Ärsyttää ihmiset jotka antavat koiransa pois kun vauva tulee!!
Ensin otetaan koira vauvan korvikkeeksi ja sitten kun se oikea vauva tulee niin koira lähtee! Ei jakseta kouluttaa ja totuttaa koiraa uuteen perheenjäseneen.
Vastuutonta!!!
Kommentit (94)
Puhutko lapsestasi noin? Kyllähän sekin sotkee mutta koiraanhan se on helppo purkaa! Mä alan säälimään sun lapsiasikin...
Kun nyt olen selvästi huomannut sen, että 3-lapsisessa perheessä koiralle ei ole aikaa läheskään niin paljon kuin se kaipaisi. Tai että minua stressaa jatkuva imurointi muiden pakollisten kotihommien lisänä?
Mikä siinä on sairasta?
Sanoin myös ettemme voi koirasta enää luopua. En siis ole harkitsemassa sitä edes " karvanlähdön takia" .
Juuri tuollaisille ei pitäisi edes antaa koiraa. Kantaisit tosiaan vastuusi, idiootti!
Mulle on ihan lapsuudesta asti opetettu, että jos jonkin lemmikin ottaa siitä pidetään huolta parhaan taidon mukaan. Koira ei ole valinnut tulla teidän elämään, mutta te olette valinneet sen.
Kun se sitten aiheuttaakin vähän sekasortoa ja lisätyötä, niin kirotaan, että olisi pitänyt ymmärtää luopua siitä jo aiemmin.
Mihin on kadonnut ihmisten elämänsuunnittelutaito? Eikö todellakaan tullut mieleen koiraa hankkiessa, että elämä muuttuu, koira muuttuu (pennusta aikuiseksi)... että siihen kaikkee muutokseen pitää osata varautua?
Vierailija:
Puhutko lapsestasi noin? Kyllähän sekin sotkee mutta koiraanhan se on helppo purkaa! Mä alan säälimään sun lapsiasikin...
En todellakaan puhu lapsestani noin. Olen täysjärkinen ihminen - en mikään koiraa inhimillistävä fanaatikko - ja juuri sen vuoksi osaan tehdä eron ihmisen ja VAIN (kyllä VAIN) koiran välillä.
Sinä näköjään et osaa. MINÄ säälin SINUN lapsiasi.
ja mikä on paras ratkaisu, myös koiran kannalta. Tuskin monikaan tahallaan koiralleen pahaa ainakaan haluaa vaan päinvastoin. Toisten ratkaisuja on niin helppo arvostella, mutta valitettavasti kaikkea et voi elämästäsi etukäteen suunnitella. Mulla on just tuollainen " ystävä" joka luulee tietävänsä, miten toisten ihmisten tulee elää, näkee vain asian mustavalkoisesti - ei kokonaisuutta. Toivottavasti ap sun elämä sujuu kaikilta osin täydellisesti niin kuin olet sen suunnitellut. Ajatus hyvä, mutta vähän turhan kärkkäästi olet arvostelemassa.
ja kyllä sinä vaikutat aika oudolta tapaukselta ja alat kostoksi säälimään muiden lapsia. Älähdit koska joku osui totuuteen?
Vierailija:
Kun nyt olen selvästi huomannut sen, että 3-lapsisessa perheessä koiralle ei ole aikaa läheskään niin paljon kuin se kaipaisi. Tai että minua stressaa jatkuva imurointi muiden pakollisten kotihommien lisänä?Mikä siinä on sairasta?
Sanoin myös ettemme voi koirasta enää luopua. En siis ole harkitsemassa sitä edes " karvanlähdön takia" .
Vierailija:
Vierailija:
Puhutko lapsestasi noin? Kyllähän sekin sotkee mutta koiraanhan se on helppo purkaa! Mä alan säälimään sun lapsiasikin...En todellakaan puhu lapsestani noin. Olen täysjärkinen ihminen - en mikään koiraa inhimillistävä fanaatikko - ja juuri sen vuoksi osaan tehdä eron ihmisen ja VAIN (kyllä VAIN) koiran välillä.
Sinä näköjään et osaa. MINÄ säälin SINUN lapsiasi.
jolle koira ja ihmislapset ovat samanarvoisia. Se on oikeasti minusta sairasta. Mistä ihmeen älähtämisistä sinä puhut? :-O
Vierailija:
ja kyllä sinä vaikutat aika oudolta tapaukselta ja alat kostoksi säälimään muiden lapsia. Älähdit koska joku osui totuuteen?
