18-vuotias vauvakuumeilee ja parantelee sitä täällä.

- Koulut?

- Työpaikka?

- Parisuhde?

Mene, matkustele, koe elämää vielä muutama vuosi! Kyllä sinä vielä lapsia ehdit saamaan mutta nuoruutta ei saa enää takaisin. Pienten lasten kanssa ei enää matkustella tai mennä niin huolettomasti kuin lapsettomana.



On myös hirveän tärkeää, että parisuhde ja työ ovat vakaalla pohjalla koska raskaus, synnytys, vauva-aika ja lasten hoito yleensäkin ovat hyvin vaativia asioita henkisesti, fyysisesti ja taloudellisesti.



Lapset ovat parasta elämässä ja todellinen lahja mutta neuvoisin sinua vielä odottamaan joitakin vuosia.

Pienten lasten kanssa ei enää matkustella tai mennä niin huolettomasti kuin lapsettomana.



Kyllä me ainakin matkustellaan, esikoinen oli ekalla etelänmatkallaan ½-vuotias, Ja nyt lähdetään taas kun kuopuskin vasta alle vuoden... Kyllä lastenkin kanssa voi mennä lastenehdoilla tosin, mutta ei sitä tartte himaan jäädä kököttämääm.

Nuorena kuuluu mennä ja nauttia elämästä ilman vastuuta muista ihmisistä ja erityisesti matkustellessa tämä vastuu toisesta ihmisestä vain korostuu, varsinkin jos kyseessä lapsi.



Ts. neuvon ap:ta nauttimaan huolettomasta nuoruudesta ja vasta vähän vanhempana ottaa vastuuta pienestä ihmisestä.

kyllä järki pitää olla päässä silloinkin!

huolettomuus ja spontaanit lähdöt ovat jostakin syystä jääneet meilläkin vähiin.



Kyllä varmasti onnistuu pienten lastenkin kanssa, jos haluaa käyttää lomansa esim metsästäen kaiken maailman tarvekaluja (kuten kotiin unohtuneita tutteja, vaippoja tms) vinkuintian basaareista. Ei vastaa minun lomatoiveitani.

Mutta....kyllä täytyy sanoa että opiskeluaikani olisi varmasti ollut helpompaa kun ei olisi keskellä yötä tarvinnut tehdä koulutöitä jotta lapsellekin jäisi aikaa, rahallisesti oli tosi tiukkaa opiskella ja kasvattaa lasta (opintotuki on sama vaikka ois lapsia enemmänkin) ja henkisesti olen kypsempi vanhemmaksi nyt 30v kieppeillä. Siltikin, kaikesta selvittiin ja ollaan onnellisia. Päivääkään en vaihtaisi pois.



Jos ap odotat vielä edes pari vuotta niin olet varmempi parisuhteestasi, opiskeluistasi, työstäsi ja vauvakuumeestasi. Äidiksi tuleminen on henkisesti todella mullistavaa joten sinuna kypsyttelisin vielä.

että mun matkustustavat ei oo muuttunu yhtään lasten jälkeen. Mutta ehkä mä en sitten ennenkään matkustellu vinkuintian basaareissa ilman matkatavaroitani...

huolettomuus ja spontaanit lähdöt ovat jostakin syystä jääneet meilläkin vähiin.

Kyllä varmasti onnistuu pienten lastenkin kanssa, jos haluaa käyttää lomansa esim metsästäen kaiken maailman tarvekaluja (kuten kotiin unohtuneita tutteja, vaippoja tms) vinkuintian basaareista. Ei vastaa minun lomatoiveitani.

Me ollaan lähdetty äkkilähdöllä (määrätty hotelli) ja olen pystynyt pakkaamaan kaiken tarvittavan mukaan, tuskin siihen monen kuukauden suunnitelmia tarvitaan. Voi elämä!!!

huolettomuus ja spontaanit lähdöt ovat jostakin syystä jääneet meilläkin vähiin.

Kyllä varmasti onnistuu pienten lastenkin kanssa, jos haluaa käyttää lomansa esim metsästäen kaiken maailman tarvekaluja (kuten kotiin unohtuneita tutteja, vaippoja tms) vinkuintian basaareista. Ei vastaa minun lomatoiveitani.

