Matkalle pienten lasten kanssa: stressaavaa vai rentouttavaa??
...ajatuksena: kotiarki ilman ruoanlaittoa ja siivousta. :). Ehkä vähän shoppailua ja jokusen maiseman jos näkee, niin hyvä. Meillä esikoinen 2v9kk ollut jo kolmella reissulla mukana ja 1v tyttö myös viimeisimmällä ja kivaa on aina ollut! Ja meillä on ollut ns. astetta vaativimpia matkoja (lasten kanssa), Etelä-Afrikka, Karibian risteily, Irlannin kiertomatka.
Kommentit (14)
Tottakai jokaisella pinna kiristyy kotona arkisissa askareissa, niin myös lapsilla, varsinkin uhmaikäisillä:) Mutta lomalle kannattaa ehdottomasti lähteä: ei kotihommia, ulkona syömistä, uimista, shoppailua, yhdessäoloa kiireettä jne. Ihan varmasti nautitte lomasta. Ja ensimmäiseen matkaan kuuluu se tunne, että kannattaako lähteä. Pakkaaminen ja kaikki tuntuu niin työläältä. Älä välitä siitä. Ei muuta kuin nauttimaan lomanodotuksesta ja laukkujen pakkaamisesta!
Rentouttavaa lomaa!
Ei, minusta reissaaminen (pienten) lasten/lapsen kanssa ei ollut rentouttavaa. Inhoan pakkaamista muutenkin, saati sitten kun on miljoona arkea helpottavaa juttua jotka pitäisi pakata mukaan. Minusta matkustaminen on ollut vain arjen siirtoa monesti hankalampiin olosuhteisiin...
Lentokoneesssa parkuvien kitisevien ipanoiden kanssa - jipii. Vaikka olisi mitä viihdykettä, niin ennemmin tai myöhemmin kaikki on käyty läpi. ja lentokone on pari kertaa valittu mukamas helppouden vuoksi...Jos matkustaa päiväuniaikaan, ei muksu nuku niitä, jos yöllä, niin iltayöstä väsyneenä kiukkuaa, aamuyöstä ei saa hereille kun pitäisi...Optimiaika kait aamupäivä.
Kertaalleen yksi päivä tuhlattu siihen, että saatiin kohteessa uudet rattaat lentokoneen ruumassa vääntyneiden tilalle. Vaikka paikanpäältä pitäisi sopivia lasten tarvikkeita löytyä, niin siinäkin jokin voi olla pielessä (kauppa kiinni, väärää merkkiä/kokoa, loppu, tms)
Paikan päällä rytmit sekaisin, päiväunet onnistuvat tai eivät ja palattua kotiin iskee kotiinpaluukiukuttelusyndrooma...
Selvennykseksi, että molemmat tenavani ovat ns. vilkkaita ja tempperamenttisia lapsia. Paikoillaan oleminen pitempään on ollut hankalaa enkä siksi olekaan hakeutunut heidän kanssaa sellaisiin paikkoihin/harrastuksiin joissa tarvitsisi olla aloillaan tai pienessä tilassa pitempään.
Lisäksi oma pinnani on lyhyt, siis ilman muksujakin, stressaan helposti tiettyjä asioita ym. ja parhaimmillaan reissuihin on sotkettu anoppi mukaan - ja siinä vaiheessa mikä tahansa rauhoittava nappi , joko anopille otsaan tai minulle kurkkuun, olisi ollut paikoillaan...
Asiat kuitenkin muuttuvat. Lapset ovat jo reilusti isompia, rattaita, vaippoja, erityisruokia ym. ei enää tarvita. Mukaan tarvittava tavaramäärä on paaljon pienempi. Maailma on kiinnostavampi eikä viihdykkeitä tarvitse mukana niin paljon. Päiväunetkin ovat jo taaksejäänyttä aikaa. Ja se pakkaaminen - tietokoneellani on nykyisin erilaisia valmiita listoja eri reissuille.
Kun tunnet itsesi ja lapsesi, olet paras arvioimaan tilanteen. Kokeilemalla se viimeistään selviää. Hauskaa ja onnistunutta matkaa- jos sinne päädytte!
Hei, meillä tyttö oli ensimmäisen kerran 6 kk ikäisenä ulkomailla. Meni paremmin kuin kotimaassa! B-)
Meidän matkat olleet todella rentouttavia kun pääsee tuuleentumaan koko perheenä. Lapset yleensä käyttäytyvät paremmin vieraissa paikoissa kun kotona, ei turhaa kiukuttelua ;)
Ainut stressin aiheuttaja on sairastuminen. Vatsataudit ym ikäviä reissussa, silloin toivois että pääsis pian kotiin. Sairauden yllättäessä pian vaan lääkäri paikalle hotellikäynnille niin ei mene koko loma sairastellessa. Siihen pystyy itsekin vaikuttaa matkakohteen valinnalla. Käsihygienia on todella tärkeää ja kosteuspyyhkeitä koko ajan mukana.
