Onko mun 3-vee poikkeuksellisen villi vai onko tää ihan normaalia?

Sillä erotuksella, että ei edes pysyisi enää rattaissa, ja ne ovat nuoremman käytössä. Eli siis kassajonossa ei pysytä(siinä vaiheessa kun maksan, on yleensä jo ovella), koko ajan saan olla komentamassa ja olen todennut, että kauppareissut teen ilman poikaani, jos suinkin on mahdollista;)

Meillä aina kauppareissulla eka kokeillaan osaako kävellä ite. Ei ikinä osaa, joten joutuu rattaisiin. Sit kokeillaan osaako istua siinä. Ei ikinä osaa, joten joutuu valjaisiin.



Lisäksi meillä ei ole autoa, joten kuvittele huvikses arkea kävellä kilsa päiväkodilta kauppaan lapsen kanssa ja kaks kilsaa kassien ja lapsen kanssa kotiin. Siinä ehtii jo iltapala-aikakin mennä ohi, ennen kun ollaan kotona. Koska mun lapsi ei vaan kykene kävelemään käskystä suoraan vaan tökkii jokaista risukasaa mitä vastaan tulee. Ja ei ole ihan vielä täyttänyt kolmea mun lapsi, mutta just täyttää.



Ehkä jatkokysymys voisi olla, että toiminko mä jotenkin väärin.





ap

Meidän poika ihan samanlainen. Nyt nelivuotiaana pystyy jo vähän paremmin esim. käymään kaupassa ja kulkemaan vieressä yleensäkin.

Mä' olen ollut sellanen rasavili pienenä ja isällänsä on ilmiselvä diagnosoimaton adhd. Toivon, että ei olisi sellaista. Mulla on eräs sukulainen, joka työnsä puolesta näkee adhd-lapsia, ja hän sanoi, ettei vaikuta adhd-tyyppiseltä.



ap

3-vuotias jaksaa kyllä kävellä kilometrin tai kaksi, mutta toki se on hidasta :)



Etkö voi mennä pyörällä jos kerta on vaan yksi pieni lapsi? Osaako se itse polkea miten reippaasti jo omallaan? No ei ehkä ihan vielä mutta vuoden päästä jo osaa mennä omallaan varmasti :)



Ihmetyttää vaan tuo rattaiden käyttöjuttu, ei se esim 4-vuotiaanakaan kävele vielä hirveän kovaa varmaan eikä ehkä 5-vuotiaanakaan, meinaatko työnnellä rataksissa siis eskariinkin? :)



No tää ei liity tohon villiyteen juu kyllä mitenkään.

Hän on nyt 3,5v ja meno on kuvailemasi mukaista. Kassajonossa tai muualla, jossa pitäisi pysyä lähelläni saan koko ajan komennella häntä pysymään aloillaan. Silti sekään ei aina toimi. Hän on myös uskomattoman sosiaalinen eikä vierasta ketään.

Tottakai tuon ikäinen voi vielä istua rattaissa, ei meidän tyttö ainakaan jaksa mitään kilometrien (!! ) matkoja kävellä.



Ja joo, uskoisin että lapsesi on ihan normaali. Itselläni rauhallinen tapaus, omaa tahtoa on kyllä mutta harvemmin ryntäilee edestakaisin. Työntää itse pikkukärryjä ja siitäkös show syntyy jollei niitä satu olemaan juuri sillä hetkellä saatavana, kun kauppaan menemme. Vähän joutuu komentamaan, että varoo ihmisiä ympärillään, kun ei vielä yhtään tajua katsoa mihin niitä kärryjään työntää. Mutta ei lähde " omille teilleen" . Kassajonossa pysyy kiltisti vieressä.

Mutta mä en lähde kantamaan niitä kasseja käsissäni ja kilju samalla lapselle että tules tänne. Ihan arjen helpottamiseksi ne rattaat on. Ja esim aamulla ei tarvii lähteä puoli seitsemältä päiväkotiin ja hoputtaa puoliunista lasta vaan riittää, että lähtee seitsemältä.



Tänäänkin mulla oli reppu plus kolme kassillista tavaraa. (Ja ehdin tuoda omat tavarani, yhteensä n. 20 kiloa kahdessa eri repussa, kotiin ennen kun hain lapsen.) En ala hajottaa selkääni. Joskus sitten lapsi kävelee osan matkasta ja mä työntelen tavaroita.



Mutta mulla on usein viiden pintaan jo niin jumalaton nälkä ja haluaa kotiin, että mieluummin työnnän lapsen rattaissa, vaikka ei kauppareissua olisikaan.



Kyllä niitä kävelyreissuja voi tehdä ihan erikseen, kun ei ole kantamuksia.



ap

Meillä saman ikäiset kaksoset, ja toinen heistä on täysin samanlainen potensiin kymmen.

