Eikö sitä puhetta koskaan tule??? Väsyttää tämä odottelu...

Moi!



Kirjoituksesi olisi aivan hyvin voinut olla minun kirjoittamani sillä erotuksella että meiän poika on 2v7kk.

Me käymme puheterapiassa joka toinen viikko,mutta poika ei tule toimeen terapeutin kanssa joten en tiedä mitä sen suhteen sitten jatkossa.

Ja hoidossa on joka päivä,siellä on kyllä kehittynyt hienosti eri asioissa.

Tuo käsien räpistely innostuessaan on meillekkin tuttua.

Ei kait tässä auta kuin odotella,josko nää pojat joskus aukasis sanaisen arkkunsa :)

Kiva kuulla että on joku jolla asiat noin lähellä meidän tilannetta! Missä päin Suomea asutte? Me asutaan Espoossa.



Meillä on nyt toukokuun aikana tullut pientä edistymistä puheessa, jee!!! :)

Poika puhuu kuin papupata, omaa kieltään tosin lähinnä. Kukaan ei siis ymmärrä suurta osaa puheesta. Mutta nyt on alkanut toistaa tai yrittää toistaa sanoja pyydettäessä (sano kuu-kuu, sano auto-au, sano kukka-ukka). Vaikeat sanat eivät onnistu eli jos on yli kaksi tavua tai jos on esim p,k,t konsonantteja. Yllättäen osaa sanoa R-kirjaimen paremmin kuin kohta 5v isosisko, jolla on R-vika.



Mistään kunnon puheesta ei vieläkään voi puhua ts. sanoja on alkanut tulla lisää mutta ei lauseita. Nyt on käytössä yksi verbi eli kkää (=tykkää). Mutta edistystä tämäkin!

Lisäksi on oppinut esim pesemään käsiä melkein itsenäisesti. Pukeminen tai riisuminen ei vielä kiinnosta, vaipoissa ollaan edelleen täysin. Inhoaa pottaa ja pönttöä, ei ole koskaan tehnuyt mitään sinne. Täyttää siis kolme vajaan kuukauden päästä. Käsiä räpistelee edelleen innostuessaan.



Suun motoriikka on selkeästi vajaata. Ei osaa supistaa suutaan, antaa pusun vieläkin suu viivana kiinni. Ei osaa puhaltaa saippuakuplia. Hienomotoriikassakin on ongelmia, piirtää vain suttua, ympyrä tai risti eivät onnistu. Eilen piirsi ensimmäistä kertaa suoran viivan! :)



Meillä alkaa viikon päästä päiväkoti. Äitiä vähän jännittää, mutta toiveet on korkealla, että jotain uutta sieltä tulisi. Esim tuohon potta-asiaan. Että kun muut menevät potalle niin hänkin menisi,vaikka sinne ei mitään tulisikaan.



Katsotaan!



Kerro lisää kuulumisia, äitis! Onko pojallasi sisaruksia? Meidän pojalla on kaksi isosiskoa, kohta 7v ja kohta 5v.

Me asutaan keski-suomessa,pienellä paikkakunnalla.



Kiva kuulla että edistystä on tapahtunut,jospa nää tästä :)

Meilläkään ei pottailut innosta ollenkaan,kesällä aattelin että koitetaan viikon jakso kunnolla josko ees päivävaipasta voisi luopua..mutta saas nähä.

Meilläkin on pojalla tuota omaa kieltä aika paljon,mitään järkevää suusta ei tosin tule..ja mua niin harmittaa että tuo puheterapeutti on niin huono että ei saa poikaan mitään otetta..poika tuntuu pelkäävän sitä enemmänkin..

Piirtämisestä ollaan vasta nyt innostuttu,lähinnä semmosta suttua tulee,itse osaa syödä ja riisua,joten kuten osaa pukeakin sukkia ja helposti meneviä housuja.

Meillä on esikois poika kohta 4v,hänkään ei mitenkään aikasin alkanut puhumaan mutta kyllä nyt selkeitä lauseita oli jo 2,5vuotiaana.Ja nyt puhuu koko ajan sujuvasti.

