Miehellä ei ole ystäviä..

Vierailija #19:

Mieheni takavuosien kaveriporukka on pussikaljoilla siinä samanssa pensaassa, jossa mies oli mukana silloin 15 kesäisenä.

mieheni vaan tuntuu olevan tyytyväinen tilanteeseen eikä selvästikään kaipaa kavereita.

Hän kyllä tapailee joitain miehiä silloin tällöin, mutta ei silti miellä heitä ystäviksensä.



Mieheni on joutunut niin usein pettymään ihmissuhteissaan, ettei varmaan siksi miellä oikein ketään kavereikseen. :/

silloin hänellä oli joitakuita työkavereita, joita tapasi - kaljoitteluiltojen merkeissä... He jäivät, kun mies lopetti alkoholinkjäytönYksi työkaveri " jäi" , joka oli samassa elämäntilanteessa, hänen kanssaan yhteydenpito on jatkunut. Olen koettanut viritellä miehelle ystävyyssuhteita, esim. viime syksynä kävi samanikäisen serkkunsa luona viikonlopun etc. Taitaa olla todellista tämä suomalaisen miehen yksinäisyys!

Omallani on pilvin pimein kavereita harrastus- ja työporukoista, mukavaa sakkia kaikki. Samoin lapsuuskaverit on edelleen mukana kuvioissa. Katsoisin kyllä aika pitkillä ihmistä, jolla ei ole yhtään läheisiä ihmisiä puolisoa lukuunottamatta. Aika ressukoita, jos eivät kykene kaveruus- ja ystävyyssuhteita solmimaan. Kuka sellaista jaksaa vuodesta toiseen, jolla on noin pienet piirit. Huh.

Ei minunkaan mieheni mitenkään säännöllisesti tapaa ystäviä - ihan tietoisesti keskittyy nyt perheeseen ja hänelle rakkaaseen työhön, joka paljon aikaa vaatiikin. Silti muutama hyvä ystävä on - heillä sama elämäntilanne, ja siitä johtuen harvakseltaan tavataan (useimmiten perheinä silloinkin). Joskus harvakseltaan mies käy työkavereiden kanssa pelailemassa tai soittelemassa, mutta näiden ystävien kanssa ei kovin syvällisiä puhuta. Myös vanhojen koulukaverien tapaamisia (porukalla) saattaa joskus olla, mutta ei välttämättä vuosittain.

Miehelläni ystäväpiirissä vanhoja kavereita kouluajoilta asti, joiden kanssa pelasivat kaukalopalloa ja futista. Lisäksi opiskeluajoilta kavereita joihin tutustui siellä opiskelupaikkakunnalla. Pitävät yhteyksiä, kertovat työkuulumisia ja toistensa urakehitysta auttavat kertomalla vapaista työpaikoista ym



Vanhojen kouluaikaisten ystävien kanssa viettävät aikaa ihan meidän perheiden kesken ja kesämökeillä viikonloppuja hyvän ruuan ja juoman parissa. Välillä perheet mukana, välillä vain poikain viikonloppuja.



Kyllä mielestäni sekä miehet että naiset kaipaavat OMAAKIN elämää, omia tuttavuuksia ja harrasteita. Johan sitä mökkihöperöityy pelkän vaimon ja lasten kanssa...

ystäviä, joita tapaisi vapaa-ajalla esim. saunaillan merkeissä tms. On kyllä työkavereita sekä joukkueharrastuksen tiimoilta kavereita, mutta ei ne ole sellaisia että kylään kutsuisi tai lähtisi vaikka baariin. Yksi vanha kaveri on jota tapaa muutaman kerran vuodessa ja pari sellaista joiden kanssa soittelee harvakseltaan, mutta näitä en ole edes tavannut (olemme olleet yhdessä pari vuotta)

ennenmminkin ihmettelen kotiäitejä, joilla ei ole harrastuksia tai mitään kodin ja perheen ulkopuolella.



Ihmiset ovat erilaisia, kaikki eivät erityisemmin kaípaa omia harrastusporukoita tms. Kyllähän sitä omaa aikaa arjessa saa vaikka lenkillä käydessä tai pihalla nikkaroidessa. Itse olen sitä tyyppiä, että mieluummin muutamia hyviä ystäviä, joiden kanssa pidän yhteyttä kuin laaja ystäväpiiri ja jatkuvaa menoa. Sama juttu miehellä.

