Te -60, -70, ja -80 -luvuilla syntyneet joiden äiti kävi töissä! OV
Millainen kotityöjako teillä oli? Tekikö äiti työpäivän jälkeen kaikki kotityöt itse? Tuntuiko jaksavan ihan hyvin?
Kommentit (34)
Meillä oli kotiapulainen, joka hoiti meidät kotona. Isä ei tiettävästi tehnyt mitään kotitöitä.
duunariperheen vanhin vm. -73 muistelen, että isä hoiti auton, lumi- ja nurmikkotyöt ja talon huoltamista, äiti kaikki muut. Me lapset siivosimme huoneemme, siivosimme ruokapöydän, tiskasimme joskus ja keitimme kahvit sekä osallistuimme lauantaisiivoukseen. Äiti oli kyllä usein väsynyt, etenkin raahattuaan kauppakasseja pyörällä kilometrisotalla. Isä oli autolla töissä, teki pitkiä päiviä putkitöitä. Niin, rakensihan isä talomme liki itse.
Meillä molemmat vanhemmat töissä aika pitkiä päiviä, isä usein työreissuilla. Meillä oli kotiapulainen tosi monta vuotta. Me lapset teimme kyllä kotitöitä, mutta ei niin kamalasti.
Muistan kun oli mukava tulla kotiin, kun joku oli kotona, vaikka en pelännytkään yksinoloa.
Sitten hän vähitellen sai isän tekemään kotityöt. Nyt, kun me lapset olemme aikuisia, isä jopa pesee pyykkiä.
Suurin muutos tapahtui isän ollessa työttömänä neljä vuotta. Äiti puolestaan oli tuona aikana pois kotoa päivittäin noin 12 tuntia päivässä (matkat töihin + ylitöitä). Että olisi ollut syytä potkia mies pihalle, jos ei olisi alkanut kiltisti tehdä kotitöitä.
ja molemmat vanhempani olivat töissä. Ihan pienenä minua hoiti samassa paritalossa asuva mummo. Sitten oli joku lastenhoitaja ja ainakin nelivuotiaasta olen ollut tarhassa. Lapsuudesta on se mielikuva, että äiti aina siivosi ja isä aina nukkui päiväunia sohvalla. En muista äidin olleen kiireinen tai katkera kuitenkaan, hän kai piti kodin siistinä pitämisestä. Sanoi myös, että on nopeampi ja helpompi tehdä itse kuin komentaa ja odottaa että me muut tehtäisiin... Isä kyllä laittoi ruokaa usein ja oli meidän lasten kanssa.
Hän kävi kolmivuorotyössä ja sitten hänellä oli vielä kakkostyökin. Hän oli yksinhuoltaja, joten teki tosiaan ihan itse kaikki kotityöt. Ei ollut päiväkotia silloin. Olin ensimmäiset vuoteni erinäisillä hoitajilla, kunnes 3-vuotiaana löytyi pysyvämpi hoitotäti, reilu 60-vuotias.
Niin, kotitöiden lisäksi äiti ompeli vielä paljon vaatteita ja jotain muutakin käsitöitä. Ihmetellä täytyy miten hän jaksoi ja ehti...?
Väsynyt ja iloton oli/on edelleen ja sama kotityönjako kuvio jatkuu.
ISÄ teki ruuat, siivosi ja pyykkäsi. Äidin en muista mitään tehneen koskaan. Hyvin kai se isä jaksoi...
Kunnallinen kodinhoitaja kävi meillä kun olimme esim sairaita, hän teki ruuat, siivosi ja pyykkäsi silloin.
Isä oli paljon reissussa mutta vaikka olisi ollut kotonakin, en ikinä hänen muista tehneen mitään. Pihahommia hieman kesäisin ja talvella lumenluonnit. Jopa silloin, kun äitini sairastui syöpään ja kävi silti töissä, ei isäni tehnyt mitään. Muistan kyllä äidin näyttäneen usein hapanta naamaa, sillä meillä oli monesti vkonloppuisin vieraita (usein isän sukulaisia) ja äiti siivosi ja kokkasi hiki hatussa työviikon jälkeen.
