3v. ei suostu syömään - pakotanko syömään vai annanko olla nälissään seur. ruoka-aikaan asti?
Hei!
Meidän ihana uhmaikäinen ei aina suostu syömään ruokaa. Olen yleensä pakottanut hänet syömään edes vähän mutta ei kai sekään oikein ole. En pidä siitäkään, että lapsi opetetaan syömään milloin sattuu eli olisiko parempi antaa lapsen olla ilman ruokaa seuraavaan ruoka-aikaan asti vai mitä pitäisi tehdä? Olen aika tiukkis rutiinien suhteen joten en osaa olla välittämättä jos toinen sanoo vain " yök!" ruokapöydässä eikä ota lusikallistakaan:)
Kommentit (10)
Syömään en ole pakottanu. Jos on ollu tarjolla semmosta, mitä lapsi ei ole koskaan ennen syöny ja jos suhtautuminen on heti ollu epäluuloista yököttelyä, niin oon kehottanu edes maistamaan vähän ja sitten jos ei vieläkään ruoka kelpaa, niin on saanu nousta pöydästä. Jos on tuttua ruokaa ja muksu ilmottaa haarukallisen jälkeen, että kiitti riitti tai tätä en syö, niin en oo pakottanu ja hyvin on pärjänny seuraavalle aterialle sen enempiä syömättä.
Oon huomannu, ettei syömättömyys aina välttämättä ole edes uhmaa, ainakaan meidän 3-v:lla. Lapset ei vaan aina ole nälkäisiä ja välillä tuntuu, että toisena päivänä muksu elää aamusta iltaan puolikkaalla puuroannoksella ja toisena päivänä sitten syökin joka aterialla hirveitä määriä.
Nii, ja tarkennukseksi vielä, että jos meillä on joskus jotain " uutta ruokaa" niin silloin lautaselta löytyy myös jotain tuttuakin. Nälässä ei kuitenkaan sen takia pidetä, että äiti olis onnistunu loihtimaan jotain lapsen mielestä oikeasti kuvottavaa ruokaa. ;)
Meillä kotona ei edes saa sanoa ruoalle yök, varsinkaan maistamatta.
Tunnen lapseni kuitenkin niin hyvin että mikään ruoka ei oikeasti ole yök, ole ollut koskaan. Vaikka niin sanookin. (kaikki on parasta herkkua ;) )
Meillä kehoitetaan maistamaan esim 2 lusikallista, ja yleensä sen jälkeen ruoka maistuu.
Toinen tapa saada syömään on semmoinen että ruoka otetaan pois, pelkästään jo uhkaaminen sillä tehoaa.
Kolmevuotiaamme syö välillä tosi hyvin ja välillä hyvä jos lusikallisen maistaa. Meillä on viisi ruoka-aikaa päivässä; aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Yleensä vielä ateriat menevät kellon mukaan (8, 11, 14-15, 17-17.30, 19.30-20) koska muuten poika alkaa kiukutella nälkäisenä. Jos joku ruoka ei maistu niin seuraavalla aterialla yleensä syö sitten hyvin. Ollaan huomattu että säännöllinen ateriarytmi toimii hyvin ruokahalunkin kannalta, napostelu vie ruokahalut (ja on haitallista hampaillekin).
Mummi aina välillä siunailee, kun poika syö niin vähän (ja mummi kyllä tuputtaa koko ajan jotain popsittavaa sen takia, näin varmistaen ettei seuraavallakaan aterialla maistu!), mutta lapsi kasvaa ja voi hyvin joten lienee saa tarpeeksi ravintoa.
Tapakasvatuksen kannalta meillä mennään tässä vaiheessa siinä, että ruualla eikä ruokapöydässä leikitä, ja kun on syöty tarpeeksi sanotaan kiitos. Sen kummempia en vielä kolmevuotiaalta vaadi. Etenkään mitään lautanen tyhjäksi-käytäntöä ei meillä ole (eikä tule).
meidän ronkelit 6v ja 4.5v lapset ovat lähtökohtaisesti sitä mieltä, että syöminen on turhaa ajan haaskausta ja lautasella on yleensä " liikaa" vaikka siinä olisi yksi lusikallinen ruokaa. Eli meillä usein on kysymys siitä ettei maltettaisi syödä kun on liian hauska leikki juuri kesken. Siksi kehotan kyllä syömään esim puolet lautasella olevasta ruuasta. Jos huomaan ettei lapsi ihan todellakaan halua syödä, saa mennä pois pöydästä. Ruoka-aikojen välillä ei anneta sitten mitään syömistä, ja kuten muutkin ovat sanoneet niin seuraavalla aterialla yleensä ruoka maistuu paremmin. Pakottamisesta seuraa vaan lisää vastustusta, ei mitään muuta.
