Katkeraa, että nykyään ei saa yhtä hyvin omaa taloa kuin ennen
En voi sille mitään, että tunnen välillä katkeruutta siitä, että meidän sukupolvi (30-kymppiset) emme pysty enää hankkimaan yhtä helposti omia taloja ja kesämökkejä kuin aikaisemmat sukupolvet. Tuntuuko kenestäkään muusta samalta?
Mun lapsuudessa keskituloisillakin oli omat talot ja kesämökit. Nykyään hyvätuloisena voi olla talo, mutta kesämökkiin ei sitten olekaan enää varaa.
Kommentit (58)
(mutta kakkonen, silloin kun minä toivon periväni vanhempieni omakotitalon, siitä ei enää ole minulle hyötyä kun olen itsekin jo vanhainkoti-iässä...)
koska meitä on monta eikä mun vanhemmilla ole omaisuutta.
Tarkoitin vaan sitä, että esim. mun sukulaisperheellä, jossa molemmat on tulotasoltaan opettajan luokkaa, on sekä talo pk-seudulla että järvenrantakesämökki. Pariskunta noin 50-vuotias. Ja molemmat maksettu omalla ansiotyöllä.
Meidän kaltaiset DI-tulotasoiset ihmiset ei pysty enää ostamaan samoja juttuja eli sekä taloa että kesämökkiä. Eli nykyään saa samoilla palkoilla vähemmän " suuria investointeja" kuin ennen. Kyllä se minua harmittaa.
Ap
Jossain maalla rakennettiin ite talo suvun metsistä kaadetuilla puilla ja talkoovoimilla, mutta ei siinäkään paljoo rahaa liikkunu vrt. valmistalopaketit.
heille ei ahne sukupolvi viitsinyt maksaa kunnon eläkkeitä tms. Yliopistoihin ahne sukupolvi pääsi suurinpiirtein sillä, jos selviytyi Porthanian pyöröovista. Valmistuttua hyvä ja jatkuva työ odotti automaattisesti. Inflaatio maksoi opintolainat. Ja nyt kun ahne sukupolvi siirtyy eläkkeelle, huudetaan eläkkeistä koko ajan ja viis veisataan lasten elämästä, esim. päivähoitomaksujen korotus ei stressaa heitä yhtään. Heidän tapoihinsa ei myöskään kuulu auttaa jälkikasvuaan, ainakaan tekemättä numeroa asiasta. Heitä vanhemmat kyllä auttoivat lastenhoidossa, mutta he eivät auta omiaan, koska haluavat elää laadukasta elämää huolista vapaana.
Hän aloitti puhelinkeskuksessa suoraan ammattikoulusta, ei kuulemma edes pääsykokeita tai mitään. Nykyään kaikessa pitää olla todella hyvä että pääsee edes niihin kokeisiin!!
8 kirjoittaa ihan asiaa. Nyt 70-luvulla asuntoja hankkineet elelevät herroiksi myyntivoitoilla.
Ilmapiiri on edes himpun verran suvaitsevaisempi.
Olen tyytyväinen siihen, mitä olen jo saavuttanut.
Materia ei tee minua onnelliseksi, mutta minulla on lämmin koti ja ruokaa, kun on nälkä. Hyviä ystäviä ja läheisiä sukulaisia, kun kaipaan seuraa. Mitä muuta voisin toivoa.
edes jollain lailla siedettävää kotia meidän 5-henkiselle perheelle. Mutta nykyisillä hinnoilla ei ole toivoakaan. " Ahne sukupolvi" taas asustelee edelleen omakotitaloissaan.
kouluissa, ihan hirveästi oireilevia lapsia, joiden vanhempien törttöilyyn kaikki vaan suhtautuu niin suvaitsevaisesti.