Jälkikäteen on sanonut, että oli monesti ero lähellä hänen osaltaan.
vm. 71
Isällä oli oma yritys, joten tämä onnistui. Kun äiti tuli töistä, isä lähti töihin. Muistini mukaan äiti teki kotityöt sisällä, isä ulkona.
Isä ei tehnyt kotitöitä ollenkaan vaan hänellä oli kokoajan omia vapaa-ajan projektejaan joihin meni hänen aikansa. Äiti oli aina masentuneen ja kärttyisän oloinen, ei juuri meitä lapsia hoitanut (siis hoidimme itse itsemme, ruoka tuli kyllä pöytään).
molemmat palkkatöissä päivisin.
en muista että koskaan olisin ollut sylissä tai äiti olisi askarrellut tai touhunnut meidän kanssa jotain. se olisi kait ollut semmoista turhaa hemmottelua?
ihan minusta vissiin normaali aikuinen silti tuli. sillä erolla että omia lapsiani vien harrastuksiin ja pidän sylissä ja kerron että ovat rakkaita...
viikon kerrallaan. Tästä isä maksoi 100mk palkkaa sille kuka hommat teki. Niin ja äiti siivosi lopun kämpän.
meitä oli/on 4 lasta. Äiti teki kaiken yksin, ihan kaiken. Olenkin ihmetellyt, että miten hän katseli isääni joka ei tehnyt _mitään_ kotitöitä, ei ollut edes meidän lasten kanssa.
Täytyy kyllä hattua nostaa äidilleni, minä en olisi jaksanut. Onneksi minulla ihana mies joka tekee sen saman minkä minäkin.
Kai kaikki lapset valittaa kotitöistä, mutta meillä niitä oli moneksi tunniksi päivässä, milloin saunapuiden hakua pulkalla tai kottikärryillä, pyykkäämistä, viikaamista, marjojen keruuta, kalojen perkausta, haravointia, omenoiden keruuta, rikkaruohojen kitkemistä, tiskaamista, autojen pesua ja ties mitä.
Ruokaa äiti teki viikonloppuna, ja usein oltiin kesällä mökillä, mutta sielläkin piti meidän lasten aina tehdä töitä. Isällä oli tajuttoman pitkät työpäivät ja viikonlopustakin vain sunnuntai vapaa ja mökillä oli aina jotain rakennettavaa.
Arvatkaa teenkö nyt aikuisena yhtään mitään?
Isä myös tiskasi usein.
Äiti hoiti muut pyykit ja pintojen pesut. Viikonlopun ruuat. Iskä tamppasi matot.
Lasten piti korjata jälkensä, pedata omat sängyt, viedä pyykit yms. heti kun osasi ja tiskivuorot meillä oli. Vanhemmat hoiti muun. Isäkin teki paljon ruokaa ja siivosi kun oltiin lapsia, nyt en muista kymmeneen vuoteen nähneen isän tekevän kumpaakaan. :)
meillä ei kyllä ollut kahta lämmintä ruokaa eli illalla ei enään mennyt aikaa kokaamiseen. Iso omakotitalo,paljon pihatöitä--niitä tietysti isäni teki,muttei osallistunut varsinaiseen kodinhoitoon,siivoukseen,pyykkiin tms.
vm 72
molemmat vanhemmat töissä. Noin karkeasti ottaen kotityöt oli jaettu niin, että isä kävi kaupassa ja siivosi, äiti pyykkäsi ja laittoi ruokaa. Tiskaamista muistan molempien harrastaneen. Lapset on osallistuneet kotitöihin, mutta iän mukaan on tietysti vaihdellut, mitä kukakin tekee.
Molemmat vanhemmat ovat nyt eläkkeellä, mutta taitavat aika pitkälti edelleen tehdä kotityöt tuolla jaolla.