Meille neurologi sanoi että lapsen paras opettaja on toinen lapsi joten itsekkin toivon että hoidosta löytyisi apua,poika on käynyt nyt 2kk ryhmäperhepäivähoitoa.

Osastojakso tulee syksyllä..harmi että vasta silloin.

Mutta onneksi pääsemme taas käymään neurologilla, 9.6 on aika,josko sieltä taas tulisi jotain selvyyttä asioihin.

Autistista en saa lapsestani,mutta ehkä joitan yksittäisiä piirteitä voisi olla?Kuten se että tekeytyy kuuroksi toisinaan,tosin olen miettinyt että voisiko kuulossa olla oikeasti vikaa,mutta jotenkin tuntuu että ei,että lapsi kuulee kyllä jos haluaa.

Ja tuo käsien räpsyttely tuntuu toisinaan oudolta piirteeltä..

Mutta hienosti poika ottaa kontaktia ja on vuorovaikutuksessa minun ja isänsä kanssa,vieraita ihmisiä kyllä vierastaa aika paljon,hoidossa on tosin tullut rohkeutta lisää.

Suun motoriikkaa ollaan harjoteltu juuri puhaltamista yms,mutta ei poikaa innosta niin ei..pakottaa ei oikeen voi..



Kirjoitellaan!

meillä on tänä vuonna 8-vuotta täyttävä poika. poika sai dysfasia diagnoosin 4 -vuotiaana , mutta puheterapeutilla aloitimme jo 3 -vuotiaana.



pojalle ekat sanat tuli 10kk ikäisenä aivan selkeästi , muistaakseni niitä oli 5kpl . kävelemään oppimisen jälkeen (1v2kk) sanat hävisivät kokonaan ja opitut sanat alkoi vasta tulla 2 vuoden jälkeen epäselvinä...monta kertaa miettinyt että mitä tuossa sanojen oppimisen ja kävelyyn lähtemisen välissä on lapsen aivoissa tapahtunut??



3-vuotiaana puheesta ei saanut kukaan muu selvää kuin isä ja äiti...oli paljon sitä omaa puhetta.



4- vuotiaana pojan puhe oli 1-vuotiaan tasolla ja juurikaan kukaan siitä selvää saanut ja minä toimin tulkkina. ja voihan sen ymmärtää että aikamoisia raivareita oli. ehkä tämäkin oltaisiin vältetty jos olisimme tajunneet ottaa kuvat käyttöön .



5-vuotiaana poika alkoi puhumaan kuin papupata ja alkoi kysyä asioista..tietysti joidenkin sanojen muotoilu ei ihan kohdilleen mennyt , mutta se ei puhetta hidastanut. värit muuten opeteltiin englanniksi koska suomeksi sanottuna ne oli vaikeita..ja jotain muuta myös opeteltiin englanniksi, mutta kyllähän se aika pian ne myös oppi suomeksi sanomaan ;)



6-vuotiaana poika oppi r ja s-kirjaimet ja puhe selkeytyi todella paljon . oppi kertomaan asioista hyvin esim. mitä päiväkodissa oli tapahtunut ym.



poika sai pidennetyn oppivelvollisuuden ja käytimme hyväksi "kerrata" toinen eskarivuosi , koska poika oli syntynyt loppuvuodesta. ja se todellakin kannatti! Pojan puheesta ei enää kukaan huomaa mitään erillaista...joidenkin asioiden selittäminen voi olla hankalaa ,mutta poika osaa hyvin peitellä vaikeuksiaan toisilta.

