mitä jos perhepäivähoito ei toimikaan?
Meillä lapset (poika 3v, tyttö 5v) olivat "hoitouransa" alun aivan äärettömän ihanalla perhepäivhoitajalla joka oli vanhempi, työtä jo kauan tehnyt nainen jolla todella oli homma hanskassa ja lapset tykkäsivät kovasti, ja myös me vanhemmat. No, hän jäi tässä vähän aikaa sitten eläkkeelle, ja nyt lapset ovat olleet nuoremmalla, vasta uransa aloittaneella pph:lla, joka on luonteeltaan todella erilainen. Hän on aivan asiallinen ja suht ystävällinen , mutta jotenkin varautunut. Hänen omat lapsensa ovat tällä hetkellä kotona, tyttö 8v ja poika menee nyt syksyllä kouluun.
Meidän poika ei halua aamuisin mennä sinne, vaan itkee, tosin kuulemma itku menee pian ohi kun olen lähtenyt, ja illalla sanoo että "oli hyvä päivä", kun kysyn miten päivä meni. Yritän olla kyselemättä johdattelevia kysymyksiä, lapset kun huomaa kyllä mitä ajetaan takaa ja minkälaista vastausta haetaan...
No, tyttäreni on jo pari kertaa kertonut että hoitajan oma lapsi ravistelee heitä, ei päästä leikkihuoneeseen (joka on pojan oma huone, siellä on kaikki lelut), ja kierittää tukkaa sormen ympäri niin että nipistää. Olen kehoittanut heitä kertomaan hoitajalle tästä, mutta tuntuu että pahenee vaan. Tuntuu tosi ikävältä että lapset joutuu "koulukiusatuiksi" jo nyt, ja täytyy ottaa maanantaina nätisti puheeksi asia, ja koittaa saada hoitajan kanssa aikaan sellainen "samassa veneessä" tunne, että "Mikäs ratkaisu me tähän keksittäisiin". Hänen poikansa on varmaan mustasukkainen, hoitolapsia heillä on ollut vasta pari kuukautta, ja ymmärrän sinänsä, mutta eihän ketään saa kiusata.
Mutta kukas lasten puolta pitäisi jos ei me vanhemmat? Itkettää vaan, että miten tää on niin vaikeeta, ja tuntuu pahalta omien lasten puolesta. Yritän vielä vähän aikaa, sitten haetaan uutta paikkaa, vaikka eihän sitä tiedä jos joutuu ojasta allikkoon...
Kommentit (7)
Alkuun meni ihan hyvin, mutta sitten tuli ongelmia. Ryhmään tuli kaksi pentä lasta. Hoitaja ilmeisesti alkoi väsyä, hoidossa ei enää piirrelty tai askarreltu eikä ollut mitään ohjattuja leikkejä. Vanhempi lapseni alkoi kerrassaan passivoitua, kun hain pois hän vain keinui yksin pihalla ja kääntyi sisäänpäin, mielikuvitusleikkeihin. Vaihdoimme päiväkotiin rytinällä neuvolapsykologin avustuksella, jolle pyysin ajan koska minusta kaikki ei ollut kunnossa. Päiväkodissa vanhimman lapsen kehitys ja sosiaaliset taidot harppasivat eteenpäin ja olemme olleet tosi tyytyväisiä. Eli vinkkinä sanoisin, että perhepäivähoitoa täytyy vanhemman jollain lailla valvoa, jos kaikki ei vaikuta olevan kunnossa, niin asia on heti selvitettävä päivähoidosta vastaavan virkamiehen kanssa.
Lapsen hoitopaikka-asiaa pohdiskelemme, päiväkoti vai pph, ikää hoitoon lähtiessä on noin. 1,5 vuotta. Olin jo ajatellut että pk mutta mies toivoo pph ja nyt sitä itsekin pohdin. Onko kellään kokemuksia, että perhepäivähoito olisi " epäonnistunut" ? Että lapsi ei sopeudu porukkaan, hoitaja ei tunnu mieleiseltä jne. Mitä sitten? Kerro tarinasi! Vai onko kaikilla vain hyviä kokemuksia? Auta voittamaan pph-pelkoni!
Lapseni meni syksyllä 2006 pph:lle vajaa kaksivuotiaana. Meni todella hyvin ja lapsi tykkäsi ja hoitopaikka tykkäsi. =) Sitten aloin huomata, että yhtenään pph:n lapsenlapset olivat sairaina siellä " hoidossa" kun omiin hoitopaikkoihin ei voinut viedä... keväällä 2007 lapsi sairasti 8 viikkoa saaden keuhkokuumeen, vesirokon, vauvarokon, flunssan, mahataudin ja suurin piirtein siis kaikki mahdolliset. Lapsi edelleen tykkäsi hoitopaikasta, mutta vanhemmilla kiristyi pinna. Päivisin ei voitu ulkoilla koska XXX-lapsenlapsi oli sairas ja ulos ei voitu mennä...
Hain ja saimme paikan yksityisestä ryhmähoidosta ja kesän jälkeen aloitettiin siellä. Kaikki mennyt edelleenkin hyvin. Toinen seikka vaihtoon oli se, että pph:lle olisi syksyllä ollut ryhmä: meidän melkein kolme vee, sekä kolme vuoden ikäistä. Nyt ryhmässä on 12 lasta välillä 1,5-5.