Ei minusta. Kun 70- ja 80-lukuun vertaa, niin alas on tultu ja rajusti tuossa suhteessa.
kun HS:n asuntoliitteessä oli muutama kuukausi sitten juttu iäkkäästä pariskunnasta, jotka kahdestaan asuvat isossa omakotitalossa ja 1500 neliön tontilla Helsingissä. Ihan tavallisia duunareita. Ei ole mitään asiaa meillä tuollaiseen unelmaan, pakko asua täällä hevon kuusessa ja ajella Hesaan töihin.
Mä taas usein hämmästelen, kuinka korkea elintaso ikäisilläni kolmikymppisillä on. On upouusia kerrostalokämppiä tai vanhempia ok-taloja ja kaikea siltä väliltä. Uusi auto on tosi monella ja lasten menoissa ei pihdata. Mökkejäkin löytyy muutamalta kaverilta, tosin perittynä.
Kukaan ei asu alivuokralaisena jossain pihamökissä kuten vanhempamme aikanaan ja aja 10 vuotta vanhalla autolla.
Kannattaa tehdä ne isot päätökset ajoissa eikä vasta kolmenkympin jälkeen alkaa itkeä, kun ei ole asuntoa tai uskallusta sitä hankkia. Eivät edeltävätkään sukupolvet olisi jahkailemalla saaneet omaisuuttaan kasaan.
Elintaso on noussut hurjasti sitten seitkytluvun. Asuntolainojen korot olivat silloin huimat, ja laina-ajat lyhyet. Kun viisi vuotta oli taloa aikaa maksaa, syötiin sitten aika askeettisesti se aika. Ulkomaanmatkoja ei tehty, ja autoja oli korkeintaan yksi. Kodin elektroniikkaa oli vähän, ja ulkona ei syöty.
Ihan varmasti nykyisillä DI-perheillä on varaa sekä omakotitaloon että kesämökkiin, jos tosissaan olet valmis samaan, mihin edellinen sukupolvi. Eli ei matkoja, ei ulkona syömisiä, ei muutenkaan kuin hyvin selkeää perus-kotiruokaa, ei mitään erikoisia vaatteita, lapsille askeettisesti leluja ja vaatteita, ei dvd-levyjä eikä soittimia, ei astianpesukoneita, ei muutakaan turhaa krääsää. Ekologista se tietysti voisi olla.
Oma elintasomme on kyllä parempi kuin vanhempiemme samassa iässä, ja aika suurelta osin vanhempiemme ansiosta. Vanhempamme syntyessä Suomessa oli sota-aika tai pula-aika. ' Ahneelle' sukupolvelle lapsena kaikki on ollut ylellisyyttä. Nyt syntyvien lasten elintaso on parempi kuin minkään aikaisemman sukupolven, ja me hukumme krääsään ja tavaraan.
Vierailija:
Mä taas usein hämmästelen, kuinka korkea elintaso ikäisilläni kolmikymppisillä on. On upouusia kerrostalokämppiä tai vanhempia ok-taloja ja kaikea siltä väliltä. Uusi auto on tosi monella ja lasten menoissa ei pihdata. Mökkejäkin löytyy muutamalta kaverilta, tosin perittynä.Kukaan ei asu alivuokralaisena jossain pihamökissä kuten vanhempamme aikanaan ja aja 10 vuotta vanhalla autolla.
Kannattaa tehdä ne isot päätökset ajoissa eikä vasta kolmenkympin jälkeen alkaa itkeä, kun ei ole asuntoa tai uskallusta sitä hankkia. Eivät edeltävätkään sukupolvet olisi jahkailemalla saaneet omaisuuttaan kasaan.
aina parempi. Heillä on ollut paremmat koulutus- ja työmahdollisuudet, olemattomasti velkaa, koska inflaatio maksoi sen.
Eikä silloin kun he olivat " köyhiä" , kellään muullakaan ollut varaa. Ei varsinkaan sillä heitä edeltäneellä sukupolvella tai sitä edellisellä.
Tuo tarinasi on vain sitä ahneen sukupolven ylläpitämää legendaa.