Liikunnallisesti meillä ollaan oltu lahjakkaita, ja innostuessaan meillä poika jännittää kätensä rinnan päälle.

pienempänä se oli voimakkaampaa ,mutta nyt jo vähän "rauhoittunut" välillä teeveetäkin katsellessa poika "jännittää" (jos tulee joku jännä juttu) ja illan päätteeksi valittaa päänsärkyä. =(



Nyt poika tosiaan aloittaa syksyllä pikkuluokassa . oppi eskarissa viime keväänä lukemaan ja kirjoittamaan . matemaatiikassa löytyy eskariopettajien mukaan lahjakkuuksia..nämä todellakin rauhoittavat mieltäni , koska olen tätä kouluasiaa ja oppimista aina pelännyt kuinka mahtaa alkaa sujua.



kavereita pojalla on aina ollut ja on hyvin sosiaalinen tapaus...välilä joskus liikaakiin. haastattelee naapurit läpi päivän kuulumisilla ;)



3-vuotiaasta asti olemme kuskanneet poikaa juoksukisoissa ja jalkapallo treeneissä ja hyvin on pärjännyt mukana.



tuosta englanninkielen opettelussa.. on aika jännä juttu se että poika on osannut lausua sanat paljon paremmin pienestä asti kun taas suomenkielen??



osana kuntoutukseen meillä on auttanut paljon matkustelu vieraissa maissa.(isän ja äidin innostuksen kohde joten voihan sitä käyttää myös lapsen kuntoutukseen ;) ).puheterapeuttikin on ollut aivan ällistynyt matkan jälkeisestä puheen kehityksestä....ollaankin sitä mietitty että mistähän mahtanee johtua??

elokuussa olemme taas lähdössä reissuun ennen kouluun lähtöä ja kyllähän poika todellakin on ansainnut loman ..onhan tehnyt suurimman työn aivan itse !!



hiljaa hyvää tulee , kyllähän se poika vielä oppii puhumaan..itse kokemuksena voin sanoa että kovalla "työllä" voit auttaa lastasi kehittämään puhetta ja myös päivähoito tekee sitä !





ÄITIS kokeile jotain puhallettavaa soitinta suunmotoriikka harjoituksiin . esim . nokkahuilu ...äitikin tykkää kun musiikki soi

;)

Meidän vanhin tyttö sanoi 2 vuotiaana vain nam nam ja anna. Ei tullut äitiä eikä isää, ei mitään muutakaan. Kolmevuotiaana alkoi sanoja tulla, mutta paha r- ja s-vika teki puheesta vaikean ymmärtää. Lisäksi neiti oli todella ujo, joten ei uskaltanut puhua eikä pukahtaa vieraiden aikana.

Mutta nyt, tyttö on 12 vuotias, kieli leikattu ja hampaat korjattu. Hän puhuu suomea, ruotsia ja englantia (puhumme kotona vain suomea), pärjää äidinkielessä keskitasoa hieman paremmin, rakastaa lukemista ja kirjoittamista.

Meillä siis ongelmina olivat liian kireä kielijänne ja väärä purenta.

Meille kuuluu kaikenlaista ja lähinnä positiivista! :)

Poitsusta tehtiin keväällä sairaalalan pyynnöstä avopuolella toimintaterapeutin arvio ja lisäksi puheterapeutti testasi häntä (yritti testata talvella, mutta poika ei suostunut yhteistyöhön silloin).

Toimintaterapiassa todettiin, että hieno- ja karkeamotoriikka vaikuttavat olevan ikätasolla (juuri 3v täyttänyt niin vähän vaikea kuulemma tehdä mitään kunnon testejä). Erityismainintana, että poika tulee hyvin kontaktiin ja kommunikoi ilmeillä ja eleillä. Ei siis autismipiirteitä.



Puheterapiassa tulos oli, että puheen ymmärtäminen on heikkoa ikätasoa (mistä äiti riemuitsee ihan kympillä!!) ja tuottaminen on mitä on. Nyt kuitenkin sanoja tulee joka päivä lisää (ja ne jäävät enimmäkseen käyttöön), poika on alkanut toistaa muiden puheita (sanon: no niin, poika:noniin) ja itsekin tuottaa oman puheen lisäksi sanojen alkuja tai keskitavuja. Vielä ei voi sanoa, että hän puhuisi, mutta kommunikaatio on huimasti parantunut.



Päiväkotikin on tehnyt ihmeitä:

pöntöllä käydään monta kertaa päivässä ja poika tiristää sinne lähes joka kerta pissan. Edelleen silti vaipoissa, suurin osa menee sinne ja varsinkin kakka. On oppinut päiväkodissa parin viikon aikana myös sylkemään (purskuttavat ruuan jälkeen suun vedellä ja ottavat pastillin tai purkan) ja puremaan purkkaa. Haarukankin otti käyttöön (aiemmin sitä yritettiin kotona, -ei kiinnostanut vaan tahtoi lusikan).



Nyt on siis iloinen mieli äidillä (ja isällä), kun edistystä tapahtuu! :) Kyse on varmaan jonkuntasoisesta dysfasiasta, vuoden päästä tiedetään varmaan minkä tasoisesta, mutta en jaksa murehtia sinne asti. Olen niin riemuissani, kun on helpompi kommunikoida!!! :) :) :)



Kyllä tämä tästä.... (poika muuten pitää päiväkodista aivan hurjasti, kun on niin lyhyitä päiviäkin toistaiseksi.) :)

puhe ei kehity tasaisesti vaan menee aaltoliikkeellä

eli välillä mennä eteen päin huimastikin ja taas välillä taantuu

ei uutta sanan sanaa moniin kuukausiin ja sit taas voi tulla lisää



meillä poika 2 v osasi ei sanan

sanoja tuli noin 5 syksyssä 5 keväässä lisää ja

viis vuotiaana teki sanoista lauseita, hänellä oli omia päätteitä käytössä

hähhähhää oli lle pääte ym.

mutta nyt puhuu kuin papupata 6v sanoja joutuu edelleen kaivella mutta

se on jo pientä



opettelimme itse viittomia ja käytimme kuvia ja tein myös pojalle kuvakansion

josta pystyi näyttämään vaikka mitä väriä tarkoittaa tai mitä asiaa jos joku

ei ymmärrä viittomaa tai muuten hoksaa mitä tarkoitetaan.



ja aika sitä lapsi tarvii paljon kun yritetään selvittää mitä han haluaa

puoli tuntia saattoi mennä selvittää mitä hällä on asiaa ennen kuin päästiin kauppaan lähtemään, no yksi kerta se oli oma lompakko joka piti saada mukaan. kyllä siinä pinnaa venytettiin...onko se tavara? onko se lelu? onko se punainen? ym. ympyrää pienennettiin ja johan keksittiin ja voi sitä hymyä kun

häntä ymmärrettiin .



ja omaa tuskaa kun tiesi että kolme vuotiaalla pitäs olla kysely ikä mutta

kun ei osaa kysyä varmaan tuhannet kysymykset sielä pienessä päässä pyöriny , mutta sitä on sitten ollutkin jo vuoden verran, välillä tuntuu että pitäs teipata suu kiinni että olis hetken kyselemättä :) mutta on se niin mahtavaa että pälpättäkööt :p

Toiseen puheeseen liittyvään ketjuun kirjoittelin jo, mutta laitanpa tännekkin.

Liinilii, teidän tilanne kuulostaa paljolti samalle kuin mitä meillä oli. Meillä kanssa alkoi tapahtumaan kun alkoi päiväkoti. Jos haluat niin laita ihmeessä sähköpostia tulemaan

Laura80@city.fi

kun huomasin, että on tullut taas monta dysfasialasten elämästä kysyvää ketjua tänne.



Päivitän meidän kuulumisia:

poika on nyt 3v9kk ja puhetta on toooodella paljon. Ihanaa!!! :)

Viime kesänä päiväkoti teki tosiaan ihmeitä kehityksellisesti. Kesän aikana alkoi tulla enemmän ja enemmän sanoja ja syksyllä loka-marraskuussa pojan ollessa 3v4kk sanoja ja puhetta tuli joka viikko niin paljon, että puheterapeuttikin ihmetteli (tapasivat kerran viikossa). Oli siis oikein iso aalto hänellä, tuli kerralla paljon puhetaitoja lisää.



