Lue keskustelun säännöt.
Niuhotanko turhasta anoppi asiaa
26.04.2008 |
Tilanne tämä, anoppi apuna, kolme pientä lasta, joista yksi vastasyntynyt ja minä toipilas. Tein eräs ilta sitten pannaria, joka riittikin lapsille iltapalaksi ja loppuilta meni 2 lapsen iltatoimissa, loppuilta vauvan syöttämisessä. Hän tulee kysymään mitä olen ajatellut hänen pojalleen illalliseksi? Sanoin että no, pannaria tein (on mieheni lempiruokaa muuten!) ja hän tuhahti ettei se ole kunnon ruokaa, kun ei se poikani siellä töissä ikinä ehdi syömään. Että onkohan se Sami ehtinyt syömään töissä? Imetin juuri vauvaa ja katselin lempisarjaani telkkarista sen pienen hetken ja sanoin että niin, voit katsoa kaapista mitä haluat. Hän siihen,e ttei hän tiedä mitä kaapeissani oikein on...! Tietää kyllä , sillä asunut meillä kaksi viikkoa ja tehnyt ruokaostoksia ja penkonut kaappeja. Sanoin, että soita kuule samille ja kysy onko syönyt! Hän suutahti siitä, teki iltamyöhäsellä pihvit pojalleen. Kaikkea vastaavaa koko ajan ja minulla pinna täysin palanut. Kyselee aamusella mitä olen suunnitellut iltaruuaksi, kun herään heti kysyy mitä haluan aamiaiseksi, kauhea kysymystulva vääriin kellonaikoihin ja kun opettelen imetysta tulee viereen taas kyselemään ruokajuttuja. Ymmärrän että ainut poika tärkeä elämässä, mutta nyt ennen hyvät välit ovat täysin tulehtuneet ja välttelen häntä, olen sanonut väsyneenä topakasti takaisin ja nyt sia olla viimeinen näin pitkä vierailu vaikka olisi mulla molemmat jalat kipsissä. Olen tosi kiitollinen avusta, mitä hän tekee, mutta ahdistaa kun en saa omaa rauhaa omassa kodissani ja nuo ruoka ja kysymysjutut ahdistaa.
ONko syynä vain hormoonit synnytyksen jälkeen vai onko vika myös anopissani?
Kommentit (44)
anoppini asuu puolen kilometrin päässä mutta ei ramppaa meillä onneksi jatkuvasti, on nimittäin pieninä annoksina ihan ok mutta TODELLA rasittava ja tahditon välillä. En tiedä minkä ikäinen anoppisi on mutta oma vähän yli seitsemänkymppinen äitini ja melkein satavuotias mummini ovat todella fiksoituneita ruokaan, joka puhelussa käsitellään mitä olette syöneet/aiotte syödä tänään... joskus valehtelen jos en tiedä tai tiedän ettei vastaus miellytä. Koita kestää ja nähdä anopin hyvät puolet, koita puhua miehen kanssa asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lounas on 11-11.30 ja päivällinen 16.30-17. Joka päivä olemme tällä rytmillä, kun olen kotosalla ja aamu-väli-iltapalat päälle. Paitsi viikonloppuisin joskus huilaamme ja syömme mitä kaapista löytyy... Anoppi syö lounaan viimeistään 10 kun herää jo 4-5 ja 14-15 usein jo päivällisenkin, siksi valittaa meidän myöhäistä syömisrytmiä.
Minä laitan yleensä ruoan. Mies käy vuorotyössä, joten kun tulee iltamyöhällä ei todellakaan ole mitään ruokaa pöydässä vaan olen lasten kanssa nukkumassa. Mies ottaa jääkaapista mitä milloinkin. Joskus teen voileipiä valmiiksi, jos haluttaa hellitellä ukkoa.
jos kotona olet ja silti työnnät pöytään samaa pöperöä sekä lounaaksi että päivälliseksi!
vanhan vauvan äitinä en kyllä itse miettis mitä mies saa ruoaksi. normaalitilanteesta kauas poikkeava.
jos kotona tosiaan on toipilasvaimo, kaksi pientä lasta ja vauva. Ja tarvittaessa omaa lomaa päälle. Meillä mies on ollut kummallakin kerralla viisi viikkoa - palvelee koko perhettä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös ap sanonut, ettei kutsuisi anoppia apuun silloinkaan, jos olisi jalat kipsissä..
ja hän valitsee niistä. TAi sitten teet työlistan hänelle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sun anoppi vois ottaa vähän rennommin. Toki sun hormonit vaikuttaa asiaan, mutta sitä suuremmalla syyllä se anoppi vois ottaa rennommin. Eikä sun mies siihen kuole jos se sun toipilasajan syö vaikka joka ilta pannaria. Käske se grillille tai raflaan syömään! Luulisi että anoppisi osaa laittaa ruokaa ilman sun ohjeita, se tässä avuton taitaa olla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soittelee aina pojallensa et mitä oot syöny ja kaikki pitää luetella lisukkeita myöten.