Suurten ikäluokkien ahneudesta olen yhtä ja toista mieltä, mutta kyllä niiden talojen eteen raadettiin. Ne talot oli kuitenkin vain 100m2 ja laatikkomallisia. Ei ollut lattialämmityksiä, ei koneellisia ilmanvaihtoja ja monessa lattiavalutkin vinot, kun talkoilla tehtiin. Varmasti nykyään keskituloinen perhe pystyisi tekemään ihan samanmoisen talon, mutta kun se ei enää kelpaa. Lisäksi tuohon aikaan asuntolainaiset lapsiperheet todellakin söivät silliä ja perunaa. Ei matkusteltu, ei shoppailtu yms. Toisen palkka meni kokonaan sen aravatalon lainaan. Heidän onnekseen inflaatio alkoi kiihtyä ja rahaa riittä muuhunkin. Ja ne mökit? No, kesäasuttavat, ei vettä ja muita mukavuuksia. Hyvä, jos sähköt laitettiin.
Kyllä nuo vaatimuksetkin on kasvaneet ja kasvaneet vaatimukset pitää rahoittaa jollain...
Eipä näillä pätkätöillä mitään lainoja saa vaikka olisi miten koulutettu. Opintolainat hyvä kun saa maksettua. Ei ole autoa, matkoja eikä ihmeellisä vaatteita saati hienoja kodinkoneita. Tämäkin vastaus kirjoitetaan vaarin koneella joka kuuluu onnekkaisiin suuriin ikäluokkiin ja nämä ikäluokat muuten ei hoida lapsenlapsiaan vaikka omat lapset lykättiin kesäksi surutta mummolaan.
Me elämme ainakin köyhästi, ilman ylellisyyksiä - silti ei ole varaa mihinkään. Ja hoitomaksut yms senkun nousee...ja se on taas meidän tuloista pois. Loput rahat menee vuokraan... ja lisää lapsia pitäisi tehdä jotta joku maksaisi niitäeläkkeitä jatkossakin. Tosin tällä menolla sitä ei ainakaan mulle kerry :(.
Ihan varmasti nykyisillä DI-perheillä on varaa sekä omakotitaloon että kesämökkiin, jos tosissaan olet valmis samaan, mihin edellinen sukupolvi. Eli ei matkoja, ei ulkona syömisiä, ei muutenkaan kuin hyvin selkeää perus-kotiruokaa, ei mitään erikoisia vaatteita, lapsille askeettisesti leluja ja vaatteita, ei dvd-levyjä eikä soittimia, ei astianpesukoneita, ei muutakaan turhaa krääsää. Ekologista se tietysti voisi olla.
Oma elintasomme on kyllä parempi kuin vanhempiemme samassa iässä, ja aika suurelta osin vanhempiemme ansiosta. Vanhempamme syntyessä Suomessa oli sota-aika tai pula-aika. ' Ahneelle' sukupolvelle lapsena kaikki on ollut ylellisyyttä. Nyt syntyvien lasten elintaso on parempi kuin minkään aikaisemman sukupolven, ja me hukumme krääsään ja tavaraan.
[/quote]
Ja se, että seitkytluvulla kaikki olivat köyhiä, ei muuta sitä tosiasiaa, että silloin kaikki olivat köyhiä. Nyt elintaso Suomessa on kaikilla mittareilla korkeampi kuin koskaan.
Miten jonkun pään voi kateus sekoittaa niin totaalisesti, että kadehtii sotalapsia, ja pula-ajan ihmisiä, joitten omakotitaloihin kuului tupa ja kamari ja puuhuussi. Sellaiseen on varaa nykyäänkin, jos vain nykyajan pullamössöille se kelpaisi.
Eikä pula-ajan lapsia, eikä 70-luvulla ollut pula-aika, ei edes 50-luvulla, jolloin suuri ikäluokka oli lapsia.
Voi hyvää päivää sentään tätä sivistymättömyyttä.
Oliko ennen näin naurettavat hinnat?? Lainaa emme voi ottaa, joten tuo raha menee sitten kai vuokran maksamiseen...