Pph on varmaan joskus hyvä, kun kohdalle sattuu, meilläkin oli mukava täti, viittä vaille eläkeikää ja hiukan oli kertynyt noita omia tapoja matkaan. =)
Purnaan vielä vähän: Tyttö jutteli ettei äiti tullutkaan hakemaan pph:lta. Sanoin, että tulinhan, niin tyttö siihen että: me odotettiin ja katsottiin monta linja-autoa, muttet sä tullut... Ei tuntunut kivalta. ph asui päätepysäkillä ja linkkoja menee 10 minuutin välein. Tunnissa ehtii tulla 6 pettymystä =(
vanhempi lapsi on ollut päiväkodissa sekä pph:lla. Varmasti jokaisessa paikassa on eroja ja jos jokin asia mättää niin ainahan voi hakea uutta paikkaa. Meillä poika siirtyi pk:sta (vuorotarhasta, kun ei enää tarvittu vuorohoitoa) tosi ihanelle hoitajalle, jossa oli miellyttävä tunnelma ja lapsista välitettiin oikeasti. Mutta jos vastaan tulee huono hoitaja, niin miksi siellä odottaa, että asiat järjestyvät...anoo toiseen paikkaan!
Itse kannatan perhepäivähoitoa noin pienelle lapselle. Omista neljästä lapsestani kaikki on hoidettu pph:ssa. Kolme heistä oli pph:ssa eskariin saakka ja yksi siirtyi päiväkotiin viisivuotiaana. Oman kokemukseni mukaan paras ikä siirtyä päiväkotiin on viisi vuotiaana. Silloin ehtii vuoden harjoitella päiväkotielämää ennen eskarin alkamista.
Pph:ssa on yleensä enemmän aikaa yhdelle lapselle. Lisäksi siellä ei tarvitse niin tarkkaan noudattaa ryhmän rytmiä, vaan hoitaja voi paremmin toimia lapsen ehdoilla. Tämä tietysti riippuu pitkälti hoitajasta ja ainahan voi hoitajaa vaihtaa jos homma ei tunnu toimivan. Päiväkodissa hoitajat vaihtuvat joka tapauksessa usein joko kokonaan tai sitten niin että sijaisia tulee ja menee.
Vaikka aiemmassa kirjoituksessa kerrottiin lapsen sairastelusta pph:ssa, niin tämä kokemus on varmasti enemmän poikkeus kuin sääntö. Useat tutkimukset todistavat, että päiväkodissa lapset sairastavat enemmän virustauteja (flunssat, mahataudit), bakteeritauteja (silmätulehdus, märkärupi, korvatulehdukset) ja loistauteja (kihomadot, päätäit).
Suosittelen perhepäivähoitoa lämpimästi pienen lapsen (alle 4-5v) hoitopaikaksi.
Hei,
Itse laitoin poikani 1,5 vuotiaana perhepäivähoitoon ja oli tässä samassa hoitopaikassa 5 vuotiaaksi asti. Meillä meni kaikki ihan hyvin. Monelta osin poika sai tarvitsemaansa tukea hoitajalta tietyissä kehitysvaiheissa. Kyllä lapset aika hyvin sopeutuvat porukkaan. Tuona aikana nämä lapset ainakin " hitsautuivat" hyvin yhteen. Vieläkin kun kylällä näkevät juttelevat toisilleen ihan eri tavalla. Meille sattui varmaankin hyvä tuuri hoitopaikan suhteen, harmi vain että hoitaja vaihtoi työpaikkaa! Jos hoito ei toimi pitää anoa uutta paikkaa, tietysti sen saaminen ei aina ole helppoa ja vaihto aina rasittaa. Noin pienelle kyllä suosittelen perhepäivähoitoa.
Hoitajan lähdön takia hoitopaikka vaihtuin ryhmäperhepäiväkotiin, ja poika valitti että siellä on meluisaa, pieneen ryhmään kun oli tottunut. Lisäksi hoitajat eivät ehtineet ottaa huomioon poikaa ikäisenään, vaan aina oli mentävä pienempien mukaan (melkein kaikki 3v tai alle). Sitten alkoikin jatkuva sairastelukierre, meillä ei ollut edes hoidon alettua puolitoistavuotiaana näin paljon flunssia yms. vaikka niitä aina ensin onkin normaalia enemmän. Lopulta tein radikaalin ratkaisun, poika jäi kuukaudeksi kotiin toipumaan. Sitten kunnalla oli onneksi tarjota paikkaa uudessa neljän hengen ryhmässä, tässä poika viihtynyt todella hyvin. Hoitaja ehtii ottaa todella hyvin jokaisen tarpeet huomioon, enää hoito ei ole niin " liukuhihnamaista" . Suosittelen siis pikkuryhmää! Taitavat vaan olla nykyaikana aika harvinaisia. Syksyllä onkin sitten edessä isompi ryhmä ja eskari.
Käytiin hoitajan kanssa keskustelua lasten leikeistä ja toiminnasta, ja ilmeisesti on auttanut koska nyt poikanikin jää hoitoon ihan mielellään, ja tänään näin kun häntä itketti hän meni hoitajan luokse hakemaan lohtua - itse olin juuri lähdössä pihasta joten mun luo ei voinut siis tulla - ja sai hakemansa. Selvästi on parantunut tilanne, ja homma toimii, oli siis hyvä että sain suuni auki, ja hoitajakin suhtautui asiaan hienosti eikä loukkaantunut. Nyt siis kaikki hyvin!