Me ollaan lähdetty äkkilähdöllä (määrätty hotelli) ja olen pystynyt pakkaamaan kaiken tarvittavan mukaan, tuskin siihen monen kuukauden suunnitelmia tarvitaan. Voi elämä!!!

minäkin vauvakuumeilin KOVASTI 18-vuotiaana. Ei onneksi uskaltauduttu lastenhankintaan silloisen avomieheni kanssa, koska aikuistumisen myötä muutuimme molemmat paljon ja aloimme toivoa elämältä erilaisia asioita. Erosimme sitten kun olin 25 v. eli 8 yhteisen vuoden jälkeen. Silloin oli tarpeeksi vaikeaa ratkaista kumpi hoitaa kotieläimet eron jälkeen!



Sitten tapasin nykyisen miehen, jonka kanssa reissasin paljon, juhlittiin ja tehtiin kaikkea mukavaa. 31 v. olin kun sain ekan lapsen. Nyt on 2 alle 3 v. lasta meillä.



Ja elämä pyörii täysin siinä herää, pese, pue, ruoki, ulkoile, ruoki, nukuta, välipala, leikkiä, ruokaa, leikkiä, iltapuurot, nukuta -rytmissä. Toki tavataan kavereita silloin tällöin ja meillä käy vieraita, mutta sen verran väsyttää,ettei jakseta reissata ulkomaille tms. (raha ei ole ongelma). Onneksi ollaan voitu palkata siivooja avuksi tähän työläimpään vaiheeseen. Isovanhemmat ovat avuksi minkä pystyvät, mutta se on aika vähäistä (eivät esim. ota lapsia yökylään).



Parisuhdekin on vähän repsahtanut, kun sille ei jää juurikaan aikaa, kun mies tekee pitkää työpäivää.



Toivon sinulle kaikkea hyvää, mutta MIETI vielä. Ehdit kyllä myöhemminkin saada lapsia.



Itseltäni olisi jäänyt varmaan lapset kokonaan tekemättä, jos olisin tajunnut kuinka tämä huolehtiminen ja valvominen syö voimani. Mutta toki silti rakastan lapsiani, enkä antaisi pois.

Meillä on 4kk pikkutyttönen ja olen itse 18v Meillä lasten hoito sujuu ihanasti ja nuoruutta eletään siinä samalla. Lapsi on meille tärkein asia maailmassa, hänellä on hyvä tukiverkosto ja hyvät olot kasvaa ja kehittyä. Silti matkustelemme ja elämme melkein samalla tavalla kuin ennenkin, nyt vain hiukan enemmän suunnittelemme menojamme.



Kyllä pienten lasten kanssa pärjää! Välillä on tiukkaa, mutta mielummin näin kuin sitten odottaa sinne 30v asti, jolloin raskausajat voivat olla vaikeampia kun on jo vanhempi!



Ja onhan ihanempaa kasvaa yhdessä lastensa kanssa! Lapset ovat onnellisia, kun vanhemmat ovat nuoria, jotka jaksaa peuhata ja olla siellä lasten tasolla :) Voin kertoa kokemukseta kun omat vanhempani ovat syntyneet kiviajalla ja meillä ei ole niiiin kauheasti yhteistä kun molemmat toivovat.



Vanhemmilla on enemmän vaan elämänkokemusta! Mutta miksei niitäkin kokemuksia voisi hankkia lastensa kanssa?



Nuoria ihan turhaan moititaan siitä, että ei ne lapset osaa lapsia hoitaa! Pah!

Pyrin olemaan niin hyvä äiti kun vain! Ei ikä katso lasten hankkimista! Vanhempana minulla on sitten enemmän aikaa itselleni.



Nyt vietämme nuoruutta ja ihanaa perhe-arkea! Että eikun vain lapsia hankkimaan, ne on parasta!

Me ollaan lähdetty äkkilähdöllä (määrätty hotelli) ja olen pystynyt pakkaamaan kaiken tarvittavan mukaan, tuskin siihen monen kuukauden suunnitelmia tarvitaan. Voi elämä!!!

