Saako ystävän EX-mieheen koskea?
Auttakaa nyt naista mäessä..
Sehän on tietysti kirjoittamaton sääntö, ettei ystävän miestä vokotella.. mutta entä ex mies?
Tilanne on nyt tää, että sekä ystäväni että minä olemme eronneet.
Nyt olen ystäväni ex miehen kanssa viettänyt paljon aikaa ja olemme jopa sänkyyn asti päätyneet.
Molemmista meistä tuntuu, että tää voisi olla vuosisadan rakkaustarina.. seksisuhdehan tää on jo.
Pelottaa vaan astua " julkisuuteen" .
Nyt tiedustelen etukäteen, miten täällä suhtaudutaan tälläiseen?
Ystäväni kanssa olemme olleet ystäviä teini-iästä lähtien. Nyt jo reippaasti kolmenkympin paremmalla puolella.
Kommentit (37)
periaatteessa saa, muutta onko ero ollut rankka?
tiedätkö mitä ystävä erostaan ajattelee? onko hänellä uusi ja parempi?
Ero oli siis rankka lähinnä tälle miehelle.
Tiedän lähes kaiken heidän erostaan, ellen kaiken, olinhan ystäväni tukena kaiken ajan.. (olemme todella läheisiä, siksi tuntuukin jokseenkin kamalalta etten ole itse ystävälleni voinut puhua uudesta seksi/miessuhteestani)
Lapsia on sekä minulla että heillä.
Heidän erosta on kohta kolme vuotta.
Oli jättäjä ollut sitten kumpi tahansa.
Unohtui vaan " allekirjoitus" lopusta
ap
Maailma on miehiä täynnä, miksi täytyy pokata juuri se oman ystävän mies.
Ei ainakaan vuoteen kahteen, sitten vasta kun ero on todella selvä!!! Ja ystävällesi on ihan sama kuka exän jakaa...
Miten te vastaisuudessa yhdessä liikkuisitte? Niin et EX mies on ystäväsi ja sinun kanssa yhteisissä jutuissa... Harvalla onnistuisi. Joten tässä helposti käy niin et menetät läheisen ystävän. Onko sen väärti?
Etkö sä ihan oikeesti ketään muuta löydä?
on erosta. Mut mitä luulet ystäväsi tästä ajattelevan. Miten hän reagoisi?
Heidän erostaan on jo sen verran aikaa, että on vaikea uskoa että ystävyytenne siihen kaatuisi. Kannattaa kuitenkin varovasti alkaa paljastelemaan suhdettasi exään. Onnea!
Tarkoituksella ei kannata ystävien exiin koskea, mutta joskus käy niin että rakastuu ja jos tunne on molemminpuolista niin minkäs sille voi.
Meillä on lähipiirissä yksi tälläinen tapaus ja en henkilökohtaisesti ymmärrä sen ex-muijan skitsoilua asiasta. Varsinkaan kun tämä itse miehen jätti tai täysin itsekkäistä syistä.
Ja mulla ainakin menee mies (ja lapset tietty myös) kaikkien kavereiden ja sukulaisten edelle.
Toki mulla on automaattinen " inhotus" kaikkien kavereiden/sukulaisten hoitoja kohtaan, enkä henk. koht. ymmärrä miten joku voi esim. ottaa siskonsa exän, mutta kaikkea ei tarvii ymmärtää.
Ja jos mun kaverini panisi jotain mun EX-miesystävää niin siitä vaan. Mä toivon vaan että mun nykyisestä ei tule ikinä exää... Ja jos tulee niin kukaan ei saa panna sitä :-).
Mutta entä jos mies todellakin on elämäsi mies? pitäisikö jonkun " ylevän" periaatteen nimissä luopua omasta onnestaan, kun mies kumminkin on vapaa? Ja se on pötypuhetta, että maailma on täynnä vapaita miehiä. Ei ole, ei ainakaan niitä hyviä ja kunnollisia. Ja yli 30-vuotiaita. ihan kokemuksella sanon tämän.
Suosittelen ap:lle, että mahd. pian tulet ulos kaapista ystävällesi. pienen särön tämä asia voi ystävyydellenne tehdä, mutta jos ystäväsi on järkevä ja mukava ihminen, niin ajan kanssa varmaan ymmärtää. Eihän sitä voi järjellä päättää, keneen ihastuu.
Minulle kävi niin, että menin naimisiin ex:n veljen kanssa. Eli olemme siis jatkuvasti tekemisissä. Nyt asia on ok ja välit hyvät, mutta kyllä siinä aikoinaan oli paljonkin nielemistä. Eikä vieläkään kaikki sukulaiset ole aivan hyväksyneet asiaa. Aikaa tästä on kohta 15 vuotta.
Vierailija:
Minulle kävi niin, että menin naimisiin ex:n veljen kanssa. Eli olemme siis jatkuvasti tekemisissä. Nyt asia on ok ja välit hyvät, mutta kyllä siinä aikoinaan oli paljonkin nielemistä. Eikä vieläkään kaikki sukulaiset ole aivan hyväksyneet asiaa. Aikaa tästä on kohta 15 vuotta.