Minä en ainakaan näitä kiroilevia ja idiootiksi haukkuvia kommetteja kirjoita. En myöskään oleta, että olet lapsillesi huono äiti (en sääli lapsiasi), mutta todella ihmettelen sitä ettet ole osannut ottaa huomioon elämän muutoksia seuraavan viidentoista vuoden aikana.
mutta koko ajan helpottaa. Rakkaita ovat edelleen ja toivon että ei tule ongelmia.
Karvat harmittaa kyllä, todellakin muovipussillinen viikkoon kertyy mutta kesä tulossa ja senkin suhteen helpottaa pian.
Tiedostan että koirat hetkellisesti vähemmällä huomiolla mutta helpottaa kyllä kohta. Rakkautta, liikuntaa ja rapsutuksia silti piisaa.
En todellakaan voinut tietää, että koirastamme tulee lähtemään tuollainen kasa karvaa (kastroinnin jälkeen). En tiedä yhtäkään toista koiraa, josta lähtisi. Ja joo, myönnän etteä olen ehkä suurennellut tätä karva-asiaa päässäni, mutta tällaista entistä siisteysintoilijaa se todellakin rassaa, jos ei koskaan ole siistiä puolta tuntia kauempaa.
Toivon nyt että kesakarvaan ajeleminen toisi edes hetkellisen avun.
Vierailija:
Minä en ainakaan näitä kiroilevia ja idiootiksi haukkuvia kommetteja kirjoita. En myöskään oleta, että olet lapsillesi huono äiti (en sääli lapsiasi), mutta todella ihmettelen sitä ettet ole osannut ottaa huomioon elämän muutoksia seuraavan viidentoista vuoden aikana.
mutta koirat ovat rärkeitä perheessämme ja kannamme vastuumme niistä, siksi olemme ne meille valinneetkin emmekä vain siksi että niistä luovutaan kun ei jaksetakaan siivota tms. Miksi ylipäänsä pidät lemmikkiäsi " vain koirana" ? Ajatteletko ettei sillä ole sielua tai tunteita? Jos et, silloin se ei olisi VAIN koira, että näin ;)
Te jotka syyllistätte koiranomistajaa pahoista ajatuksistaan (huom. ei edes mistään oikeista teoista!), niin oletteko koskaan ajatelleet kuinka monen possun, lehmän, kanan jne. koko elämän te ja muut ihmiset uhraatte lihansyönnin takia?
Mikä tekee koirasta ja sen elämästä tärkeämmän ja ainutlaatuisemman kuin jokaikisen possun?
Laittakaa nyt asioita vähän oikeampaan perspektiiviin. Koska totuus on se, että te olette ihan oikeasti inhimillistäneet koiraa eläimenä ihan liikaa, kuten joku täällä jo kommentoikin.
Ne tuovat sisään sen lisäksi hiekkaa ja kuraa. Ne kuolaavat, haisevatkin välillä...
Koira tuntuu vain olevan aikamoinen riesa, sääli, mutta ei asia minulle kuulu. Heippa!
Olkaa tyytyväisiä ettei se sentään paskaa ole! Vittu ootte tyhmiä ja laiskoja!
Ei, en todellakaan kuvittele että koiralla olisi sielu tai edes tunteita. Me ihmiset vaan haluamme ajatella niin (että koira " loukkaantuu" jostain jne.)
En ole myöskään koskaan törmännyt ihmiseen, joka tosissaan näin kuvittelee olevan. Oikeasti, et kai sinäkään?
Ajatteletko sinä että marsuilla on sielu ja tunteet? Entä kaloilla? Undulaateilla?
Vierailija:
mutta koirat ovat rärkeitä perheessämme ja kannamme vastuumme niistä, siksi olemme ne meille valinneetkin emmekä vain siksi että niistä luovutaan kun ei jaksetakaan siivota tms. Miksi ylipäänsä pidät lemmikkiäsi " vain koirana" ? Ajatteletko ettei sillä ole sielua tai tunteita? Jos et, silloin se ei olisi VAIN koira, että näin ;)
ei tulisi mieleenikään luopua siitä. Kyllä, se on ihan helvetin ärsyttävää imuroida joka päivä ja kuitenkin on karvoja joka puolella - suussakin. Mutta mielestäni olen vastuussa siitä karvaotuksesta koska olen sen ottanut.
Eli hoidan sitä ja kärsin näitä ylimääräisiä töitä mitä se teettää, niin kauan kuin se koira elää. Se on osa meidän perhettä ja itken ja suren kun se ei enää ole luonamme...
Vierailija: