Lue keskustelun säännöt.
Voiko epilepsiakohtauksen aikana potilas
18.04.2008 |
kävellä ja puhua, vai onko ainut epilepsiakohtaus se että kaatuu maahan ja sätkyttelee?
Kommentit (17)
esim ihan lyhyitä katkoja tietoisuudessa.
Tuttava kertoi siskostaan, joka epilepsiastaan johtuen (liekö ollut joku kohtaus päällä?) päätyi opiskelija-asunnostaan linja-autoasemalle ostamaan lippua. EIkä tiennyt miten oli sinne päätynyt.
Mies sairaustui epilepsiaan reilu vuosi sitten ja hällä oli ennen lääkityksen alkua sellaisia " humahduksia" ja outoa oloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse olen saanut tuollaisen grand mal -tyyppisen vain kerran (siis se tajuttomuuskouristuskohtaus). Ns. poissaolokohtauksia minulla ei ole ollut, siis niitä joissa pysähtyy hetkeksi mutta ei kaadu.
Mulla olleet kohtaukset ovat olleet osittaisia tajunnanhäiriöitä joissa pystyn kyllä jatkamaan esim. kävelemistä jos vaan keskityn. Olo on kuin pahasti humalaisella ja päässä jyskyttää... En tiedä miltä se näyttää " ulospäin" . Lisäksi ns. dejavu' t liittyvät epilepsiaan.
Aluksi olivat sellaisia, että hänen lause saattoi jäädä kesken ja hän vain vaikka näpräili paidan helmaansa. Sitten kohta jatkoi puhetta ihan normaalisti.
Myöhemmin tuli ihan " kunnon" kohtauksia, joissa hän kaatui ja sätki.
Mieheni epilepsia johtuu muutoksesta, joka ilmeisesti on hyvälaatuinen aivokasvain. Se ei kuitenkaan ole muuttunut mitenkään ajan kuluessa ja on mahdollisesti ollut aina, epilepsia vain puhkesi vasta hiljattain. Nyt elämme helpottuneissa tunnelmissa, mutta aika piinaavia aikoja on takana.
että kohtaustyyppejä on hyvin monen laisia. Paitsi siis perinteisiä " kaatuu ja sätkii" , sekä poissaolokohtauksia, niitä voi olla ns. fokaalisia kohtauksia joissa esim. poski tai suupieli nykii, tai yksi raaja tai potilaalle tulee outo hajuaistimus tai näkee valoja tai kuulee ääniä. Nämä voivat pysyä tälläisinä tai yleistyä niin että potilas alkaa kouristaa.
Olen myös tavannut potilaita, joilla on eeg:ssä täysi purkaus päällä ja silti ihminen puhuu, kävelee ja käyttäytyy jotakuinkin normaalisti. Usein kuitenkin käytös muuttuu jonkun verran ja ihminen alkaa esim. toistaa samaa tehtävää tai " juuttuu" johonkin toimintoon.
On myös mahdollista että ihminen saa esim. raivokohtauksen tai paniikkikohtauksen tai itku/huutokohtauksen, mutta on siis edelleen tajuissaan ja pystyy liikkumaan.
Kun kohtaustyyppi on jotenkin erikoinen, diagnoosi yleensä vahvistetaan joko video-eeg:llä jolloin potilaalla on anturit päässä ja videolle tallennetaan oirekuva tai sitten pitkäaikaisrekisteröinnillä, jolloin potilaalla on anturit päässä useamman vuorokauden ja saman aikaisesti tehdään merkintöjä oirepäiväkirjaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta nyt huomaan, että niitä voi tulla myös valveilla ollessa. hän on kuitenkin täysin tajuissaan, tietää missä, koska ja kuka on, pystyy kävelemään ja tulee hakemaan turvaa äidiltä. hän vain sanoo, että " jokapaikassa tuntuu oudolta" , " ei pysty oleen paikallaan" ja " pelottaa" . Ilmeisesti jokseenki nsama tunne kuin painajaisesta adrenaliinisyöksyyn herätessä.
Voiko tämä olla epilepsiaa? Vai voiko se olla ihan normaalia?
" Kohtauksia" tulee epätasaisin väliajoin, välillä välissä on vuosia, välillä viikkoja ja välillä saman vuorokauden aikaan tulee monta.
Kyllä veisin pojan tutkimuksiin. Voi olla että kohtaukset voivat liittyä vaikka verenpaineen vaihteluun tai rytmihäiriöihin tai kyseessä voi hyvin olla epilepsiakin. Ihan normaalilta tuo ei kuitenkaan kuulosta ainakaan minun korvaani vaan suosittelisin kyllä lääkärissä käyntiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä on ongelmia ennestäänkin... t 8
oppimisvaikeuksia, muistivaikeuksia, levottomuutta, masennusta jne...
