Miksi loukkaannun näistä (miehen sanoja ja tekoja)

Unohtuu aika äkkiä joku tuntemattomuus bussipysäkillä. :D Sitä paitsi kevät suorastaan pakottaa katselemaan, sekin on siitä elämästä nauttimista. Ihmisenhän kuuluukin ihastella muitakin ihmisiä, omituista olisi jos kukaan ei sitä tekisi.

Ihana asiahan se on, että kehutaan silloin kun laittautuu. Pahempi olisi jos ei mitään kommentoisi. Ja tuohon vilkuiluun, eiköhän se kuulu ihmisluonteeseen. Minäkin olen 4 lapsen äiti ja omaan mieheeni hyvinkin rakastunut, mutta silti tulee vilkaistua kaksi kertaa jos vastaan tulee hyvännäköinen mies. Ei se sitä tarkoita, että olisin heistä jotenkin kiinnostunut, kunhan katson.

mulla samantapainen ongelma

Mies flirttailee avoimesti muiden kanssa vaikka olisin paikalla. Loukkaa tosissaan. Jos joku vieraampi typy ilmaantuu paikalle, ensimmäiseksi läväyttää " Tässä on vaimoni" :-0



Mun pitäis [u]koko ajan[/u] ostella uusia jännittäviä vaatteita, alusasuja ja yöpaitoja. yöpaitoja mulla on tällä hetkellä 8 ja lisää pitäis hankkia. No, ehkä en sitten kuitenkaan. Suihkussa pitäis käydä tiheesti kun on kuulemma kiva, kun tuoksun hyvälle. En kyllä jaksa, kai joka toinen päivä riittää.



Suhteessamme on hyvien puolien lisäksi paljon riita sointuja, eroa joskus mietin. Nykyään enemmän

Ja miten se toisen naisen vilkaisu voisi mitätöidä teidän ihanan ajan perheenä? Sinä olet se, jonka ajatusmalli tökkii!!!



Sitten tuosta sinun kehumisestasi. Jos et ole tiennyt, niin miehet on aika visuaalisia olentoja. He kiihottuu helposti esim. seksikkäät alusvaatteet naisensa päällä nähdessää. Harva nainen on märkänä, vaikka mies keikistelsi stringit jalassa, nainen tarvii vähän sitä hyvänä pitämistäkin ;) Mutta miehet siis on tässä suhteessa vähän eri puusta veistettyjä. Kyllä meilläkin mies kehuu seksikkääksi ja hyvän näköiseksi mua, raskausarpista ja roikkuvatsaista, lapastissistä 2 lapsen äitiä, jos vedän push upit ja pitsipöksyt päälle. Mikäs siinä, antaa kehua =)

ahdistelu!

moista teen itse takuulla samoin jos jossain on hyvännäköisiä miehiä.

...jos huomaat miehen vilkaisevan taustapeiliin juuri kauniin naisen kohdalla. Entä jos se olikin vain sattumaa? Hyvä kuljettaja tarkkailee tasaisin väliajoin peileistä tilannetta liikenteessä auton takanakin.



Mutta jos mies jatkuvasti seurassasi vilkuilee muita naisia " sillä silmällä" , ota asia puheeksi, ja kerro ettei se tunnu sinusta hyvältä. Miehen pitäisi osata kyllä pitää silmänsä kurissa niin halutessaan.



Sinun kehumisestasi: Olisiko se sitten parempi, jos mies ei kiinnittäisi sinuun huomiota ja kehuisi kauneuttasi? Paremminkin silloin pitäisi hälytyskellojen soida...

Lisään vielä, etten ole näistä juuri miehelle puhunut, saati ahdistellut. Olen vaan sitten ollut että aha, tollanen pitäis olla, niin vähäks aikaa riittäisin.

Ok, huono itsetunto. Saattaa olla oikea analyysi. Älkää nyt hyvät ihmiset jättäkö neuvomista vielä tähän. Miten parannan sitten sitä itsetuntoa? Ei kai sitä kukaan muu voi puolestani tehdä... siis mitä teen?

(Harrastan liikuntaa n. 3x viikossa, olen sopusuhtainen siitä puolesta ei enää paljon irtoa).

Olen myös iloinen siitä, että olen hänen mielestään vielä 48-vuotiaanakin vetävän näköinen ja kaunis.



Mielestäni ap tarvitsee terapiaa. Hänellä on jokin ongelma oman naisellisuutensa ja aistillisuutensa kokemisessa. Ehkä jokin haitallinen uskomus, jonka joku lapsena kuultu yksikin lause on saanut aikaan. Tyyliin esimerkiksi että kaunis nainen näyttää huoralta tai miehet haluavat naisesta vain sitä yhtä ja ovat siksi sikoja.