Mieheni kertoi tämän, kun selvisi että nainen on tuttuni. Tapailivat hetken aikaan, mutta kaveriin välit katkesivat. Parempi hakea ihan ventovieras mies jostain, niitäkin löytyy.
usi ja se, miten ero hoitui...
Minä, ap, ymmärrän sinua ja ristiriitaisia tunteitasi todella hyvin, sillä olin itse 5 vuotta sitten täysin samassa tilanteessa. Meillä kuvio oli tällainen:
ystäväni oli seurustellut vuoden ajan tietyn miehen kanssa. Heidän suhteensa oli aika mielenkiintoinen; kaveruudesta alkanut, eikä oikein onnistunut. Tavallaan he eivät koskaan oikeen sopineet pariksi, vaan heillä oli luonteittensa puitteissa koko ajan vähän skismaa parisuhteessa. Lopulta erosivat yhteisestä päätöksestä; kumpikaan ei ollut mitenkään " paskana" asiasta, jäivät lähinnä hyvänpäivän tutuiksi eron jälkeen.
Olimme kaikki tuolloin - parikymppisinä - hengailleet yhdessä ja olin siis itsekin tämän miehen jonkinasteinen kaveri, en kuitenkaan läheskään yhtä hyvä kuin tämän naispuoleisen ystäväni kanssa...Silloin viisi vuotta sitten kävi sitten kuitenkin niin, että tämä mies muutti samalle alueelle stadissa kanssani, ja päädyimme kahvittelemaan/käymään kaljalla kahdestaan useammin. Samaan aikaan ystävyyteni tämän naispuoleisen ystävän kanssa otti vähän etäisyyttä (olimme jo jonkin aikaa nähneet harvemmin). Kävi siis niin, että tämä mies alkoi olla minulle LÄHEISEMPI, ihan jo ystävänä, kuin tämä nainen. Rakastuimme myös siinä sitten kaveruuden lujittuessa todella vakavasti (meidän molempien mielestä enemmän ja paremmin kuin koskaan aiemmin elämässämme).
Kuinka kauan ja kuinka pitkälle minun olisi pitänyt kunnioittaa tätä miehen entistä vajaan vuoden suhteellisen toimimatonta parisuhdetta silloisen hyvän ystäväni - joka alkoi siis olla tässä elämäntilanteessa jo aika paljon etäisempi - kanssa? Pari kuukautta siinä soudettiin ja huovattiin miehen kanssa, yritettiin kieltää tunteet, nimenomaan henkilöhistorian takia, mutta lopulta teimme ihan tietoisen päätöksen, että tämä aluillaan oleva parisuhde ON vakava ja tärkeä. Selitin asian ystävälleni, ja olihan hän vähän hämillään ja varmasti se ei tuntunut hyvältä. Hän oli siinä vaiheessa jo kuitenkin uudessa avoliitossakin, minä olin ollut usemman vuoden sinkkuna. Ansaitsin onneni. Hän suhtautui asiaan asiallisesti, mutta otti kyllä etäisyyttä välittömästi uutisen kuultuaan. Minä en yrittänyt tyrkyttää seuraani.
Ja nyt, 5 vuotta myöhemmin, olen edelleen tämän miehen kanssa. Asumme yhdessä, meillä on lapsi, suunnittelemme naimisiin menoa. Koko ystäväpiiri ihailee hyvin toimivaa ja edelleen romantiikkaa pursuavaa suhdettamme ja onnellista perhettämme. Tämä todella on osoittautunut elämäni rakkaudeksi. Ja välit tähän naispuoleiseen ystäväänkin ovat kunnossa. Noin vuoden päästä " uutisesta" aloimme taas nähdä enemmän, ja tänä päivänä tuntuu, ettei hänen aikaisempi suhteensa mieheni kanssa ole enää millään tavalla relevantti. Aika tekee ihmeitä...
Minusta ei voi suoraan tuomita mitään asiaa ilman, että katsoo kokonaiskuvaa kaikilta kanteilta. Onko erossa loukattu jotakuta? Onko tällä ystävällä uutta toimivaa liittoa? Kuinka kauan aikaa ystävän ja miehen suhteesta on? Millainen ja minkä pituinen se oli? Ja ennen kaikkea, mitkä ovat oikeat tunteet ja henkilökemiat mihinkin suuntaan. Jos todella sinulla ap on miehen kanssa paremmat mahdollisuudet toimivaan ja pysyvään liittoon ja oikeaan rakkauteen kuin tällä ystävälläsi koskaan miehen kanssa oli, ei ole reilua sekään, että joudutte miehen kanssa kieltäytymään todellisesta rakkaudesta vaan jonkun aiemman seurustelusuhteen takia. Kevyin perustein en kuitenkaan lähtisi ystäväni exän kanssa liittoa rakentamaan.
Omalla kohdallani koko elämäni olisi ollut erilaista, köyhempää ja onnettomampaa, jos en olisi ystäväni takia lähtenyt tähän liittoon miehen kanssa, joka oikeasti osoittautui minulle oikeaksi.
on niitäkin miehiä joihin ei liity mitään eturistiriitoja
mutta myöhästä sua nyt enää on varoitella joten onnea vaan.