Lue keskustelun säännöt.
Miten tukea ystävää lapsettomuudessa ?
02.12.2008 |
En löydä sanoja, en osaa auttaa, mitä voin tehdä?
perheessä on jo yksi lapsi, mutta toinen yhtä tervetullut ois
Kommentit (20)
mutta siis tällä hetkellä ei toista lasta meinaa tulla.. ei millään :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
he eivät mitenkään voi olla lapsettomia...
Enkä lapsettomuudesta puhumaan. Kuinkas vanha tämä esikoinen sitten on?
10 vuotta, juosseet hoidoissa eivätkä ole saaneet sitä ensimmäistäkään.
Sanopa ystävällesi, että lopettaa mankumisen ja alkaa vaikka opiskella tai tehdä jotain muuta järkevää.
Ei ole omaa eikä lähipiirin kokemusta ettei toista lasta vaan saada. esikoinen heillä 3v
t ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enkä lapsettomuudesta puhumaan. Kuinkas vanha tämä esikoinen sitten on?
10 vuotta, juosseet hoidoissa eivätkä ole saaneet sitä ensimmäistäkään.
Sanopa ystävällesi, että lopettaa mankumisen ja alkaa vaikka opiskella tai tehdä jotain muuta järkevää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsettomuus on kriisi, ystäväsi käy sitä läpi omalla tavallaan. Itse käytän joskus ystävieni kanssa keskustellessa "shokkihoitoa", eli keskustellessa kysyn suoraan jotain asioita, ja näin saan ystäväni puhumaan asioista. Toinen vaihtoehto on, että saatan sanoa suoraan mielipiteeni jostain ongelmasta. Moni on suorapuheisuutta kiitellytkin, tosin ihan kaikkien kanssa sitä ei voi tehdä. Itse on takana pitkä lapsettomuus hoitoineen, joiden ansiosta nyt on kaksi ihanaa lasta. Oma tuska hellitti vain kun lopetin asian salailun ja aloin puhua asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Rakas Taivaan Isä, miksi äiti itkee? Miksi isällä on niin raskaat askeleet?
Minäkö heille olen surua tuottanut, kun vain katselen täältä kaukaa,
enkä tule, vaikka he odottavat niin kovasti, että raskain sydämin käyvät iltaisin nukkumaan.
Voitko, Taivaan Isä, äitiä lohduttaa, pyyhkiä kyyneleet hiljaa pois?
Voitko isän olkaa taputtaa, ettei niin kumarassa hän ois?
Kerro heille, Taivaan, Isä, etten ihan vielä ole valmis syntymään maailmaan.
Kerro, että jotkut lapset taivaassa niin rakkaita on Luojalleen,
ettei heitä malttaisi millään antaa pois.
Huomaisipa äiti, kun hänen luokseen lennän perhosena ikkunaan.
Tietäisipä isä, miten tuulen mukana hänen poskea silittää saan.
Vielä joskus saan siemenenä kasvaa äidin vatsassa
ja isän vahvat käsivarret ympärillä tuntea.
Ja kun vihdoin kohtaamme, löytää tarkoituksensa pettymys jokainen.
Ne on kestettävä, jotta juuri minä syntyisin.
Niin ikävä on kaukana täällä äitiä ja isää.
Koska saan mennä, Taivaan Isä,
joko pian pääsen omaan kotiin?"
Kuuntelemalla on paras alottaa minusta. Itsellä ekan yritys vain pitkittyy,ja kaiken maailman diagnooseja kertyy. Eniten inhoan säälivää asennetta. Olen kyllä itse tilanteesta surullinen, mutta semmoinen holhoava asenne ja säälivät katseet saavat ainakin minut tuntemaan itseni huonoksi. Ehkä voit kysellä mitä sille linjalle kuuluu, silloin ystäväsi kokee saavansa puhua asiasta. Ja sitten lähinnä vain kuunnella. Ja kestää se pieni vouhotus mikä tilanteesta aiheutuu, mahdollisine raskauksenkyttäyksineen ja muineen.
