Kaverin lapsi on ilkeä komentelija. Mitä itse tekisitte?
Minulla on hyvä ystävä. Viihdymme toistemme seurassa ja meitä kiinnostaa samat asiat. Hävettää tunnustaa etten pidä hänen lapsen käytöksestä yhtään. En tiedä voiko jo pieni lapsi olla persoonaltaan ilkeä?? Kyseinen tyttö on 4v, itselläni on vajaa 4v tyttö. Taannoin olimme lasteni kanssa heillä leikkimässä. Perheen tyttö sitoi hyppynarulla lastenhuoneen oven kiinni ja nauroi muiden pahalle mielelle. Omahyväinen ilme kasvoillaan katseli sisaruksensa ja lasteni itkua kun oli isompana törmännyt heihin, kaatanut kumoon jne.. Rikkoi eräästä huoneesta lampun, yritti vierittää syyn lapseni niskoille joka leikki toisessa huoneessa vahingon sattuessa jne.. Leikki kyseisen tytön kanssa on sitä että komentaa ja suuttuu silmittömästi jollei hänen käskyjään noudateta. Aina kun he ovat meillä olleet, leluja on mennyt rikki jne.. Kumma kun ne kyseiset lelut ovat kestäneet muiden ystävieni vilkkaiden ja toimeliaiden poikien käytössä, mutta ei tämän neidin..
Mielestäni kyseinen lapsi on käyttäytynyt huonosti jo reilun vuoden ikäisestä. Olen yrittänyt miettiä syytä käytökseen, ja etenkin sitä että voinko omalla toiminnallani muuttaa sitä. Nyt on alkanut tuntua, että on seinä pystyssä. Oma lapseni kertoi kotimatkalla että **** ei ole mukava leikkiä ja luetteli liudan lapsia joiden kanssa on mukava leikkiä. Kertoi myös ettei halua enää mennä heille leikkimään.
Mitä minä oikein teen? Yritänkö jotenkin ratkaista pulmaa? Miten ihmeessä kieltäydyn kyläilykutsusta korrektisti, kun hän seuraavaksi soittaa? Vai kieltäydynkö? Eikait hänelle voi suoraan sanoa, ettei lapseni halua leikkiä hänen lapsensa kanssa, ja minustakin hänen lapsensa käytös on inhottavaa.
Korpeaa vielä että jos hänen lapsensa tekevät jotain typerästi, hän haukkuu lapsen tyhmäksi. Ja kun sirpaleita tuli viimeksi niin kirosanatulva oli melkoinen..
En minä itsekkään mikään täydellinen äiti ole, joskus tulee vedettyä herne nenään. Lapsenikin osaavat käyttäytyä huonosti, mutta mutta..
Milloin liikaa on liikaa? Lopetanko puhelimeen vastaamisen vaiko onko mitään järkeä edes yrittää nostaa kissaa pöydälle?
Kommentit (8)
Yrittikö kaverisi ottaa yhteyttä sinuun, sen jälkeen? Jos yritti, miten hoidit tilanteen?
Ap
mutta mulle ei enää vaan käynyt... oli niin kiireitä just niinä päivinä kun yritti sopia treffejä.
Sit se " suhde" vaan kuihtui pois pikku hiljaa. En ole katunut, vaikka tämä ystävä olikin ihan kiva tyyppi. Onneksi meillä on muita kavereita, jotka ovat mukavia sekä äidille että lapsille.
-2
kahvikupin ääressä.
minun ja parhaan ystäväni lapset eivät yhdessä välissä tulleet keskenään toimeen mutta mentiin samaan huoneeseen muutaman kerran että nähtiin missä oli ongelma, puututtiin käyttäytymiseen (kummankin) ja viesti meni perille.
Ei pienet osaa ratkaista itse riitojaan!!
Taidat ap olla vähän vajaa itsekin!
Ei pienet osaakkaan ratkaista riitojaan. Istumme yleensä lastenhuoneessa juttelemassa. Vaikka olen vieressä, niin kaikkea tilanteita en ehdi pelastaa. Olen jotenkin kyllästynyt selittämään kyseiselle tytölle; noin ei voi tehdä, se ei tunnu toisista mukavalle, mukavanpaa olisi jos kokeilisitte puuhata yhdessä näin ja näin jne.. En minä ole tietääkseni kyläilemässä toisilla jonain " super-Nannyna" . Kun on 2x2v ja 2x4v niin joka paikassa ei pysty olla samaan aikaan. Tiedättehän? ;o)
Mitä omaan älykkyyteeni tulee, niin sitä olen jäävi arvioimaan. Onneksi av:n mammat hoitavat sen puolestani!
yhden todella hyvän kaverini lapsi on aivan mahdoton. Ehkä kyseessä on sama neiti ;) Onneksi emme asu ihan lähekkäin, joten tapaamisia on melko harvoin. En tiedä miten hoitelisin homman jos asuisimme lähekkäin?
Varmaan lopulta sanoisin suoraan, että oma lapseni pelkää hänen lastaan tai hänen lapsensa käytöstään ja yrittäisin yhdessä pohtia miten voisimme asian ratkaista. Jos loukkaantuisi tästä tai ei yrittäisi puuttua asiaan, yrittäisin järjestää aikuisten tapaamisia ja keksisin lapselleni aina menoa isänsä kanssa samaan aikaan? Jos ei onnistuisi kyselisin lisäneuvoja AV:lta ja toivoisin, että joku osaisi ratkaista asian jotenkin, sillä en haluaisi mistään hinnasta luopua ystävästäni
Tälle ystävälleni on vain kovin vaikea antaa negatiivista palautetta. On myönnettävä, että minulla on ystäviä joiden kanssa voi puhua asiasta kuin asiasta suoraan, mutta jotenkin minulla on sellainen näppituntuma ettei ystäväni kestä tästä kyseisestä asiasta palautetta vaikka muotoilisin sanomani miten korrektisti tahansa.
Ehkäpä tyydyn toteamaan kun seuraavaksi ystäväni soittaa, ettei *** halua lähteä *** kanssa leikkimään, en tiedä miksi ja ehdotan samaan hengenvetoon, että jospa tulisin ilman muksuja. Ehkäpä hän kysyy miksi, jospa osaisin tuuppia häntä keskustelussa niin, että hän itse asian oivaltaa, ilman että minä otan kantaa asiaan.
Kiitos ideoista ja avusta ajatusteni jäsentelemisestä. Nyt hyvillä mielin nukkumaan. :o)
viimeinen pisara oli, kun sulki lapseni pihalla leikkimökkiin ja laittoi oven ulkopuolelta säppii.