Sinne Kanarian/Turkin äkkilähdölle ei varmaan tarvitsekaan valmistautua. Tämä saattaa tulla yllätyksenä, mutta maailmassa on edelleen paikkoja, joihin tarvitaan esim ylimääräisiä rokotuksia.

joka ei olisi myöhemmin eronnut, mukaan lukien oma äitini. Äitini onkin sitten tyttärilleen teroittanut, että ei lapsia vielä tuossa iässä. Ja hyvin on oppi mennyt perille, lapset ovat tulleet vasta 28 ikävuoden jälkeen, minulle juuri passeli aika. 18-vuotiaana olin vielä ihan kakara. Toki ihmisellä on tapana sopeutua elämän eri tilanteisiin, ja ei nuori äiti minustakaan välttämättä huono äiti ole sen enempää kuin vanhempikaan äiti.



Ap:lle silti suosittelen harkintaa ja edes parilla vuodella vauvan hankinnan siirtämistä.

Meillä on 4kk pikkutyttönen ja olen itse 18v Meillä lasten hoito sujuu ihanasti ja nuoruutta eletään siinä samalla. Lapsi on meille tärkein asia maailmassa, hänellä on hyvä tukiverkosto ja hyvät olot kasvaa ja kehittyä. Silti matkustelemme ja elämme melkein samalla tavalla kuin ennenkin, nyt vain hiukan enemmän suunnittelemme menojamme.

Kyllä pienten lasten kanssa pärjää! Välillä on tiukkaa, mutta mielummin näin kuin sitten odottaa sinne 30v asti, jolloin raskausajat voivat olla vaikeampia kun on jo vanhempi!

Ja onhan ihanempaa kasvaa yhdessä lastensa kanssa! Lapset ovat onnellisia, kun vanhemmat ovat nuoria, jotka jaksaa peuhata ja olla siellä lasten tasolla :) Voin kertoa kokemukseta kun omat vanhempani ovat syntyneet kiviajalla ja meillä ei ole niiiin kauheasti yhteistä kun molemmat toivovat.

Vanhemmilla on enemmän vaan elämänkokemusta! Mutta miksei niitäkin kokemuksia voisi hankkia lastensa kanssa?

Nuoria ihan turhaan moititaan siitä, että ei ne lapset osaa lapsia hoitaa! Pah!

Pyrin olemaan niin hyvä äiti kun vain! Ei ikä katso lasten hankkimista! Vanhempana minulla on sitten enemmän aikaa itselleni.

Nyt vietämme nuoruutta ja ihanaa perhe-arkea! Että eikun vain lapsia hankkimaan, ne on parasta!

Epäilen, että paikallisessa samalla, kun se tukiverkosto hoitaa lapset.

Minusta olisi sääli, jos jo 18-vuotiaana "joutuu" esim. matkustelemaan ulkomailla ja kokemaan elämää lapsen kanssa. Niin nuoren olisi hyvä keskittyä terveella tavalla itseensä, omaan henkiseen kasvuunsa ja itsensä tuntemiseen. Ei se helppoa ole, jos samalla pitää huolehtia pienestä vauvasta joka tarvii hoivaa 24/7.



Mutta hienoahan se on, jos jollakin jo tuossa iässä on lapsi ja on tyytyväinen! Lapset ovat Luojan lahaj! Soisin vain jokaiselle sen, että nuoruuden saisi viettää ilman vastuuta pienestä ihmisestä.



Kyllä sitä jaksaa vanhempanakin sitten kun nuoruuden menot on menty, voi panostaa perhe-elämään ihan eri tavalla.



Tarkoitukseni ei ole moittia nuoria äitejä, kunnioitan kaikkia hyviä äitejä iästä riippumatta. Pointtini oli siis vain että suosittelen nuorille nuoruuden elämistä vapaana. Vapaata nuoruutta ei saa enää takaisin, lapsia ehtii tekemään myöhemminkin. Enkä tarkoita nuoruuden menoilla välttämättä jatkuvaa baareissa kiertelyä yms. vaan kuten edellä mainitsin, itseensä ja maailmaan, yleensä siis ihmisiin tutustumista ja sen kautta itsensä kehittämistä.

Itse sain ekan lapsen 19v, nyt kolmekymppisenä odotan viidettä, enkä päivääkään ole katunut lasten hankkimista nuorena, olin ehtinyt ihan tarpeeksi jo olla ja rellestää ennen esikoista.