Tämän viisauden lisäksi sanon kuten muutkin, että anna miehen katsoa! Ei se ole sinulta pois eikä se loukkaa sinua. Miehesi on sinun kanssasi ostoksilla, ei seisoskelemassa sen bussipysäkkinaisen vierellä. Pakota itsesi suhtautumaan asiaan rennosti, älä ikinä mainitse tuollaisista katsomisistasi miehelle, nauti kehuista. Rentoudu tuon asian suhteen, lyö leikiksi!

Vaikka olisit minkä näköinen ja kuinka upeavartaloinen tahansa aina löytyy joku jonka tissit ovat isommat tai hiukset paksummat.



En ehkä oo paras neuvomaan koska omakaan itsetunto ei ole paras mahdollinen, mutta kyllä se sisältä lähtee ja oman itsensä hyväksymisestä. Eihän miehen kehutkaan pahitteeksi ole... Jos huomaat että mies vilkuilee toista naista niin mieti vaan mitä se sinussa rakastaa. Sielua? Se ei rapistu iän myötä eikä sitä pienet vastoinkäymiset hetkauta! :)

Juuri noin toivoisin, että meilläkin olisi asiat. Ei olisi tarvetta vilkuilla muita, mielenkiinnon ja arvostuksen kohteet olisivat muualla. Mutta näin kai sitten on jatkatteva. Eipä paljon väliä, jos tulen happamaksi koska mies vilkuilee muita jo kuitenkin.

mutta ikinä, en siis koskaan koskisi kepilläkään heihin.

Minusta se on vaan hauskaa ajankulua eikä merkiste yhtään mtiään, enkä ikinä kattele niin että he huomaisi ja enkä siten että mieheni sen huomaisi. Se loukkaa, tiedän sen ja minä rakastan häntä sydämestäni ja hän on minulle se ainoa oikea.

miehille on tärkeää ulkoinen olemus. Siksi ne niitä naisia katsovat. Erityisen huomiotaherättävää olemusta katson minäkin, oli ruma tai kaunis.



Mies ihastelee ulkonäköäsi ääneen, koska rakastaa sinua. Miehelle ulkonäkö ON tärkeä asia, siksi ei kannata pukeutua siihen säkkiin. Miehen katsantokanta näissä asioissa on ihan eri kuin naisen.



Sinä OLET ihan varmasti riittävän hyvä miehellesi, kaikin tavoin. Itsetuntosi on ehkä hiukan liian matala...



Meillä on niin, että saatan sanoa miehelle että " katso miten kaunis tuo on..." jos oikein näyttävä nainen tulee vastaan. Itse en mikään ruusu ole, vaikka toivoisinkin olevani. Muiden vilkuilu ei kuitenkaan ole minulta pois, jos se pysyy vain vilkuiluna.

Tuntuu aivan ihanalle, jos olen laittautunut ja mies kehuu minua. Tiedän hänen tarkoittavan sitä, enkä todellakaan ole mikään uberseksikäs kaunotar.

Eksäni taas oli toista maata..

Itsetunnossasi tuntuu olevan parantamisen varaa. Oletko koskaan käynyt terapiassa? Jos rahatilanteenne sallii, ja asut kaupungissa josta löytyy kognitiivisen terapiasuuntauksen edustaja, voisit ottaa yhteyttä ja käydä juttelemassa. Saisit varmasti apuja omien ajatusvääristymiesi muuttamiseen. Nimittäin ajatusvääristymistähän tuossa kertomassasi on kyse. Millaisen kasvatuksen olet saanut, ovatko vanhempasi kommentoineet ulkonäköäsi negatiivisesti tai positiivisesti? Millaisia muistoja sinulla siitä on? Entä oletko aina tuntenut näin, vai vasta tässä suhteessa? Miten aiemmin olet suhteessa kokenut miehen sinuun kohdistaman huomion? Mikä sinua pelottaa? Pelottaako sinua se, että menettäisit miehesi ja perheesi?



Näitä ja paljon muitakin asioita voisit pohtia. Itsetuntoa voit kasvattaa pikkuhiljaa. Voit vaikka tarkastella itseäsi peilin edessä, kehua itseäsi ääneen. Kuulostaa naurettavalta mutta toimii myös. Laittaudu nätiksi, anna miehesi kehua sinua ja salli itsesi nauttia näistä kehuista. Joka kerta kun sisäinen äänesi alkaa soimata miestä/sinua pelkästä ulkonäkökeskeisyydestä, tartu ajatukseen ja vaihda se positiiviseksi: " mies rakastaa minua, mies pitää minua kauniina ja seksikkäänä" tms. Jos sinua kehutaan, ja meinaat vähätellä itseäsi/ulkonäköäsi/tekojasi, tartu siihenkin ajatukseen ja sano kiitos kehujalle, älä sorru itsesi mollaamiseen.