Ja toinen on taas todella kiltti, tottelee KAIKESSA, on rauhallinen, hieman ujokin yms. yms. Oikein sellainen " unelmakäytöksinen lapsi" .

Mutta tuo toinen... maailman ihanin ja rakkain, ja olne hänestä suunnttoman ylpeä, mutta se villiys kyllä laitta hermot koetukselle joka päivä.



Mutta ovat siis kumpikin täysin normaaleitä, eli ei ole kasvatettu kieroon. Lapset vain ovat erilaisia.

Meillä kasvatus todella johdonmukaista ja tiukkaa, mujtta lempeää, mutta silti toinen on sellainen hulivili, ja joka asiasta pitää sanoa/komentaa/muistuttaa kymmenen kertaa, ennen kuin reagoi. Kun taas toinen; harvoin pitää komentaa, tai edes huomauttaa. Tottelee yhdestä sanomisesta ja lähes aina muistaa jo valmiiksi, miten kuuluu käyttäytyä.





Mutta nuo rattaa kyllä ihmetyttää. Meillä lapset käveli kauppaan ja takaisin juuri tuon 1km matkan ja takaisin 2-vuotiaina. Toisella vain pidän todella usein valjaita, jottei jää auton alle. Pakko, mikä pakko.

kyllä mä ainakin työnnän 3vuotiasta rattaissa, eikä ole musta todellakaan omituista!!! Jos pitää johonkin päästä ja suht reippaasti, niin ainoa keino! Koita nyt tuon ikäisen kanssa kävellä tai pyöräillä.. huh huijaa. Ja ulkoilut on asia erikseen, mutta kun mennään niin ei meinata!!!!!!!

Ja pyörällä ei muuten saa kulkemaan kovin suuria ostoksia. Tai no, huterasti ja ajaa ei voi. Kerran ostin pari kiloa perunoita etukoriin, ja joka käännöksellä käänty todella hallitsemattomasti. No se voi olla harjoittelukysymys. Ja jos en ehdi tuoda omia kamojani kotiin ennen lapsen hakua, niin en saa niitä tavaroita kulkemaan pyörällä vaikka oisin yksin liikenteessä.



ap

Mä hoidan noi kauppareissut siten, että otan rattaat (joissa kumpikaan ei istu), ja kumpikin pitää niistä kiinni kun kävelee. Toinen pitää kiltisti eikä irrota, ja toinen on taas " köytettynä" niissä, eli valjaissa. Pitää siis ihan kiltisti myös kiinni, mutta tuhrna usein lähtee säntäilemään tielle tai alkaa poimimaan maasta jotain kivia tms. Joten valjaiden ansioista kävelee hyvin (ne muistuttaa pitää kiinni ja katsomaan mihin kävelee).



Sitten kotimatkalla saan kauppakassit rattaisiin.

Kyllä ne terveet 3-vuotiaat lapset kävelee, kun vain opettaa siihen.

alle pouolen tunnin). Samoin työssäkäyvillä vapaapäivinä. Mutta mahtaa olla masokisti, joka sen tekee työpäivän (ja lapsen tarhapäivän) päätteeksi kun alkaa olla kaikki jo väsyneitä.

Paljon rentouttavampaa mulle ainakin on hoitaa kauppa-asiat ja vastaaavat tavaranraahausreissut nopeesti, ja mennä sit ihan rauhassa ulos rennoissa vaatteissa ja ilman kiirettä jne.

Tiedän täysin miltä sinusta tuntuu, minun tyttö oli kolme vuotiaana ihan samanlainen, nyt 4 vuotiaana ,no tottelee aina silloin tällöin, kaupassa alkaa jo sujumaa ehkä jotenki. Edellisessä asuinpaikassa meillä oli sama käytäntö kärryihin pimu ja köytin tiukasti hänet siihen koska ei ois tullu kaupassa käynnistä muuten mitään. Minä yleensä ostin meillä ruokatavarat ja kärryt oli hyvät kun sai ostokset kulkemaan mukana, Tosin oli raskasta kuletella kahta tyttöä toinen oli laudalla ja toinen kyydissä. Ei meillä vieläkään voida ihan kahta kättä heilutellen mennä kaupungilla, kärryt on nykyään jätetty varikolle mutta ei ole tällä meidän 4vuotiaalla edelleenkään tajua että pitää varoa autoja tai pyöräilijöitä, edelleen kuulen päiväkodista kun on pidetty taas tytölle puhuttelua millon minnekki karkailusta, kauhee tunne kun kuulen että no nyt se juoksi sinne taas ym. sitä huokaa aina helpotuksesta kun ei ole käyny mitään. Kaikenlisäksi juoksee vielä lujaa. Puhuttelua on pidetty mutta en tiedä mikä auttaa, ehkä se tästä rauhoittuu kun ikää tulee lisää, sitä lausetta on kuullut USEIN.