eli lähteä uuteen suhteeseen vasta, kun edellinen on lopetettu. Mutta pettämisessäkin syy on pettäjän, ei sen, jonka kanssa aiempaa puolisoa petetään. (Tietysti voi kysyä, onko edellinen suhde jo loppu, ja vaatia, että on ennenkuin alkaa suhteeseen.)

..meillä siis tilanne oli se, että myös minä olin (toki edelleenkin olen) mieheni elämän rakkaus. Siksi koen oikeutetuksi sen mitä tein, sillä olemme toisissamme löytäneet ne oikeat. :) Muut naiset saavat otella toki mieheeni yhteyttä, sillä tiedän, ettei mieheni mihinkään ole menossa...

Toisia ihmisiä pitää sen verran kunnioittaa, että varattuja ei yritetä! Onpa ällöttävää, jos on noin vääryydellä " rakkautensa" saanut, mä en tohon pystyisi. Itsekkyys, itsekkyys ja itsekkyys -taas tässäkin...



Mutta on toisaalta ihan odotettavissa, että sellainen mies, jonka saa vääryydellä noin nalkkiin lähtee vielä joskus toisen _samankaltaisen_ naisen matkaan, joten siinäpä saatte omaa lääkettänne.

Vierailija:

..meillä siis tilanne oli se, että myös minä olin (toki edelleenkin olen) mieheni elämän rakkaus. Siksi koen oikeutetuksi sen mitä tein, sillä olemme toisissamme löytäneet ne oikeat. :) Muut naiset saavat otella toki mieheeni yhteyttä, sillä tiedän, ettei mieheni mihinkään ole menossa...

Aivan sama tilanne, oltiin noin 6 vuotta haaveiltu toisistamme ilman että ilmaistiin tunteitamme, sitten alettiin vähän viestitellä ja jutella, tavata kahden kesken jne, ja 3kk tapaamisten alettua mies jätti silloisen avovaimonsa...

Saa mun miestä edelleen tulla muutkin vikittelemään, olen nähnytkin näin tapahtuvan, mutta rakkaus on eri asia kuin seksi,

jos mieheni rakastuu johonkuhun toiseen yhtä paljon kuin minuun aikanaan, on toki luonnollista että hän lähtee, ja niin varmasti tekisin minäkin, ei näin isoa rakkautta kyllä ihan joka nurkan takaa vastaan kävele ja elämä on riskejä täynnä, kuka tahansa voi rakastua kovasti ellei jo ole kohdannut sitä kaikkein oikeinta oikeaa :)

En koe vieneeni lapsilta isää, he tapaavat kyllä, ja ilman minuakin olisi mieheni ja silloinen avovaimonsa päätyneet jossain vaiheessa eroon, ei kuulemma tosin ihan niin pian mitä nyt kun sai minut, olemme siis jutelleet tästä monesti ja noin mieheni sanoi kun tunsin alussa syyllisyyttä että " rikoin" perheen...

Olinkin tulossa kysymään, et eikö kukaan oo kokenut sellasta kaikenylittävää rakkauden määrää, mut vitonen olikin sit kokenut just samaa kanssani. Ja tokihan voitte epäillä, et mieheni jonkun matkaan lähtis, mutta itse pidän sitä aika epätodennäköisenä... Ehkä te muut ette vaan ole kokenut sellaista elämää suurempaa rakkautta ;) Sillä on ihan valtava voima.

Se ei mitenkään eikä milloinkaan voisi olla puhdasta ja elämää suurempaa rakkautta, koska tuollainen petollisuus ja itsekeskeisyys miehessä tappaisi vähänkin rakkauden. Ja mikäli ei tappaisi, sitä surkeampaa minulle.

Ei meillä mies mulle rakkauttaan vannonut ollessaan exänsä kanssa meidän pitäessämme yhteyttä. Ehkä tää on eri asia, kun heillä ei lapsia silloin ollut (minulla oli yksi). Mies siis kuitenkin lopulta erosi exästään ennen kuin rupes rakkauttaan vannomaan (tosin meillä ei tarvetta vannoa, rakastetaan vaan, ei sitä kummankaan tarvii erikseen erityisesti todistella)