Mitä jos vanhempasi kieltäisivät sinua tulemasta heidän hautajaisiinsa uskonnollisen vakaumuksen takia?

mutta haudalla kävisin silti

henkkoht yrittäisin keskustella asiasta (tämä hautajaisjuttu ei todnäk olisi ainoa ristiriita välillämme) vakavasti useaan otteeseen, ja jos minusta edelleen tuntuu etteivät he millään hyväksy minua, jättäisin sikseen koko vanhemmat, sydän verta vuotaen, en sitten pitäisi enää yhteyttä eläessäänkään. ehkä.



mistä moinen kysymys?

Ei sivistyneet ihmiset käyttäydy noin. Tai jos käyttäytyvät niin kuka heihin haluaisi liittyä.

Ei voi ymmärtää. Oma perhe pitäisin olla tärkein vaikka uskonnollinen vakaumus olisi eri. Jokaista ihmistä pitää kunnioittaa!

Siksi en ymmärrä moisia hihhuleita.

Itseasiassa äiti häärää jo täysillä mummin hautajaisia. Ruuat, juhlapaikka, kalustus, vieraat ja kaikki on päätetty. Perintöverotkin jo laskenut, että mitä pitää maksaan jne..Ainoa enää mikä puuttuu on se, että mummi kuolisi.

Joo ollaan niin empaattista sukua.. Kun toiselle tulee flunssa niin halutaan haudata vaikka elävältä

Siis vanhempani ovat jehovantodistajia. Minut heitettiin pihalle järjestöstä 13-vuotiaana, koska sairastuin vakavaan masennukseen mm. henkisen ja fyysisen väkivallan takia, jota harrastettiin kotona, seurakunnassa ja koulussa. Monesti jouduin lukemaan Raamattua ennen kouluun lähtöä, ja isä pieksi vyön solkipäällä. Syynä saattoi olla vaikkapa väärä äänensävy puheessani. Jouduin muuttamaan pois kotoa nuorisokotiin.



Siitä lähtien olen ollut out perheeni elämästä. Minua on kielletty tulemasta siis vanhempieni hautajaisiin, koska aiheuttaisin heille sillä suunnatonta häpeää. Kaikenlisäksi minulla on vielä avioton lapsi. Nyt isäni on sairastellut kovasti, mua pelottaa ja surettaa. Olen hoiva-alan koulutuksen käynyt, ja olen ehdottanut vanhemmilleni, että hoivaisin heitä sitten kun aika on. Mutta he ovat sanoneet, että eivät halua apuani. Olen tosi ahdistunut ja yksin... )),:

Ei sinun tarvitse tuntea minkäänlaista velvollisuudentuntoa hoivata isää joka on hakannut sinua.

pysyttelisin heistä todella kaukana ja hakeutuisin terapiaan. Älä anna heidän tuhota elämäänsä, vaikka omansa jo ovat tuhonneet. Oletko tutustunut Uskontojen uhreihin (vai mikä sen järjestön nimi olikaan)?

onko isäsi oikeasti niin kipeä kuin väittävät? Ja yhteisö taitaa painostaa heitä että pitävät sinut ulkona. Tietääkseni jehovantodistajat viettävät erilaiset hautajaiset kuin kirkkouskovaiset. Isovanhempieni hautajaisissa oli yksi jehovatytär joka mielestäni osoitti mieltään kun istui koko ajan vaikka arkku tuotiin sisään ja kaikki muut nousivat ylös jne

Siellä vastaavan kokeneita on käsittääkseni paljon. Mielenkiinnosta kyselisin, onko täällä ketään jehovantodistajaa, joka osaisi kertoa miksi minua kohdellaan kuin saastaista viemärirottaa??



12, olen vilpittömästi pahoillani puolestasi! Yritä sinäkin hakeutua vertaisavun piiriin.



Ap

Todella säälin vanhempiani niin, että sydän vuotaa verta. Kaikenlisäksi syyllistän itseäni aivan kaikesta. Äitini on sanonut, että sitten kun hänestä aika jättää, on puolet kuolemasta minun syytäni, koska olen aiheuttanut heille niin paljon häpeää ja sydänsuruja. Miten voin ikinä selvitä tästä menettämättä järkeäni?!



Ap

Vanhemmillasi on ongelmia vanhemmuudessaan, pahoja sellaisia. Johtuvatpa sitten uskonnosta tai jostain muusta, et voi antaa heidän syyllistää sinua vääristä ratkaisuista joita he ovat ihan itse elämässään tehneet.

olet vakavan henkisen väkivallan uhri. Aloita vaikka sieltä uskonnon uhreista, on varmasti tuttua kauraa heille. Et selviä tuosta yksin.

Miten tuollaiset ihmiset pitävät itseään kristittyinä, ainakin lähimmäisenrakkauden ajatus on pahasti hukassa. Sinä rakastat vanhempiasi loppuun asti kaikesta huolimatta, et voi väkisin tuputtaa heille itseäsi.

nähdäänkin silloin tällöin jne. Hautajaisista ei olla puhuttu mitään, enhän tiedä kuka meistä ensimmäisenä kuolee.



Ymmärrät varmaan että vanhempasi toimivat väärin kun olit lapsi. Minuakin on kuritettu ruumiillisesti joten tiedän mistä puhut. Kokouksissa oli pakko käydä sehän oli päivänselvää.



Täytyy olla henkisesti vahva kestääkseen kaiken tuon. En ole voinut puhua kenellekään kaikesta kokemastani ja varmaan et sinäkään. Ehkä vain me jotka olemme kokeneet samankaltaista voimme ymmärtää toisiamme.