Esikoisen syntyessä olin ylioppilas ja vuosien vieriessä olen opiskellut kaksikin ammattia, vakituinen työpaikkakin löytyy.

ensimmäistä tässä odottelen. Enkä tunne itseäni fyysisesti mitenkään vanhemmaksi odottajaksi, eiköhän sekin ole ihan yksilöllistä.

matkustaminen lasten kanssa on yhtä huoletonta kuin ilman, puhuu kyllä täyttä potaskaa. Matkustaminen lasten kanssa on vain lastenhoitoa vaikeutetuissa olosuhteissa. Olen matkustanut ennen lapsia ja jälkeen. Ja sit kun niitä lapsia on, en mä ainakaan raaski laittaa hoitoon eli mukaan vaan ja lentokoneeseen kärsimään..

Sitä mieltä minä olen. Itse tulin ekaa kertaa raskaaksi 18 vuotiaana, esikoinen syntyi hieman ennen 19-vuotis syntymäpäivääni. Kertaakaan en ole tätä katunut, vaan olen pikemminkin ollut tyytyväinen ratkaisuuni/ratkaisuumme. Olen edelleenkin saman miehen kanssa. Olemme olleet naimisissa pian 10 vuotta. Yhdessä taas olemme olleet 15 vuotiaasta. Välissä olin työelämässä, ja sitten taas palasin kotiin lasten pariin. Nyt odotan perheeseemme viidettä lasta, ja ikää on kertynyt pian 34v.



Eli sanon, että mikäli kaikki asiat on kunnossa ja olet valmis äidiksi niin älä jätä lasta tekemättä.



Esim. minä en ole koskaan ollut ihminen, joka olisi halunnut matkustella, enkä matksutellut paitsi nyt perheeni kanssa. Samoten nuoruuden sähläilyt ja biletykset eivät olleet tärkeintä koskaan mun elämässä vaan alusta asti halusin perheen. Enkä koe siltikään olevani mitenkään kahlittu, vaan olen nauttinut joka ikisestä päivästä elämässäni.

Mutta mitä itse ajattelin alle 20- vuotiaana että olisin valmis, eroaa silti siitä että sain esikoisen 25- vuotiaana.

Nyt 30- vuotiaana kun odotan kolmatta lasta niin huvittaa jonkun heitto ketjussa miten tässä iässä ei sitten JAKSA??? Ai miten ei jaksa? Pitäähän olla työkykynenkin seuraavat n. 40 vuotta. Kyllä saa olla kunto huonona jos ei jaksa.



Omat lapset (siis pieniähän noi) niin ne saan kiinni, mutta kasvattaminen on kyllä ollut sillä pohjalla ettei ole pahoja vaaratilanteita ollut ja lapset tottelee.

Koen että meikäläisestä olisi synnyttämään vielä myöhemminkin! :D



Ihan saman väsymyksen äidit kokee. Ikä yksin ei kerro missä kunnossa olet. Itse aloin harrastamaan liikuntaa AKTIIVISESTI toisen lapsen saatuani, ja varmasti olin timmimpi kuin mitä olin parikymppisenä sohvaperunana kun vedin kessua ja kossua.



Ei kukaan estä lähtemästä reissuun tai kuppilaan vaikka olisit vanhempi. Omat vanhempanikin vielä humputtelee, vaikka on monin kertasia isovanhempia.. ;)

Mutta aina ei pääse: joskus lapsi sairastuu, hoitaja peruu tulonsa, on viikon unettomat yöt etkä jaksa, pitää ostaa toppahaalari kun vanha hajoaa.

Ennen riitti että heität kamppeet niskaan ja menet.



Oikea kumppani kannattaa valita isäksi/äidiksi. Mikkä teijän kasvatusmetodit on ja paljonko joustetaan, tehdään kompromisseja.



Lapsen kasvattaminen on vastuuta. Vaikka se on sitä arkea niin sitä samaa kun pyörität vuodesta toiseen ja aina ajatuksessa lapsi ensin niin on se rankempaa kuin mitä äkkiä ajattelee.

Mutta kyllä tälläi kolmatta odottaessa vielä uusi tuleva vauva-aika on ruusuissa leijumista jälleen, odottaa vaan erilailla sitä päivää kun lapselle tulee eka vatsatauti. Puhumattakaan kun se kiertää koko perheen..