Lasten näpistelystä
Kertokaapa, miltä teistä vaikuttaa. Mieheni lompakosta on kadonnut rahaa, molempina viikonlopun päivinä. Lauantaina arveltiin, että hän itse sotkee. Kävi lauantai-iltana automaatilla, ei käyttänyt rahaa missään ja eilisen jälkeen rahat puuttuivat taas. Eli ei voi olla enää omasta erehdyksestä kyse.
Molempina päivinä naapurin 9-vuotias tyttö oli meillä leikkimässä. Ja molempina päivinä viipyi yksinään eteisessä (jossa lompsa oli) ja kun menin katsomaan, missä on, selitteli, ettei löydä kännykkäänsä takkinsa taskusta. Minusta hän näytti vaivaantuneelta.
Voisiko tuonikäinen oikeasti varastaa röyhkeästi lompakosta? En todellakaan keksi, minne muualle ne rahat olisivat voineet joutua. Enkä tajua, miten se kännykkä molempina päivinä on voinut tuottaa samanlaisia ongelmia. Hänellä on ollut se jo kolme vuotta, eikä sitä koskaan ennen ole tarvinnut penkoa ja etsiä.
Miten etenisitte? Menisittekö suoraan jo nyt puhumaan vanhemmille?
Kommentit (31)
usein tuon ikäiset näpistelevät pikkujuttuja kuten tavaraa tai muutamia euroja. Kyllä tuollaiseen summaan pitäisi jo puuttua vaikka varmasti on aika vaikeaa.
2
En ihan pikkurahoja rupeaisikaan kyselemään.
Lapsi on aika heitteillä minusta. Siis pyörii itsekseen naapureissa päivät pitkät. Ollaan oltu hänelle vieraanvaraisia, koska hän leikkii tosi nätisti näiden meidän tyttöjen kanssa, mutta muuten ihan en perheen meininkiä ymmärrä. Siis kynnys sille, että uskoisin hänen voivan tehdä jotain tällaista on aika matala... Koska on niin paljon yksikseen, eikä vanhemmat oikein tunnu piittaavan, missä hän on ja mitä tekee. Minusta semmoinen vähän röyhkeä tyttö, itsekseen on tottunut pärjäämään, kova.
Huomasin myös että hänen kyläilyjään toisessa naapurissa on aika paljon yllättäen vähennetty (siellä asuu ihan samanikäisiä lapsia). Tekisi mieli mennä ensin kysymään, onko siellä sattunut jotain vastaavaa.
Ja perhe on siis rikas - hänelle 150 euroa ei tod. näk. ole niin iso summa kuin ehkä jollekulle muulle.
Ap
muut oltiin pihalla touhuilemassa ja hän ei halunnut tulla ulos--kolusi siis meidän kaappeja. Oli selvästi syyllinen ja mietin pitkään mitä teen--soitin heille kotiin ja pyysin poikaa puhelimeen--äiti siellä arvasi heti mistä oli kyse,oli nimittäin varastellut kotonakin.
olisi meillä joka päivä ja kaikki viikonloput...
En silti tiedä, miten nyt oikein toimia. En viitsisi ruveta syyttämään aiheetta, mutten oikeasti tiedä enää mitä muuta ajatella.
En silloin lauantaina olisi edes kiinnittänyt siihen hänen eteisessä oloonsa huomiota, ellei hän olisi ruvennut selittelemään sitä naama punaisena. Illalla mies tuli kysymään, olinko ottanut rahaa hänen lompsastaan. Sitten kun ihan sama kuvio toistui seuraavana päivänä!
Mies ehdotti, että virittäisimme tytölle ansan. Olisikohan siinä mitään järkeä? Saisimme ainakin tietää (ehkä) varmasti, onko se hän.
Me asutaan tällaisella tuppukyläalueella, jossa kaikki asiat leviävät kaikkien tietoon...
