Lue keskustelun säännöt.
Rehellisesti: voistteko seurustella vakavasti koyhan miehen kanssa? En tarkoita pienipalkkaista vaan sellaista aiko toivotonta
11.04.2008 |
tapausta kuten ikuista opiskelijaa tai pitkäaikaistyötöntä miestä? Nyt voi vastatta rehellisesti eli ei tarvi olla tekopyhä.
Kommentit (30)
Suhde ei olisi kovin mukava kummallekaan, sillä mä kiduttaisin ja vittuilisin hengiltä tämän henkilön, joka tuskin tällaista sadismia olisi erityisesti vailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pyöriviä kotiäitejä joilla on kauniisti puetut lapset ja itsekin niin upeita Elämäntehtävä on pyörittää söpöä perhettä ja puunata itseään. Pää riittää juuri merkkihaalareiden ja meikkien miettimiseen, mutta ei juuri muuhun.
Tarkoitatko sitä, että miehellä ei ole varaa maksaa puolet perheen yhteisistä menoista?
Toimeentulo on jokaisen aikuisen ihmisen omalla vastuulla. Perhe-elämän lisäksi pitää olla omaa elämää, muuten mennään metsään ja rytinällä.
Hänellä oli ex-vaimonsa kanssa talo meren rannalla, upea auto, he lomailivat Karibialla ja käytössä oli vaimon vanhempien iso mökki. Sitten tuli avioero ja vaimo vei (laillisuutta hipoen) aivan kaiken tavaran sekä järjesti miehelle isot velat (toki itselleenkin). Sen jälkeen mieheni ei ole halunnut omistaa mitään ja hän on tehnyt yrityksessään vain sen verran töitä, että pystyy elättämään itsensä ja lapsensa.
En usko, että hänen elämänarvonsa enää muuttuvat takaisin materialistisiksi. Hän on kuitenkin ihana aviopuoliso ja hyvä isä.
Eli työssä käyn ja osuuteni elämisestä maksan. Mutta jos mun ihana & toimelias mieheni katoaisi taivaan tuuliin niin en huolisi saamatonta löysäilijää tilalle.
Miten mä elättäisin sen ja lapseni, ilman että tiukaksi menisi kaikin puolin?
En jaksaisi. En voisi sellaista ihmistä arvostaa ja rakastaa. Saatikka että hän olisi esimerkkinä lapsilleni!
On tässä nuoruudessa tullut aviomiestäni elätettyä kun hän opiskeli. Että ei, en tunne pistosta omassa tunnossani jos hän minua välillä hemmottelee vaikkapa lahjoin. Onhan hänellellä n. kolme x suuremmat tulot kuin minulla.
3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta jos olisi tahallaan tiukassa rahatilanteessa kotona löhöämässä (LUE: ei hoitamassa lapsia tms.) niin patistelisin töihin.
siivoamassa ja teki kaikenlaisia hanttihommia opintojensa ohella. Rahaa oli hädin tuskin ruokaan.
Nykyisin tuo sama mies on aviomieheni, meillä on kaksi yhteistä lasta ja suuri omakotitalo. Nyt olen minä vuorostani se köyhä luuseri, joka roikkuu kotona ja mieheni hanttihommat ovat edenneet sen verran, että hän voi yksin elättää perheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies saa olla kotona ja opiskella omaan tahtiinsa. Kotona ollessaan hän tekee luovaa työtä, josta emme saa rahaa. Mutta hän on onnellinen, ja tasa-arvoisessa ja oikeudenmukaisessa suhteessa pyritään yhteiseen hyvään. Minä taas puolestani viihdyn työelämässä :)
Kaipa hän on pitkäaikaistyötön kun on ollut 2 v työttömyyskorvauksella, joka on nyt noin 380 ¿/kk.
Minua ei haittaa yhtään, päinvastoin! Hän hoitaa kodin ja lapset sekä vaimonkin. Nyt hän remppaa kotia uuteen uskoon.
Paljon varmasti riippuu talouden kokonaistuloista ja menoista. Me pärjäämme paremmin kuin hyvin minun palkallani ja lapset saavat nauttia isänsä seurasta.
Jos työttömänä olisinkin minä, auts! Miehen vanhalla palkalla emme olisi ikinä pärjänenet!
Tietysti hetkellinen työttömyys eri asia ja voi sattua kenen tahansa kohdalle, mutta jos pitkäaikaistyötön joka ei niin ole edes kiinnostunut työnteosta tai jotenkin reppana, ei semmonen vetoa muhun millään lailla.
Opiskelijan kohdalla riippuisi mitä opiskelee ja minkä takia. Ei esim. lisäkouluttautumisessa ole mitään pahaa, mutta ns. ikuiset opiskelijat jotka ei saa mitään valmiiksi on sitten vähemmän kiinnostavia.
Rahan määrällä ei sinällään ole väliä. Voisin seurustella pienipalkkaisenkin miehen kanssa. Mutta luulen että pitkäaikaistyöttömän miehen katselu nurkissa alkaisi vituttaa. Kypsyisin tilanteeseen ja varmaan kummallakaan ei olisi siinä vaiheessa suhteessa hyvä olla.