Nyt poika puhuu pitkiä monen sanan lauseita. Imperfektikin on ja sanoissa monikot. Sanajärjestyskin on yleensä oikea. Sanavarasto on laaja aktiivisesti ja passiivisesti vielä laajempi. Kommunikointi on ihanan helppoa nykyään. Viittomat ja kuvat jäivät käytöstä lokakuussa. Sanoja tuli silloin niin tulvimalla.



Edelleen poika puhuu erilailla kuin muut esim. jos sanon että jokin lelu on varastossa hän voisi sanoa: Minä haken sen. Muut samanikäiset sanoisivat: Mä haen sen. Puheen intonaatio on erilainen, siis äänenkorkeudet ja sävyt ovat poikkeavia. Lisäksi kun poika on väsynyt, sanajärjestys alkaa mennä pieleen (Minä leikkin sillä en). Lisäksi väsyneenä ja nopeasti puhuessa sanat muuttuvat niin epäselviksi, että minäkään (äiti) en saa selvää. Poika kyllä höpöttää nykyään koko ajan (ihanaaihanaaihanaa!!!), myös monesti yksin leikkiessään (minä laittan sen nyt tänne, -auto menee nyt nukkumaan, ym). Treenausta siis on.



Käsien räpistely on meillä ennallaan. Poika leikkii pk:ssa pihalla jo paljon yhteisleikkejä ja hakeutuu aktiivisesti nimenomaan samanikäisten poikien seuraan (ihanan tervettä). On sosiaalinen ja otetaan (onneksi) leikkeihin mukaan.



Olemme parhaillaan sillä lastenneurologian osastojaksolla, jota viivästettiin meidänkin toiveestamme tänne asti. Halusin jakson lähemmäs 4v ikää, että saisi ehkä jo kunnon diagnoosin kun poika on vanhempi ja myös yhteistyökykyisempi.



Mukavaa kevättä kaikille ja voimia! Aina se huoli omista lapsista kaivaa.

Meillä on hyvin samantapainen tilanne, kun teillä vuosi sitten.

Eli nyt poikamme on 2v 9kk ja puhetta tulee vain muutama sana. tai sanan mumellus. Puheterapeutilla ollaan käyty kuukauden välein ja uusia sanoja ja äänteitä ollaan yritetty saada esiin kuvakirjojen ja leikkejen avulla. Nyt matkii jonkun verran äänteitä (pee, pii, puu, pöö, mää jne.) Jotain spontaaneita lausahduksia on enemmän kuin sanoja (gugguu, aijai, oijoi, jiihaa jne.)



VIiime kerralla puheterapeutti teki puheenymmärtämis testin, jossa tuli selväksi että poika ymmärää lyhyet käskyt. Kaksioisaisista tekee vain ensimmäisen osion. Arkielämää hankaloittaa tämä ehkä eniten, sillä poika ei ymmärrä jos yritämme sanoa että syödään ensin ja leikitään sitten. tai laita peli pois niin saat keksin.



Tukiviittomia oli alkanut jo itse kehitellä ja nyt käytiin viittomakurssilla, jonka jälkeen on muutaman viittoman napannut lisää. Kuvien käyttö on helpottanut lähinnä keittiössä, mutta muuten se on aika hankalaa.



Nyt puheterapeutti alkoi hommata lähetettä tutkimuksiin. Hoitopaikaa ollaan mietitty. MEillä on hoitaja ollut kotona. Päiväkoti ei houkuttele, koska meillä on myös vuoden ikäinen poika, jota en haluaisi vielä päiväkotiin.

Meillä on 2,5-vuotias poika, joka ei puhu. Nyt parin viime kuukauden aikana on alkanut matkia eläimiä ja muutamia sanoja tullut jotka me perhe ymmärrämme ("tsuh-tsuh" - juna, "a-a" - ankka jne). Ei ole oikeastaan koskaan puhunut sanoja, edes silloin 1-vuotiaana. Isosiskollaan on myös viivästynyt puhumaan oppiminen, mutta pieniä lauseita tuli tässä iässä kyllä jo.



