Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pakkouskontoa lapselle?
11.04.2008 |
Meillä on melkoisessa kuplassa kasvanut lapsi. Siis sen puoleen, että ei ole kuullutkaan Raamatusta, Jumalasta ja Jeesuksesta, kirkoista isä on sanonut, että ne on sellaisia aikuisten satupaikkoja. Olemme kyllä kertoneet, että ihmiset uskovat eri asioihin ja saavat uskoakin, mutta toiselle ei saa omaa näkemystään tuputtaa jos hän ei halua ottaa sitä vastaan. Nyt muutimme toiseen maahan, jossa kristinusko on hyvin voimakkaasti esillä ja yllättäen uskontotunteja ei voi vaihtaa mihinkään muuhun esim. elämänkatsomustietoon.
Miten toimisit tilanteessa? Tänään esim. lapsi oli todennut koulussa, että tätä uskontoa ei tarvitse avustajan laisinkaan hänelle kääntää se kun on sellaista satua. Hyvien tapojen takia en tällaista loilatusta koulussa lapseltani hyväksy, mutta toisaalta en halua sanoa, että se mitä koulussa uskontotunneilla opetetaan olisi tottakaan. Nyt mietin pitäisikö meidän kuitenkin kotona tutustua Raamatun kertomuksiin kivoina satuina - asenteella, jotta lapselle oppitunteihin osallistuminen olisi edes hieman helpompaa näin aluksi (siis kun ei vielä osaa kuin muutaman sanan tätä uutta kieltä). Olisiko jotain hyviä aihetta käsitteleviä, suomenkielisiä lastenkirjaehdotuksia 8-vuotiaalle (sellaisia ei tuputtavia ja sellaisia joissa ei käsitellä aiheita kovin ahdistavasti)?
Kommentit (12)
Opettakaa kotona jotain muistakin uskonnoista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin meidän muksut on vielä paljon pienempiä, esikoinen nyt 5,5v. Kertomuksista ollaan valittu luettavaksi ne tunnetuimmat, luominen, Nooa, oma suosikkini Joosef, jotain ollaan luettu kai myös Mooseksesta. Sitten vielä tietty joulukertomukset ja pääsiäiskertomukset.
Erone teidän tilanteeseen on kuitenkin se, että itse olen uskossa, mutta mies ei ole. ollaan siis sovittu, että noita kertomuksia voin lukea satuina siinä missä muitakin satuja.
Jonkinlainen uskontojen tuntemus kuitenkin kuuluu yleissivistykseen ja helpottaa elämää yhteiskunnassa, jossa lähes jokainen uskoo johonkin (Kaikkea väliltä jumalasta joulupukkiin, evoluutiosta pääsiäispupuun).
Uskonnollisia lastenkirjoja saatttaisi löytyä Kristillisestä kirjakaupasta.
mutta emmehän me nyt muuttuisi islaminuskoisiksikaan jos lähtisimme johonkin arabimaihin. Kyllä sielläkin tuntuisi aika karulta jos lapselle hosmitettaisiin islaminuskon opetuksia useampia tunteja viikossa.
Mihin kaikkeen omituiseen ne naapurit uskovatkaan. Tulee selkeämmäksi miksi tässä maassa ei saa tehdä sitä eikä tätä.
Koulusta sanottiin, että opetuksessa esitellään kaikkia uskontoja, mutta tähän asti kotiin tulevassa lukujärjestyksessä on kyllä ollut uskontotuntien kohdalla pelkästään Raamatun tapahtumia. Harmittaa tosi paljon, kun itse en usko tähän, opettaisivat sitten vaikka niistä Pääsiäispupuista ja Joulupukista ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lapsi voi isäänsä ja sinuun enää luottaa jos maan vaihtaminen muuttaa uskonkäsityksiänne/uskomuksianne.
Kertoisin että me ollaan tätä mieltä ja koulussa voidaan opettaa toisin ja tämä olisi pitänyt jo kotimaassakin kertoa että uskonkäsityksiä on monenlaisia ja kaikilla on vapaus päättää mihin uskoo.
Ottaisin käsittelyyn uskonnot yleensä ja kertoisin että kuinka paljon lukumääräisesti on eri uskontokuntia ja kertoisin jonkun ominaispiirteen muutamasta uskonnosta.
Minä olen kertonut että maailmassa on lukuisia eri uskontoja ja usein ne on ympäristöön sidonnaisia esim. Intiassa on hinduja jne.
emme me siis ole muuttamassa mieltämme siitä, että lapsen pitäisi pitää näitä tarinoita tosina vaan mietin pitäisikö lasta auttaa kouluopiskeluja varten, kun vieraalla kielellä oppituntien seuraaminen takkuaa muutoinkin. Esim. mietin jos lukisimme jotain Jeesus-juttuja ja Moosen tarinoita kotona, olisiko lapsen helpompaa ymmärtää mistä tunnilla edes puhutaan. Toisaalta ottaa päähän jotain Mooses-tarinoita lapselle lueskella. Mutta jospa esittelisi ne vain satuina?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihan eri asia opettaa että muiden jutut on huuhaata ja halveksia (jolta jo lapsesi käytöskin uskontotunnilla kuullostaa, kuin kertoa, että meillä on näin ja jotkut muut ajattelee näin. Onneksi omat lapseni ovat kasvaneet ympäristössä jossa on kaikenlaisia lapsia ja aikuisia, tuttavapiirissä on kristittyjä, juutalaisia, muslimeja, hinduja... tuolla leikkikentällä sujuvasti kyselevät toisiltaan mitä esim toivovat omina juhlapäivinään lahjoiksi. Sitä on ilo katsoa, eikä mitenkään vähennä oman jutun arvoa.
Olen kulttuurintutkija ja hyvin tietoinen siitä, miten voimakkaasti kristinusko on vaikuttanut länsimaiseen kulttuuriin kautta aikain. Ilman Raamatun tuntemusta eivät monet kulttuurin ja taiteen ilmiöt, viittaukset, intertekstit ja aiheet avaudu tulkitsijalleen. Uskontoa/ja tuntemattomalta henkilöltä jää valtava kulttuurinen pääoma ja sivistys puuttumaan.
En itse kuulu kirkkoon tai koe kristinuskoa henkilökohtaisella tasolla merkittäväksi. Haluan kuitenkin yrittää parhaani mukaan ymmärtää ympärilläni olevaa maailmaa. En koe ongelmalliseksi sitä, että lapselle uskonnoista puhuttaessa jossain määrin korostuu " oma" uskonto - siis se, jonka vaikutuspiirissä lapsi kasvaa.
Itse olen ajatellut kertoa lapsilleni uskonnoista osana kulttuuria. On tärkeää kertoa, että ihmiset uskovat eri tavoin, mutta myös se, että nämä asiat merkitsevät monille hyvin paljon. Toisen uskon kunnioittaminen on todella tärkeä opetus. Se on ainoa peruste myös sille, että meillä on oikeus " olla uskomatta" .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä voisit myös hankkia joitain ev lut uskonnon kirjoja suomesta. Siis esim. 1-3. lk, jolloin ainakin meillä kerrottiin juuri noita tarinoita (lyhenneltynä) sekä käytiin läpi juhlapyhiä, esim. adventtia.
(tää on muuten ihan naurettavaa, että ev lut lyhenteeseen ei saa laittaa pisteitä, kun valittaa linkittämisestä - vastarintaliike valtakirkkoa kohtaan?)
Alue: Aihe vapaa
maassa maan tavalla tai maasta pois.