Ja se on minusta ollut kurjaa, jos on vähätelty kovasti, sekä myös jos vähän intoilee jossain vaiheessa kuuta että "ehkä sittenkin tässä kuussa" niin heti lytätään, että "noita oireita minulla on ainakin joka kuukautisissa!" Kyllä sen tietää pitkän yrityksen jälkeen, että oireita on vaikka minkämoisia. Ja kun toivoa on muutenkin vaikea pitää yllä, niin ei sitä tartteisi inhorealismilla murhata silloin kun sitä on.
Huhuh, huomaa, että on omakohtaista, kun tulee tekstiä näin! :DD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Rakas Taivaan Isä, miksi äiti itkee? Miksi isällä on niin raskaat askeleet?
Minäkö heille olen surua tuottanut, kun vain katselen täältä kaukaa,
enkä tule, vaikka he odottavat niin kovasti, että raskain sydämin käyvät iltaisin nukkumaan.Voitko, Taivaan Isä, äitiä lohduttaa, pyyhkiä kyyneleet hiljaa pois?
Voitko isän olkaa taputtaa, ettei niin kumarassa hän ois?Kerro heille, Taivaan, Isä, etten ihan vielä ole valmis syntymään maailmaan.
Kerro, että jotkut lapset taivaassa niin rakkaita on Luojalleen,
ettei heitä malttaisi millään antaa pois.Huomaisipa äiti, kun hänen luokseen lennän perhosena ikkunaan.
Tietäisipä isä, miten tuulen mukana hänen poskea silittää saan.Vielä joskus saan siemenenä kasvaa äidin vatsassa
ja isän vahvat käsivarret ympärillä tuntea.
Ja kun vihdoin kohtaamme, löytää tarkoituksensa pettymys jokainen.
Ne on kestettävä, jotta juuri minä syntyisin.Niin ikävä on kaukana täällä äitiä ja isää.
Koska saan mennä, Taivaan Isä,
joko pian pääsen omaan kotiin?"
Luin sen miehelleni, ja tuli heti itku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen saamisen vaikeus ei riipu vuosista. On surullista, että joillakin se kestää kymmeniä vuosia, mutta kyllä on vaikeaa odottaa vaikka vain muutamia. Lapsen saamisen toive on monelle (lue: minulle) niin valtava, että sitä on todella hankalaa kestää. Kun kuukaudesta, vuodesta toiseen pettyy, ja ympärillä läheiset saavat vauvoja, itsellä todetaan vaivaa vaivan perään ja on kuin äiti ilman lasta, tulee itkettyä monta itkua.
Et voi itse väittää tietäväsi miltä toisesta tuntuu. Jos ap:n ystävä on suruissaan ja tuen tarpeessa, kai hän voi sitä pyytää ja saada? Ehkä ensi kerralla kun te tarvitsette tukea jossain elämänne vaikeudessa, teidän surunne nauretaan pieneksi.
Luin sen miehelleni, ja tuli heti itku.
Enkä lapsettomuudesta puhumaan. Kuinkas vanha tämä esikoinen sitten on?
Kuuntele vaan jos puhetta tulee.
Kyllä se toisenkin lapsen pitkä ja toivoton odottelu voi olla tuskaa. Varsinkin jos siihen liittyy jonkinlainen vanhenemisen aiheuttama pakokauhua ja tietoisuus viimeisenkin mahdollisuuden menettämisestä. Ehkä vähän syyllisyydentunteita hukkaan heitetystä elämästä jne.
On se vakavan kriisin paikka vaikka lapsia olisikin jo yksi.
Kärsimme lapsettomuudesta lähes 10 vuotta ja viimeisinä vuosina myös raskaista hoidoista.
Asian salailu oli rasittavaa. Hoitojen aikaan töissä joutui selittelemään poissaolojaan ja kun pelkäsi paljastavansa liikaa, ei sitten tullut puhuttua kahvitunneilla muutenkaan paljon mitään.
Vapaa-ajalla oli sitten välillä tarve uskoutua hyville ystäville. Toisaalta sosiaalisten suhteiden hoitaminen kärsi. Ei vaan jaksanut juosta kaverien lasten synttäreillä eikä kutsua vieraita tyhjään kotiin. Onneksi joitain ystäviä jäi tuoltakin ajalta.
Aika julma isukki kun ei kotia päästä.
sain paljon hyviä apuja ystäväni tukemiseen
t ap
t ap