eli lapsi ei minusta ole varsinaisesti sitten nälissään seuraavaan ruoka-aikaan asti jos lähtee pöydästä syömättä, ehkä hänellä ei todellakaan ole nälkä ruoka-aikana ja se nälkä tulee vasta sopivasti seuraavalle ruoka-ajalle. Ja jos esim. päivällistä on syöty todella vähän, niin voihan sitten tarjota iltapalalla jotain tukevampaa tai vaikka koko iltapalan vähän aikaisemmin. Parhaat rutiinit ovat sellaisia joista voi tarvittaessa joustaa :)
Meidän kuopus on nirso ja sitä mieltä, että syöminen on tasan turhaa, kun pyhällä hengelläkin voi elää =) Meillä käytäntönä on, että pakko ei ole missään nimessä syödä, maistaa täytyy yksi haarukallinen. Minä en lahjo, en kiristä, en pakota syömään, vaan sen syö minkä syö ja kiitos sen jälkeen. Seuraava ruoka tulee sitten ajallaan. Saatan tosin hieman aikaistaa seuraavaa ruokaa esim. jos normaalisti välipala syödään 14.00 niin syödäänkin se jo 13.30. Lääkärin kanssa keskustelin kuopuksen syömisistä ja hän oli vahvasti sitä mieltä, että ei saa pakottaa, eikä terve lapsi itseään nälkään tapa, jos ruokaa kuitenkin on tarjolla.
Sinuna en pakottaisi, vaan katsoisin, että poika maistaa ja sitten kiitos. Keroitoisin, että seuraavaan ruokaan on pitkä aika ja voi tulla nälkä, jos ei syö. Jos ei kelpaisi, ei kelpaisi.
Isommilla lapsilla on ruoka ajat kuten meillä aikuisillakin,ei pakoteta syömään vaan tosiaan syövät sen minkä jaksavat ja isomat osaavat jo itse ottaa ruokaa sen määrän mitä syövät.
Ainoastaan meidän nuorempi tyttö on semmoinen jolle ei ruoka maita oikein koskaan,harvoin syö kokolautasellisen mutta emme ole pakottaneet,olemme sanoneet kyllä että milloin saa seuraavan kerran ruokaa ja pyydetty maistamaan uusiakin ruokia jos ne vaikka olisivatkin hyviä.
Nuorimmalla ei niin tarkkoja ruoka aikoja ole kuin isommilla lapsilla mutta usein on semmoisia päiviä ettei nuorinkaan ole nälkäinen ennen seuaavaa ruoka aikaa,ja tosiaan meilläkin syödään säännöllisesti 6 kertaa päivässä.
Aamupala klo:6.30-7.30 välillä, ruoka klo:11.00-11 30,välipala klo:14.00-14.30,toinen ruoka klo:16.00-17.00, toinen välipala klo:18.00-18.30 ja iltapala 19.30-20.00.
Lapset ovat kaikki pitkiä ja hoikkia.
Kun tuo meidän etätyttö vaan ei laiskuuttaan viitsi syödä
kolmen vanha ja samalla tavoin käyttäytyy, kuin aikaisemmissakin vastauksissa, muutama haarukallinen menee, mutta sitten alkaa ruuan pyöritys lautasella.
Joskus kun ei ole koko päivänä kunnolla syönyt, olen sitten ottanut haarukan ja kokeillut josko syöttämällä toimisi ja avot, suu kyllä aukeaa kuin linnunpoikasella.
Lähikodin tavoista ei meille kerrota, joten olen olettanut, että siellä tuon ikäistä tyttöä vielä syötetään.. Ei kuitenkaan enää olisi mielestäni siihen aihetta, kun toiset syövät alta vuoden ikäisestä itse. Vai olisiko muita kannanottoja?
piti vastata tuohon ihmettelyyn, että 3-vuotiast syö etäkodissa vain syöttämällä, että ei välttämättä tarkoita sitä, että häntä syötettäisiin lähikodissa. Oma lapseni vaihtoi päiväkotia (pääsi lähipäiväkotiin) ihan pikkuisen vajaa 3-vuotiaana ja olin lievästi huvittunut, kun jonkun viikon päästä kysyivät, syökö tyttö itse kotona. Ei ollut alkuun syönyt uudessa päiväkodissa juuri ollenkan (mikä ainakin hänellä on ihan tavallista reagointia muutokseen) ja olivat syöttäneet häntä jokusen kerran.
kotona häntä ei ole 1,5-vuotiaasta edes antanut syöttää kuin ehkä pari kertaa sairaana.
ja joskus sitä seuraavaakin. Aina lopuksi kuitenkin syö. Ruokaa esille laitettaessa saman ikäinen tyttöni usein sanoo:" En syö mitään" , johon vastaan, että minä syön sitten sinunkin ruokasi. Yleensä kuitenkin syö silti mukisematta lautasen tyhjäksi. Kunhan pitää väittää vastaan.