Mies rakastaa sinua. Perheellänne on hyvä olla yhdessä. Ongelma on oikeasti sinun mielessäsi. Jokainen terve ihminen, mies tai nainen - kyllä katselee muitakin ihmisiä. Joku kiinnittää huomion, kaunis ulkonäkö tai erikoisuus, ihan mikä tahansa. Katsominen ei ole sinulta pois. Selvästikään miehesi ei halua loukata sinua, ja menee hämilleen kun huomautat asiasta. Liika kontrolli tappaa myös keskinäisen rakkautenne, ja voi olla hyvin tuhoisaa parisuhteelle.



Mieti asioita, mieti sitä terapian tarvettakin. Elämäsi paranee varmasti kun pääset tässä asiassa eteenpäin. Voit nauttia täysillä miehesi rakkaudesta, yhteisestä ajastanne ja elämästä perheenä.



Hyvää kevättä sinulle!

muiden naisten vilkuilu oman vaimon seurassa ei kuulu hyviin tapoihin, vaikka sillä ei mitään tarkoittaisikaan. Ihan samoin kuin toisen syödessä ei sovi pierrä, vaikka sitä pierua ei olisikaan tarkoituksellisesti päästetty toisen ruokahalun pilaamiseksi!

vastatkaa nyt, pälyileekö myös muiden miehet toisia naisia, vaikka ovat oman vaimonsa kanssa jossakin. Onko toista yhtä törppöä olemassa, vaikka mieheni on muuten huomaavainen ja kauniskäytöksinen. Tämä ikään kuin tuntuu olevan jotain muuta, mitä hänessä tunnen. Siis oma mieheni ei tee sitä mitenkään tökerösti, vilkaisee vain. Itse en kehtaisi. Jos näen komena miehen noteeraan asian, mutta en kyllä päätä käännä, jotta toisen kerran näkisin. En nyt ainakaan jos oma mies seisoo vieressä. Minusta olisi aika noloa jäädä kiinni tuollaisesta pällistelystä vaikka ihan vieraalle ihmiselle.

Ja joku kysyi, mitä koen jos muut miehet katselevat minua. En katsele koskaan ketään miehiä, etten tiedä katseleeko joku minua joskus. No ok, olen huomannut että on katsonut ja olen nauttinut siitä. =)

i, kuuroksi tai muuten poista toistenkin ihmisten viehättävyyttä. Kyllä miehesi - ja sinäkin - edelleen näette kauniit ihmiset ympärillänne ihan yhta lailla kun kuulette jos joku tapaamanne ihminen on fiksu, hauska, karismaattinen jne. Saatatte paitsi rekisteröidä myös vaikuttua kauniiden/kivojen/hauskojen/karsimaattisten ihmisten piirteistä, eikä siinä ole mitään pahaa, vaan pikemminkin se on enemmän kuin normaalia. Sillä ei vaan ole mitään merkitystä sen kannalta, että juuri sitä kotona olevaa ihmistä te rakastatte, kunnioitatte ja sitä kautta ihailettekin kaikista eniten, häntä kohtaan teillä on ne romanttiset ja rakkauden tunteet.



Kyllä minä ainakin katson, jos paidaton Brat Pitt kävelee ohitseni, ja miehenikin saa katsoa kaunista naista. Onneksi hän ei tuijota tökerösti (on siihen liian fiksu ja kohtelias) ja onneksi hän yrittää kunnioittaa minun läsnäoloani rajoittamalla vilkuilua, mutta en minä nyt hyvänen aika sitä vahtaa ja siitä loukkaannu, jos hän puolivahingossa VILKAISEE kaunista naista. Teen sitä varmasti itsekin komeiden miesten kohdalla. Ja yksi asia, mikä auttaa myös siinä, ettei tästä tarvi vetää hernettä nenään, on se, että tiedän miehen ihailevan myös minun ja etenkin minun ulkonäköäni. Hän kiinnittää positiivista huomiota siihen usein ja juuri kuvailemallasi tavalla. Tämähän on vain ja ainoastaan positiivista!