Olemme käyneet kerran puheterapeutilla kun poika oli kaksivuotias, silloin sanottiin että jäädään odottamaan, koska katsekontakti oli hyvä ja pystyy kuitenkin kommunikoimaan eikä esim. suun motoriikassa näkynyt mitään erityistä (osaa "suukottaa" ja juo pillillä jne). Päiväkodissa poitsumme aloitti vuodenvaihteessa ja ihan viihtyy. Nyt olemme sitten menossa ylimääräiseen neuvolaan ensi kuussa, jossa luultavasti laitetaan sitten pyörät pyörimään eteenpäin kaikenlaisiin tutkimuksiin.



Oli lohduttavaa lukea että joillain on sanainen arkku auennut vaikka hiljaista on ollut ensimmäiset vuodet! Sitä on niin huolissaan aina välillä.

Meillä on periaatteessa ilmeisesti varsin hyvä tilanne, mutta välillä silti epätoivo iskee ja tuntuu etten jaksaisi millään. :(



Poika on nyt 2v10kk eikä puhu juuri mitään ymmärrettävää. Vieläkään.

Käydään puheterapeutilla kerta viikossa ja hän on menossa erityisen tuen ryhmään päiväkotiin kesäkuun alusta (tähän asti kotihoidossa). Käytiin lastenneurogillakin ja poissuljettiin epilepsia. Jotain poikkeavaa aktiivisuutta aivoista löytyi, liittyy kuulemma oppimisvaikeuksiin. Syksyllä osastojakso.



Poika on iloinen, valoisa, nauraa paljon, aina positiivisella mielellä. Toki uhmakohtauksia on, mutta muuten hän on itse aurinkoinen. Lempitekemistä on autoleikit, junaleikit ja äidin tai isin kanssa sohvalla makoilu ja haliminen. Varsin helposti rakastettava lapsi, siis.



Mutta puhetta ei vain tule. Päiviä, jolloin minuun iskee epätoivo, on aina vaan enemmän. Asioiden selvittäminen on niin vaikeaa, kun poika ei puhu. Muutaman sanan sanoo, mm. Joo ja ei, ankka, au =auto, om=omena, jne. Isi ja äitikään ei oikein kunnolla sano, ei myöskään omaa nimeään. Ei matki sanoja.

Paljon omaa puhetta on, höpöttää kovasti ja yrittää selittää leikeistään tai lastenohjelmasta jotain, mutta kun mitään oikeita sanoja ei tule niin emme ymmärrä mitään. Paha mieli pojan ja omasta puolesta, kun ei ymmärretä häntä.



Kuvia olemme käyttäneet puheterapeutin opetuksen jälkeen ja niin saamme esim. ruoka-asiat selvitettyä, mutta paljon jää vielä hämärän peittoon. Ulkona on vaikeaa, kun en ymmärrä, mitä poika selittää ja haluaa.



Eikö tämä ikinä helpota??? Tuleeko puhetta ikinä????? Mitään edistystä puheessa ei ole koko keväänä tapahtunut. Samat sanat on samanlaisina kuin jouluna. Uusia ei ole tullut. :(



Ainoa edistysaskel mitä kevään aikana on tullut on se, että poika selkeästi hakeutuu ulkona kavereiden luo ja hakee leikkiseuraa. Tätä ei syksyllä vielä tapahtunut. Mutta vaikea on leikkiä kavereiden kanssa, kun ei poika puhu. :( Siitäkin äidillä on paha mieli.



Mikäköhän diagnoosi häneltä vielä löytyy. Dysfasia varmaan ainakin. Mitään autistisia piirteitä en osaa löytää. Eikö silloin pitäisi olla kontaktinottokyvyssä ongelmia?