Hauskaa matkaa!
Mutta se onkin vaan mun mielipide. Reissuissa on mielestäni parasta kotiinpaluu.. Ja se siks, että kotona kaikki on niin paljon helpompaa ja lapset tyytyväisempiä..
Vanhin kolmesta lapsestamme on 5v ja hän suorastaan inhoaa kesähelteitä, on tosi kiukkunen kun on hiki. Ja sitten se paikallaan istuminen, vaikkei mitään älyttömän vilkkaita lapsia olekkaan. Jos lähdetään 100km päähän autolla, kuuluu takapenkilta monia monia kertoja "mää en jaksa enää istua, onko vielä pitkästi, mullon jano, mullon kuuma, tuo kiusaa....."
Tottakai suosittelen kuitenkin teijän mennä kun matkakin on varattu! Tiiä vaikka teillä olis lapset just semmosia mitä monella tuntuu olevan että reissussa reippaampia.. Jos ei muuta niin on se vaan niin huippua tulla taas kotiin ja niistä arjen askareistakin nauttii reissun jälkeen. Ja huomaa miten helppoa kotona onkaan:)
Itsekin painimme samanlaisten ajatusten kanssa, mutta kävimme sitten huhti-/toukokuussa kahden viikon matkalla Tjäreborgin Rodoksen Sun Garden hotellissa, joka oli vallan mainio.
Huoneistoomme (Orkidea) kuului jokapäiväinen tiskaus ja otimme "pakettiin" todella runsaan aamiaisbuffetin (olisi voinut ottaa myös lounas- ja päivällispaketin arkipäiviksi). Huoneesta oli näköala merelle, joten aikaa meni myös seuratessa laivojen kulkua.
Huoneistossa oli dvd-soitin ja laitomme välillä jonkun mukanamme tuodun lastenohjelman päälle. Lastenmusiikkia olisi myös kannattanut ottaa mukaan siinä soitettavaksi. Huoneistossa oli myös mikroaaltouuni ja kahvinkeitin.
Sekä aikuisille, että lapsille oli paljon järjestettyä ohjelmaa ja lapsille leikkikenttää ja open house -leikkpaikka/talo (sai esim. lainata pelejä huoneistoon yön yli). Isot nurmikkoalueet. Useampia altaita ja ranta vieressää. Lisäksi mm. minigolfkenttiä kaksin kappalein.
Lapsi viihtyi eikä lainkaan kiukutellut, kuten kotona on tapana.
Alueella oli myös ruoka- ja rantalelu- yms. kauppaa.
Lapsille ei tarvinnut miettiä tekemistä, kun kaikki oli "valmiiksi katettu".
Jos matka kerran on jo varattu, niin lähtekää ja kokeilkaa. Saatte ainakin selville ovatko lapsenne matkustelevaista tyyppiä, ja hirmu huono tuuri on, jos kaikki menee mönkään.
Itse olen matkaillut tosi paljon kolmen alle kouluikäisen lapseni kanssa sekä valmismatkoilla (vaatimaton majoitustaso ja silti kaikki sujunut hyvin) että viikkojen autoilureissuilla leirintäalueilla yöpyen Euroopassa (hiiiidaaas aikataulu ja joustava matkasuunnitelma) ja 3- ja 6-vuotiaat isommat lapset osaavat jo hinkua matkoille kun muistavat ne mukavina kokemuksina. Vauva on kulkenut mukisematta mukana. Terveenä ollaan pysytty eikä kenelläkään koskaan ole ollut mitään vaikeuksia sopeutua uuteen ympäristöön, mutta jos olisi ollut, en tietenkään olisi pakkomatkailuttanut heitä.
Sellaista kritiikkiä olen muilta vastaanottanut, että eihän lapsi isompana edes muista noista matkoista mitään. Mutta pitäisikö sitten! Eihän lapsi muista paljoa ensimmäisistä vuosistaan muutenkaan ja silti lapsen elämä kaikkine kokemuksineen on elämisen arvoista. Ja sellaistakin on sanottu, että samat vaivat (vaipanvaihdot ja syöttämiset jne.) ne ovat matkoillakin mukana ja ei se mitään lomaa ole, mutta kyllä meidän perheessä lomamatkat ovat olleet lomaa isolla L:llä. Tietyt arkivelvollisuudet ovat lomassa mukana, mutta paljon on myös erityistä kivaa.
Sitten kun kouluelämä alkaa ja itse palaan töihin, ei meillä enää ole samaa vapautta matkustaa, joten parempi tehdä se nyt!