Siinä oliskin hyvä syy avioeroon.. huh huh. Toivottavasti et ollut tosissasi.



Ei kaikki kaipaa mitään suurta kaveripiiriä ympärilleen. Tai edes pientä. Toisten on helpompi ystävystyä, toisten ei. Ehkä sellaisten, joilla on aina ollut paljon kavereita, on vaikea käsittää, ettei toiset kaipaa kavereita ympärilleen. Itsekin viihdyn parhaiten yksin. En näe siinä mitään ongelmaa. Toiset aina voivottelee, kun kerron tilanteestani, että " voi voi, eikö sulla ole yhtään kaveria" mutta itse olen vaan tyytyväinen. Olen äitiyslomalla ja saan päivät kulumaan oikein hyvin. Välillä näen kavereita, ehkä kerran viikossa tai parissa viikossa, mutta se riittää oikein hyvin.



En olisi huolissani miehestäkään, jolla ei ole kavereita. Ehkä sitten, jos se on miehelle selvästi ongelma, mutta ei muuten.

Vai miksi ystävättömän miehen vaimon pitäisi tuota alkaa suremaan? Ei kai se vaimo voi miehellensä niitä ystäviä hankkia.

Vierailija:

Ajatelkaa jos kävisi niin, että itse sairastuisitte vakavasti tai jopa kuolisitte ja miehenne jäisi täysin yksin lasten kanssa jos kaikki sosiaaliset kontaktit ovat vain teidän kauttanne.

Meillä juuri näin, ja ehkä se onkin osasyy siihen, ettemme " tarvitse" suvun lisäksi suurta määrää ystäviä (miehen puolelta vielä suuri suku, jonka kanssa olemme erittäin paljon tekemisissä).

Täällä kans yksinäinen mies ja edellisen suhteen jälkeen vasta huomasin miten yksinäinen olenkaan. Ex naisystävä oli samalla paras kaveri ja päivien täyttymys. Minulla oli vielä pari kaveria aiemmin tällä paikkakunnalla mutta nyt hekin on muuttaneet pois ja enää ei ole ketään. Päivät on yhtä tasapaksua paskaa eikä ole oikein merkitystä onko viikonloppu vai juhlapyhä kun seuraa ei kuitenkaan ole. Plussaa on se että saa nukkua ja levätä kun arkiviikon on töissä. Äideillä yksinäisyys ei ole niin syvää mielestäni koska tapaavat ihmisiä ja sosiaalisuutta lasten harrastusten yms lasten juttujen kautta helposti. Siskonikin on saanut helposti uusia kavereita ja seuraa mutta yksinäisenä miehenä ei ole noitakaan ja miesten kesken ei lähdetä tuosta vaan teekutsuille

No mulla ei ole miestä, mutta itselläni ei ole yhtään kaveria. Ei ole ollut vuosikymmeniin. Jos mulla olisi edes se mies niin tilanne ei kyllä häiritsisi mua ollenkaan. Kyllä se yksi ihminen riittää.

Vierailija kirjoitti:

Täällä kans yksinäinen mies ja edellisen suhteen jälkeen vasta huomasin miten yksinäinen olenkaan. Ex naisystävä oli samalla paras kaveri ja päivien täyttymys. Minulla oli vielä pari kaveria aiemmin tällä paikkakunnalla mutta nyt hekin on muuttaneet pois ja enää ei ole ketään. Päivät on yhtä tasapaksua paskaa eikä ole oikein merkitystä onko viikonloppu vai juhlapyhä kun seuraa ei kuitenkaan ole. Plussaa on se että saa nukkua ja levätä kun arkiviikon on töissä. Äideillä yksinäisyys ei ole niin syvää mielestäni koska tapaavat ihmisiä ja sosiaalisuutta lasten harrastusten yms lasten juttujen kautta helposti. Siskonikin on saanut helposti uusia kavereita ja seuraa mutta yksinäisenä miehenä ei ole noitakaan ja miesten kesken ei lähdetä tuosta vaan teekutsuille

Kokeile rohkeasti Kaverihaku.net sivustoa. Siellä on samassa tilanteessa olevia ihmisiä joista voit hyvinkin löytää ainakin kavereita tai peräti ystäviä. Mikään parinhakusivusto se ei ole. Jos elät kovin pienellä paikkakunnalla ei välttämättä löydy omalta kylältä. Olen itse kokeillut ja onnistunut.