Myös ostaa aina vaatteet pojallensa, ym.
Ainoa lapsi, voisikohan tällaisissa tapauksissa olla kyse ettei anoppi uskalla päästää lastaan elään omaa elämäänsa?? Halu kontrolloida edelleen kaikkea? Tai sit ei oo enää muut omaa elämää kun lapset lähteneet kotoa?
Anoppikin on jo mulle ex ja silti suhtautuminen pysyy ennallaan!!
Kun täytyyhän pojanpojalle ostaa kaikki ne vaatteet ja ruokaa kun minä en MUKA hanki tarpeeksi. pakko keksiä nyt jotain, en halua et ex anoppi kontrolloi meidän loppuelämän.. Ruuat,vaatteet,menot, ym ym ym.
Ja ap, se auttaa kyllä hetkellisesti ainakin et on jonkin aikaa olematta tekemisissä :)
Ja olisin minäkin laittanut pannaria välipalaksi. Miehet ei oo uusavuttomia jos nälkä on.
Ehkä anoppisi käyttäytyy noin koska haluaa huomiota ja tunnustusta tekemisistään??
No jos menet kehumaan, vauhti varmasti kasvaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kamala miniä ja vaimo!? Tein sen välipalaksi lapsille, mutta kuten sitten kerroin en ehtinyt enää tekemään ruokaa siinä välissä (kaapissa oli vaikka kuinka esim. valmisruokia valmiina ja mies varmasti osaa itsekin tehdä ruokaa jos kaipaisi). Minusta anoppini kysymykset, onko mieheni syönyt (mistäs hemmetistä minä voin tietää eikä paljon kiinnosta kun kolme vaippaikäistä ja pikkuvauva pariviikkoinen ja itse kipeä ja väsynyt valvomisesta). Pitäisikö mun tässä vielä tehdä ruokalistatkin ja ruokaa joka välissä, kun en tunnu edes vessaan aina ehtivän? NO, on näitä muitakin esimerkkejä, mutta tämä vain yksi monista. TOi oli vähän provosointia multa että soita Samille ja kysy kun ärsytti niin paljon.
Eikö voisi kyläillä joskus toiste ja vähän lyhyemmän aikaa.
Minä en ota anoppia ikinä edes yökylään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja passittää hänet kotimatkalle. Apu ei ole mitään apua jos se sinusta tuntuu vain rasitteelta. tsemppiä
Oma äitini on sellainen, että hänen kanssaan on melkein mahdotona sopia mitään. Häntä täytyy osata käsitellä oikein. Eli siis vika on varmaan anopissa, mutta voi olla, että hän ei osaa muuttua. Sinun on siis opittava käsittelemään häntä siten, että häneen ei tarvitse hermostua.
Joskus on myös annettava periksi. Eli kun hän valittaa, ettei tiedä paikkoja, niin sitten sinä nouset ja teet sen ruoan murisematta. Annat vaikka vauvan siksi aikaa hänen syliinsä.
jotta sopu säilyisi. Millä lailla tuossa mallissasi se anoppi myöntyy?
turha hänen on siellä telkkaria olla katsomassa jalat pöydällä eikös hän ole auttamassa
kun _luulevat_ ettei miniä osaa.
Meilläkin anoppi nalkuttaa minulle poikansa ruokailusta. Ei se minun asiani ole. Jos aikuinen mies Suomessa kuolee tänä päivänä nälkään, niin sitten kuolee.
Avuttomasti on kasvatettu, jos niin käy.
saa itsekin laitettua itselleen syötävää. Jos on pieni vauva ja 2 muksua sen päälle + jalat kipsissä, niin on aika idiootti mies jos odottaa huippuateriaa pöytään kun tulee töistä..ehkä äidillä on pikkusen muutakin hommaa. Anoppi vaikuttaa ärsyttävältä myös.