Ollaan oltu juniorin kanssa 1, 2 ja 3,5 vuotiaana ns etelän lomalla. Kaikilla kerroilla valittu 4-5 tähteä hotelli ja all inclusive tai puolihoito. Todella siistiä (ei vatsatautia!), palveluja ja varsinkin all inclusivella, sopivaan aikaan mieluisaa syötävää...
Kokemuksia on Tunisiasta, Turkista ja Espanjasta. Nyt olemme menossa samalla konseptilla Egyptiin. Poika on todella vilkas, joten lentomatka on hieman puuduttava, mutta muuten on mennyt tosi mukavasti ja kaikki olemme nauttineet!
Isosiskon kanssa ollaan aikoinaan aloitettu reissaaminen myös taaperoiästä ja kierretty Jenkkilää autolla, Euroopan maita ristiin rastiin, Aasiaa ja Afrikkaa.
Olen tässä pohdiskellut kamalasti, että peruako matka vai ei... Eli Kreikkaan olisimme lähdössä koko perheen voimin ensimmäistä kertaa (minä, mies ja 2,5v tyttö ja 4,5v poika). Olemme haaveílleet lomasta ja ajatelleet, että se rentouttaa ja tekee hyvää.
Nyt en ole vain enää yhtään varma asiasta, kun lasten kanssa on jo kotonakin vaikeeta. Tuntuu, että molemmilla kamala uhma päällä, kiukuttelua ja itkemistä koko ajan. Lisäksi molemmat (etenkin vanhempi) vähän " muutosherkkiä" . Kannattaako sitten lähteä lomalle, jos kotonakaan ei homma toimi? Kertokaa kokemuksia ja kommentteja...
Saapahan ainakin itse sitten lomaa normaaleista kotihommista ja pystyy antamaan lapsille paremmin aikaa, tekeehän se lapsillekin hyvää ja voi helpottaakin tilannetta. Itse en lomaa peruisi!
kun ei tarvitse tehdä ruokaa eikä siivota, kun ei ole tiukkaa aikataulua niin mikäs siinä.
lapset meillä 3v7kk ja 4v10kk ja olemme reissanneet viisi kertaa heidän kanssa ja hyvin mennyt, viimeksi kun olimme mallorcalla 2vko alkoi 11 päivän jälkeen kuopus kaipaamaan kotiin nyt lähdemme kesäkuussa kyprokselle ja olemme viikon
Meillä ainakin usein lapset/lapsi on ihan erilaisia matkalla. Kaikille tekee vaihtelu hyvää. Kannattaa vain ottaa reissu rentouttavana, ei tarvitse rynnätä aamulla ensimmäisenä kiertämään kaikki nähtävyyksiä. Vaan nauttikaa kerrankin koko perheen kanssa kiireettömistä aamuista ja päivistä ja tehkää vain sitä, mikä tuntuu kivalta. Vaikka koko loma uima-altaalla...
Itse olen aina nauttinut lasten kanssa reissaamisesta. Onhan se aina vaihtelua siihen kotoiseen arkeen. Mutta, jos luulet että lomailu on löhöilyä omissa oloissa kirjaa lukien, niin sitten kannattaa vielä harkita. Loma lasten kanssa on kuitenkin lasten ehdoilla olemista -samat aamu- ja yöherätykset ovat tiedossa lomallakin ja ruokien kanssa temppuilut kuin kotonakin.
Meillä rankin pikkulapsireissu oli Kanarialle, kun lapset olivat 1v ja 2,5v. Sen viikon jälkeen ei olisi tehnyt mieli jäädä toiseksi viikoksi! Onnistunut loma se oli silti, mutta aamuherätys paikallista aikaa klo 5 ei viikon loman jälkeenkään tuntunut kovin hauskalta.
...eli on kayty lentaen Espanjassa Sevillassa, La Gomeralla, Mallorcalla (mutta "ei-massaturismipuolella" -- sellainenkin sielta loytyy ;-)), Italiassa Comossa ja Milanossa, ajettu lapi Kanadan itarannikkon osavaltiot autolla (kun toinen oli 4 ja toinen 1 vee), ja useamman kerran Suomessa (emme siis asu siella), Saksassa, Tanskassa, Ruotissa autolla jne... Minusta (ja lapsista) maisemien vaihtuminen on vain mukavaa, tietysti lasten tavalliset paivatoimet taytyy hoitaa niin matkalla kuin kotonakin, mutta kylla sita aina jotenkin "raikastuneena" palaa kotiin. Eli suosittelen minakin lampimasti! Kreikkahan on Eurooppaa ja noin yleensaottaen "helppo" matkakohde, eli senkaan puolesta ei pitaisi olla mitaan kummempaa.