Siis haloo, sinulla on mies, joka kehuu ja kiinnittää sinuun huomiota. Selvästi ihailee sinua naisena, seksikkyyttäsi, ulkonäköäsi ja silti on myös (ja varmasti ensisijaisesti) kanssasi viettääkseen normaalia perhearkea iloineen, suruineen ja puutarhakasviostoksineen (ei ulkonäkösi takia). Tämähän on unelmatilanne, johon niin moni nainen haluaisi. Siis se sama rakas ukkokulta, joka käy kanssasi puutarhaostoksilla kehuu myös ulkonäköäsi, vaatevalintojasi jne. Mikä siinä nyt voi olla HUONOSTI?



Ja se, että mies vilkaisee joskus jonkun kauniin naisen perään, no...Se ei ole MUKAVAA, mutta eipä se myöskään ole kovin kummoinen asia. Pikemminkin aika ominaista monelle ihmiselle, niin miehelle kuin naiselle. Eri asia (epäkohteliasta sekä sinua että niitä tuntemattomia naisia kohtaan) olisi, jos hän tuijottaisi estottomasti ja jatkuvasti ja pitkään.



Minusta kuulostaa lähinnä siltä, että miehesi käytös on kaikkea muuta kuin ongelmallista, mutta sinulla on itsetunto-ongelmia ja jotain ulkonäköön liittyviä pelkotiloja ja ristiriitaisia tuntemuksia. Ovatko omat ulkonäkökäsityksesi ja -ihanteesi kovinkin ahtaita? Pelkäätkö, ettei miehesi arvosta sinua muuten, jos arvostaa MYÖS ulkonäköäsi? (näidenhän ei pitäisi millään tavalla sulkea toisiaan pois)? Ja pelkäätkö, ettei miehesi voi arvostaa ulkonäköäsi vanhetessasi ja sen muuttuessa? Siksi siis jotenkin toivoisit, ettei mies arvostaisi ulkonäköäsi alunalkaenkaan?



Minun mieheni kehuu ja arvostaa ulkonäköäni. Tiedän hänen arvostavan myös ja ensisijaisesti luonnettani ja yhdessäoloamme, joten se, että hän arvostaa myös ulkonäköäni on vain ihana lisä. Lisäksi tunnen mieheni; hän ei ole - etenkään rakastamansa naisen suhteen - niin pinnallinen ja protyyppisiin kauneuskäsityksiin (nuoruuteen perustuviin, ja persoonattomiin, vain yhden kauneusihanteen mukaisiin) kangistunut, ettei voisi pitää kauniina ja seksikkäänä myös erikoisemman näköisiä tai varttuneempia naisia. Uskon, että tulevaisuudessa hän paitsi rakastaa minua ryppyineni kaikkineni, myös edelleen pitää minua kauniina; vain eri tavalla kauniina kuin mitä kaksikymppisen kauneus edustaa...



Sinuna ap minä miettisin tätä asiaa nyt perin pohjin ja kääntäisin katseen omaan itseen ja sisäisiin pelkoihin/epävarmuuksiin. Miehesi käytöksessä kun ei ole mitään " loukkaavaa" sinänsä, päin vastoin. Mustasukkaisuus ja epävarmuus (ja se, että koet kehutkin ahdistavina) syö sinua itseäsi kohtuuttomasti sisältä ja heijastuu, tavalla tai toisella, negatiivisesti myös suhteeseenne, vaikka et miehelle suoraan noita mietteitä sanoisikaan. Sanoithan jo itsekin, kuinka tunnelmasi lässähti silloin puutarhaostos-päivänä kuin taikaiskusta...



Äläkä nyt missään nimessä fakkiinnu vahtaamaan miehesi vilkuiluja ja nosta niistä numeroa. Pikemminkin yritä tietoisesti olla kiinnittämättä niihin huomiota. Teet asiasta muuten itsellesi ja suhteessanne isomman asian kuin sen pitäisi olla. Sen sijaan keskity tässä ulkonäköasiassa niihin miehen positiivisiin huomioihin sinun ulkonäöstäsi ja siihen, miksi et osaa nauttia niistä...

Ihan innostuin tässä kahvitauollani jaarittelemaan aiheesta. Mutta kun tuo on minusta niin turhaa ja turhauttavaa. Nainen ei osaa nauttia siitä, että saa mieheltään juuri sellaista kohtelua kuin niin moni haluaisi saada. Ja sitten kärsii ylettömästi jostain, mikä nyt ei todellakaan ole kovin iso asia...Tiedän vain kokemuksesta, miten täysin turhat jutut voivat syödä ja pilata muuten hyvää suhdetta, jos ei niitä työstä.



25