Joten kannattaa ainakin tutkituttaa lapsi, jos mitään ei löydy, hyvä. Jos jotain löytyy, hyvä että lapsi saa tarvitsemaansa hoitoa.
T: 7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
millä todennäköisyydellä se diagnosoidaan kun kerran kohtauksien välissä voi olla PITKIÄ aikoja?
Vierailija:
millä todennäköisyydellä se diagnosoidaan kun kerran kohtauksien välissä voi olla PITKIÄ aikoja?
Muistan joitan " tuntemuksia" , kohtauksia kai ne olivat nekin, aikaisimmiltaan jostain noin 10 vuoden iästä. Teini-iässä noita tuli joitakin, ja sitten taasen parikymppisenä jolloin sain ainoan tajuttomuuskohtaukseni. Tällöin sain vasta diagnoosin.
Lääkityksen aloittamisen jälkeen meni ehkä vuosi niin kohtaukset (ne harvoin tulevat ja lieväoireiset) saatiin kuriin, lääkityksellä ehdin olla muistaakseni 11 vuotta ennen purkua. Tuohon väliin kuitenkin tuli raskaus (tai sen suunnittelu) jolloin lääkepurkua ei lähdetty toteuttamaan ja vasta parin lapsen syntymän jälkeisen kontrollin jälkeen vasta lähdettin purkamaan lääkitys. Olisi siis voitu kokeilla purkaa jo aiemmin, yleensä pitävät rajana 5:ttä kohtauksetonta vuotta minkä lääkitys tulee olla päällä. Ja jos koskaan enää saan minkäänlaista epilepsiakohtausta tarkoittaa se käytännössä elinikäistä lääkitystä.
Nyt olen siis ollut jo vuoden ilman lääkitystä ja sitä ennen lääkkeillä jo noin 10 vuotta kohtaukseton. Ikää vähän yli 30.
- olinkohan 3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
millä todennäköisyydellä se diagnosoidaan kun kerran kohtauksien välissä voi olla PITKIÄ aikoja?
Muistan joitan " tuntemuksia" , kohtauksia kai ne olivat nekin, aikaisimmiltaan jostain noin 10 vuoden iästä. Teini-iässä noita tuli joitakin, ja sitten taasen parikymppisenä jolloin sain ainoan tajuttomuuskohtaukseni. Tällöin sain vasta diagnoosin.Lääkityksen aloittamisen jälkeen meni ehkä vuosi niin kohtaukset (ne harvoin tulevat ja lieväoireiset) saatiin kuriin, lääkityksellä ehdin olla muistaakseni 11 vuotta ennen purkua. Tuohon väliin kuitenkin tuli raskaus (tai sen suunnittelu) jolloin lääkepurkua ei lähdetty toteuttamaan ja vasta parin lapsen syntymän jälkeisen kontrollin jälkeen vasta lähdettin purkamaan lääkitys. Olisi siis voitu kokeilla purkaa jo aiemmin, yleensä pitävät rajana 5:ttä kohtauksetonta vuotta minkä lääkitys tulee olla päällä. Ja jos koskaan enää saan minkäänlaista epilepsiakohtausta tarkoittaa se käytännössä elinikäistä lääkitystä.
Nyt olen siis ollut jo vuoden ilman lääkitystä ja sitä ennen lääkkeillä jo noin 10 vuotta kohtaukseton. Ikää vähän yli 30.
- olinkohan 3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Oliko sulla ajokortti?
Ajoin sen vasta 25-vuotiaana (enkä epin takia jättänyt 18-vuotiaana ajamatta, silloin ei ollut vielä diagnosoitu). Kyllä siinä jokunen aika pitää olla kohtauksetonta ennen kuin auton rattiin pääsee... nyt minulle sanoi lääkäri että jos kohtaukset uusii niin kuukauden ajokielto tulis. Vitsi kun en muista kauanko mulla piti olla kohtauksetonta aikaa (jokunen vuosi, 2 vai 3) ennen kuin sit pääsin autokoulun aloittamaan...
Hyvä että sulla on nyt kaikki hyvin!
Tutkittiinko sua muuten silloin teininä ollenkaan, eli etkö saanut diagnoosia kun oireita oli niin vähän vai eikö edes tutkittu?
Vierailija:
Hyvä että sulla on nyt kaikki hyvin!Tutkittiinko sua muuten silloin teininä ollenkaan, eli etkö saanut diagnoosia kun oireita oli niin vähän vai eikö edes tutkittu?
en vaan koskaan kertonut kenellekään (en uskaltanu?????) noista oireista.
poissaolokohtauksissa puhe ja toiminta lakkaa hetkeksi ja ihminen menee poissaolevan oloiseksi