Järkyttävää kun miehen tai naisen pitää pyytää toiselta lupa päästä jonnekin, esim baariin!

normaalina menemisenä, mutta jos meneminen on sitä että mennään enemmän kun käydään kotona, niin silloin on syytä alkaa kysellä, että viihtyisikö se toinen joskus siellä kotonakin yhdessä tai on aika mennä kokonaan eriteitä. Kysehän voi olla myös tälläisestä.



Olen ainoastaan alkanut rajoitta menoja kun pari kk katseltuani laskin, että mieheni oli ollut illan kotona (tai käyty yhdessä) kahden kuukauden aikana 5 päivää. Ja mun mielestäni en ollut kovin tyhmä kysellessäni tai rajoittaessani, koska se pelasti avioliittomme, kun mieskin tajusi asian.

meillä ainakin kysytään toiselta, että " Maija pyysi minua teatteriin maanantaina, sopiiko, että menen?" , eikä vain töräytetä, että olen sitten juuri lähdössä teatteriin. Toisellahan saattaa olla jotain sellaista menoa, että lähteminen ei sovikaan, tai vaikka jotain sellaista molempia koskevaa tiedossa, mitä ei vielä ole ehtinyt toiselle kertoa.

Onkin eri asia kysyä, että " sopiiko sinulle" kuin, että " saanko LUVAN lähteä" ! Siis tietysti toiselle kerrotaan ja kysellään, että eihän meillä ole silloin mitään, mutta kun tunnen useita pareja, joissa mies joutuu kysymään vaimoltaa luvan, tyyliin" Saanko luvan lähteä Pertsan kanssa kaljalle kahden viikon päästä perjantaina?" Siitä alkaa sitten kahden viikon riita, kun vaimo kiukuttelee ja itkee, että et lähe, en anna lupaa ja mies yrittää vielä suostutella, että " anna mun nyt lähtee" ja vaimo vaan mököttää ja kieltää lähtemästä. Lopputulos on yleensä se, että mies ei lähde, koska lupaa ei ole herunut tai sitten mies saa lähtä, mutta vain vaimon kanssa. Ja näitä pareja on lähipiirissä PALJON!



ap

Meille se on lähinnä kohtelias tapa jolla viestitämme että otamme toisemme menoissamme huomioon. Kyllä toinen saattaa joskus sanoakin että oot tässä kuussa jo pari kertaa ollut baarissa joten jospa jättäisit väliin ja silloin toinen yleensä myös jättää väliin tai kertoo miksi se olisi tärkeää mennä.

Mä olen aina ihmetellyt kanssa tätä ja mun mielestä sopiminen on ihan eri asia kuin luvan kysyminen.



Jotenkin tuntuu, että tuo luvan kysyminen kuulostaa vanhemman ja lapsen väliseltä suhteelta. Silloin tuntuu, että vaimo on ruvennut äidiksi miehelleen.

ei se homma valvonnalla ja kielloilla parane! Tottakai seurustelukumppanilta voi muodon vuoksi kysyä, mutta en tajua sellaista kahlitsemismeininkiä.

tottakai ihmiset voivat parisuhteissaan kysyäkin, että " voinko lähteä" muodon vuoksi, jolloin oikeastaan kyse onkin sopimisesta, ei luvan kysymisestä.



Mutta ap käsittääkseni tarkoitti aloituksessaan nimenomaan pariskuntia, joille tavallaan oletusarvoisesti kaikki meneminen on kiellettyä, ellei erikseen puolisolta saada lupaa.



Mielestäni toimivassa parisuhteessa tämän pitäisi mennä nimenomaan toisinpäin - eli oletusarvoisesti molemmat osapuolet voivat päättää menoistaan, mutta asioista sovitaan ihan jo siksi, että saman katon alla asutaan. Ja siksi, että joskus voi tulla menojen suhteen tuplabuukkauksia. Lapsettomillakin pariskunnilla voi sitten olla lemmikkejä, joista pitää huolehtia - eli jos toinen lähtee mökille, on varmistuttava, että toinen jää vaikka koiran kanssa kotiin.

Kun ap oikein korosti, että niitä on tosi paljon, niin mua sitten ihmetyttää, että millaisissa piireissä ap oikein liikkuu, jos nuo tyypit on niin yleisiä.

Vierailija:

Kun ap oikein korosti, että niitä on tosi paljon, niin mua sitten ihmetyttää, että millaisissa piireissä ap oikein liikkuu, jos nuo tyypit on niin yleisiä.

Mä myös ihmettelen suuresti noita ihmisiä.. Pidättekö te miehiänne jossain kellarissa ja silloin tällöin " päästäätte" miehenne johonkin kun se on ensin puoli vuotta anonut " pääsylippua"

kanssa ravintolaan. Sanoi aina, että on ihan eri asia mennä baariin kuin että hän menee huisin nevadaan mökille...

Vierailija:

Mä myös ihmettelen suuresti noita ihmisiä.. Pidättekö te miehiänne jossain kellarissa ja silloin tällöin " päästäätte" miehenne johonkin kun se on ensin puoli vuotta anonut " pääsylippua"

Toisaalta taustalla saattaa olla vaikkapa toistunutta uskottomuutta tai muita ongelmia - sellaisen tulkinnan saatan helposti tehdä, jos kuulen tämän sortin " neuvottelua."



Meillä molemmilla voi olla (ja onkin varsin paljon) omia menoja, joista toki keskustellaan ja koordinoidaan kalenterien kanssa. Meillä on paljon yhteisiä ystäviä, mutta myös omat opiskelu- ja työkaverit, joiden rientoihin osallistutaan joko yhdessä tai erikseen. Ollaan vielä lapseton (ja lemmikitön) pari, joten aikataulujen yhteensovittaminen onnistuu yleensä mukavasti.



Luottamus pelaa täysin, joten ei ole tarvinnut ajatella, että olisi mitään syytä olla " päästämättä" toista omiin menoihinsa. Meilläkin saatetaan kyllä kysyä " sopiiko" toiselle, jos ollaan omin päin lähdössä jonnekin, mutta kysymys liittyy aikatauluihin, ei " päästämiseen" . Oletusarvo on, että jollei jotain tärkeää muuta menoa osu samalle illalle, kysymys on lähinnä retorinen.

mutta valitettavasti totta. Esim. jos vaimo " päästää" sille yhdelle kaljalle, se voi tarkoittaa kolmen päivän ryyppäämistä, huumeiden vetoa yms. älyttömyyksien tekoa.

Tällaiset miehet ovat kuitenkin onnellisempia sellaisessa kovassa kurissa, kuin siinä, että heille annettaisiin vapautta. Myös joku vankilanjohtaja sanoi joskus, että linnakundit pelastaa vain uskonto tai tarpeeksi pahansisuinen akka.



Ihmettelen vaan, että minkälaiset naiset huolivat tällaisia kakaroita kumppanikseen?