Hoitakaa hyvät yksinhuoltajaäidit lapsillenne kunnon elatustuet!

Miksi hyväksytte minimielatustuet? Palsta pursuaa hyvin toimeentulevien, akateemisten äitien ja naisten kirjoituksia. Kai heissäkin eronneita yksinhuoltajia löytyy.

Kuitenkin täällä mangutaan, ettei edes minimielatustukia saada kuin perinnän kautta.

Haen heti lapsilleni paremmat elatustuet, jos vaan suinkin kerrot miten?

Olen hyvin toimeentuleva akateeminen kahden lapsen yh. Saan molemmista lapsista minimin ja sen maksaa kaupunki (ja yrittää sitten periä exältä). Ex ei maksaisi niitä minulle, siksi tämä järjestely (aluksi yritettiin, mutta ei maksanut tai maksoi vain kympin pari).

Taitava herra järjestelemään asiansa niin, ettei tarvitse maksaa kuin minimi. Kuitenkin on varaa ostaa kalleimmat puhelimet ym. vehkeet, reissata ja harrastaa.



En jaksa sitä murehtia, pystyn elättämään tämän perheen ihan hyvin tuloillani. Onneksi talo on velaton. Ja onneksi meillä oli avioehto.

Siis useimmissa tapauksissa. Ei elareiden lähtökohta ole taata lapselle muuttumatonta elintasoa vaan vanhempien tulotasoon sopiva elatus. Tietenkin kumpikin vanhempi köyhtyy, kun on kaksi taloutta ylläpidettävänä ja siten myös lapset köyhtyvät.



Musta se minimi eli 136 euroa/kk on ihan hyvä summa. Tapaavalla vanhemmallakin on kuluja lapsesta, jotka saattavat olla yllättävänkin isot. Myös etällä tarvii olla ylimääräinen huone lapsille ja maksaa se sielläkin. Ruuat on ostettava, kuskaukset maksettava ja usein vielä etä juuri tekee kaikki hauskat jutut lasten kanssa kuten huvipuistot ja sirkukset, ja ne on suoraa säästöä lähiltä, koska kuitenkin lasten pitää johonkin joskus päästä.

Enää reilu vuosi ja tyttö on täysi-ikäinen. Ei oo ikinä maksanu juuri mitään, aina on kunnan kautta tullut rahat, hinta sovittiin tytön ollessa reilun vuoden enkä oo ikinä viittiny alkaa sitä päivittää.



Nykyään sen osuus taitaa olla 80 e :) Kunnan kautta tulee siis koko 129,50 e tilille.

Ex maksaa kahdesta lapsesta alle nykyisen minimin ja senkin vääntäminen raskaassa erotilanteessa oli työn takana. Sittemmin on kyllä jo tajunnut, että hänenkin kuuluu lasten kuluihin osallistua ja on tuon vuosia maksanut narisematta eikä nytkään mitenkään vastustanut, kun pienestä indeksikorotuksesta ilmoitin eli nykyisellään tilanne on ihan hyvä. Tiedän, että jos tuon jossain tarkistuttaisin, maksu nousisi varmasti, mutta miksi niin tekisin - välit lasten isään ovat ihan asialliset, mitä ne eivät aina ole olleet ja minulla sen verran tuloja, että pärjätään kyllä, exällä jonkin verran pienemmät tulot ja hänen taloutensa kiristyisi korotuksesta tuntuvasti ja tämä taas vaikuttaisi meidän väleihin ja sitä kautta lapsiin - luulisin.



Mutta oikeasti, jos joku on nyt eroamassa, niin toivottaisin voimia siihen neuvotteluun, missä maksuista sovitaan. Itse olin tuolloin loppuvaiheessa raskaana enkä jaksanut yhtään pitää kenenkään puolia, vaan ilmoitin laittavani nimeni mihin sopimukseen vaan, kunhan ei alle silloisen elatustuen.



t. sellainen koulutettu ja hyvätuloinen tai jotain

Miten niin tottakai lapsen elintaso tippuu erossa. Jos lapsen kulut ovat olleet ennen eroa 500e kuussa, niin miksei kaksi hyvätuloista vanhempaa pystyisi yhdessä + lapsilisä mukaan lukien sen verran lapsen menoihin edelleen syytämään? Ei ainakaan meillä ole tuottanut ongelmia. Tietysti jos vanhemmat ovat itse sellaisia, että vaativat itselleen ihan hirveästi, niin ei lapsen kuluihin jää enää, jollei tulot ole huimat, mutta meillä priorisoidaan lapsen menoja.

Otin työstä kaikki mahdolliset äitiys- ja vanhempainlomat.

Palatessani päällikkötason tehtäviin nuorimman kotihoidontuen päätyttyä minut sanottiin irti.

Toista vuotta olin vielä ansiosidonnaisella ja elin kauhunsekaista elämää lasteni isän kanssa. En voinut hakeutua töihin sillä ex-mieheni/ lasteni isä joi tolkuttomasti.



Onneksi pääsin eroon. Tulipahan purkaus, eikä kuulu tähän keskusteluun mutta silti mielestäni on kohtuullista, että ex-mieheni maksaa lapsista á350,-/ kk.

Viis siitä, missä ja miten entinen vaimo ja lapset elävät.