Ap
Käy muualla koulussa, en tiedä onko hänellä yhtään koulukaveria tällä alueella. Naapurissa on samanikäisiä, on siellä ollut paljon, mutta ilmeisesti ovat rajoittaneet hänen käyntejään (näin olin naapurin äidin ilmeistä lukevinani).
Tytön isot sisarukset eivät ole hänen kanssaan ja vanhemmat ovat aina töissä. Arkisin ainakin iltakahdeksaan, useimmiten myös viikonloppuisin. Tyttö pyörii yksinään, kännykkänsä kanssa.
Minä olen ollut tähän asti kotona lasten kanssa ja täällä on usein muitakin, äitini ja samaten muita lapsia. Tänne on ollut helppo kipaista.
Leikkii siis äärimmäisen kauniisti näiden pienten kanssa ja lapseni pitävät hänestä, ihan syystä, ei siinä mitään.
Mutta sellainen vähän hyljätyn oloinen reppana hän on. Oli meillä esim. koko hiihtoloman, aamusta iltaan. Vanhemmat olivat töissä aamuseitsemästä iltayhdeksään.
Lasten näpisteleminen on kuulemma usein merkki vaille jäämisestä ja rakkauden nälästä.
Tuollainen kuulostaa henkiseltä heitteillejätöltä.
t. 13
Vierailija:
Huomasin myös että hänen kyläilyjään toisessa naapurissa on aika paljon yllättäen vähennetty (siellä asuu ihan samanikäisiä lapsia). Tekisi mieli mennä ensin kysymään, onko siellä sattunut jotain vastaavaa.
On todella törkeää mennä juoruamaan muiden kanssa toisten selän takana! Asiat selvitetään naamatusten asianomaiseten kanssa!
Meidänkin lapsi käy muualla koulua. Hänellä on neurologinen diagnoosi joka tekee sen välttämättömäksi, mutta eipä sitä ole viitsitty naapureille kailottaa. Hän viihtyy itseään selvästi nuorempien ja selvästi vanhempien kanssa, mtutei samanikäisten. Nuorempien kanssa leikkii kauniisti ja pitää huolta, vanhempien juttelee " viisaita" . Ja jotkut ikätoverien äidit ovat todella kieltäneet leikkimästä omiensa kanssa.
Minä myös tiedän, että meidän lapsi on hyvä kertomaan tarinoita, joissa sanotaan että hänen " Pitää olla yksin kauhean kauan kotona ennen kuin isä ja äiti tulevat kotiin" . Oikeasti aikaa on tunti tai pari korkeintaan, mutta ehkä se hänestä tuntuu pitkältä. Toisaalta hän myös tietää, että sen sanottuaan saa jäädä sinne missä nyt tuntuu olevan mukavaa. Hänelle väliä on vain sillä, mitä NYT on.
Myös hän on varastellut joskus, juuri tuossa noin 8-9 vuoden iässä. (nyt 10) Hänkään ei tarvinnut rahaa mihinkään, se oli vain jotenkin siinä tarjolla, NYT ja hän halusi sitä NYT. Myöhemmin hän tuli kotona katuvaisena kertomaan, että " äiti, nyt sun pitää olla vihainen, kun olen varastanut rahaa" . No me palautime rahat ja asia selvitettiin ja siihen se sitten on jäänyt. Tavallaan hyvä, että meni näin päin, sillä muut tuon ikäiset näyttävät nyt varastelevan kaupoista karamelliä, kun taas tämä meillä yksityisesti kokeillut tapaus huomasi huonon omantunnon merkityksen.
Mutta minäkin sanoisin, että selvittäkää ihmeessä lapsen vanhempien kanssa asiaa. Ei siellä tarvitse olla mitään heitteillejättöä taustalla, ja naapurien kanssa seläntakana puhumisesta ei taatusti ole hyötyä muuta kuin ehkä omalle erinomaisuudellenne.
Se tässä kismittääkin. 150 euroa.
Menisitkö puhumaan vanhemmille?
Ap