Käsien räpistelyä pojalla on innostuessa, se on selkeästi poikkeavaa muihin lapsiin verrattuna.



Miten teidän lapsilla on puhe tullut, jos tässä iässä (2v10kk) ei vielä ole juuri mitään puhetta ollut? Onko puhe tullut hitaasti vai nopeasti,sitten kun on alkanut tulla?



Mä en välillä meinaa millään jaksaa enää. Jospa päivähoito auttaisi, tukisi pojan kehitystä??

vietin öitä valvoen ja netissä surffaillen yrittäen löytää nimeä poikani vaivaan. En kuitenkaan löytänyt yhtään mikä sopisi, monta kuvausta luin ja saatoin vain ajatella kuinka helpolla me vielä selvitään.



Meillä on nyt 3 v 8 kk ikäinen lapsi, joka ei puhu kuin muutaman sanan: tää, anna, ääti/äiti. Puheterapiaan pääsimme vasta lapsen ollessa 3 v, joten aikaa on tuhlattu paljon pelkään odottelemiseen. Foniatrilta saatiin lausunto, jonka mukaan lapsella on vaikea-asteinen puheentuoton vaikeus. Neuvolassa aina vain tyynnyteltiin kuinka ne sanat saattaa alkaa tulla ihan tuosta noin vain milloin vain. Vieläkin meille sanotaan, että kyllä lapsi vielä alkaa puhua ja sen haluan uskoa ja odotan kärsivällisesti. Erityisryhmäpaikkaa olemme hakeneet, mutta puheterapeutti on sitä mieltä, ettemme varmaankaan saa paikkaa, kun paikkoja on niin vähän ja hakijoita monta. No, toivossa on hyvä elää...



Kuvia ja tukiviittomia meilläkin on käytössä. Lapsi itse on alkanut viittoa jonkin verran, kuvia käyttää harvoin.



Ei kai sepustuksesta ollut sinulle paljoakaan iloa. Ekaa kertaa kirjoitan tästä ja nyt vasta huomaan kuinka vaikea pala tämä on. Olen alkanut ihmetellä kuinka paljon puhevaikeuksista kärsiviä lapsia nykyään tuntuu olevan. Vai olenko pannut asian merkille vasta nyt kun se koskettaa itseä?

Kyllä se lohduttaa, kun on kohtalotovereita!

Kaikkein vaikeinta tässä on epätietoisuus. Sama varmaan vaivaa muitakin erityslasten vanhempia. Olisi helpompi hyväksyä tilanne ja sopeutua, jos vaan voisi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan.



Mutta kun kukaan ei voi kertoa mikä tilanne on puolen vuoden päästä, vuoden päästä, kouluiässä, sen jälkeen, aikuisena.....



Kun tietäisi vaan. :(

Meillä nyt jo yläastetta normaalissa koulussa lopetteleva poika oppi edes ymmärrettävästi puhumaan lähempänä 5v. Reilu kolmevuotiaana oli saannut vahvan dysfasia epäilyksen, joka nelivuotiaaksi tarkentui vaikeaksi puheen tuoton häiriöksi. Tällöin oli noin 20 sanaa tai sanaihetta, joita me omaiset ymmärsimme. Kuvat ja etenkin viittomat oli kovassa käytössä ja auttoivat hillitsemään kovia raivareita. Samalla alkoi puheterapia, jota kesti kaikkineen lähes 5 vuotta, ennenkuin viimeinenkin äänne löytyi. Nyt ei puheen puolella ongelmia. Tosin sanamuisti lyhyt, joka tuottaa ongelmia kielten opiskelussa.



Dysfasiasta on paljonkin hyvia kirjoja ja kannattaa tutustua Papunetin sivustoon: www.papunet.net

3,5 vuotiaana puhealkoi alkoi voimakkaasti kehittyä. Yht´äkkiä lapsi puhuikin jo lauseita. Nyt mennään noin vuoden viiveellä ikätasoisiin. Poikani on nyt jo koululainen ja saa edelleen puheterapiaa.