Jokaisella ihmisellä on " määrätty" paino, turha taistella sitä vastaan.

Se nimittäin nousee luontaisesti 2 kiloa vuodessa, jos syön ja liikun ihan normaalisti. Viidessä vuodessa se tekee jo 10 kiloa ja kymmenessä vuodessa 20 kiloa. En ole uskaltanut kokeilla, missä kohtaa painonnousu loppuisi, koska setäni on kuollut diabetekseen ja isälläni on se myös.

Koko elämäni olen ollut lihotuskuurilla mutta ilman raskautta ei paino nouse yli 50kg. Olen 160cm pitkä. Äitini, siskoni ja aikuinen tyttäreni ovat ihan samanlaisia.

Tietysti tahdonvoimalla sen painon saa mihin pykälään tahansa, mutta minun painoni asettuu luonnostaan, ponnistelematta siihen 60 kiloon. Pituutta on 162cm. Kun syön ihan mitä tahdon ja juuri niin paljon kuin tahdon, paino nousee 60kg saakka ja tasaantuu siihen.



Harmi vaan, että kauneusihanteiden, myös omieni, mukaan minulle sopiva paino olisi alle 55kg. Niinpä elämäni on sitä, että taistelen syömistä rajoittamalla painon aina sinne 57kg asti, sitten päätänkin että v*ttu antaa olla, kelpaan minä vähän pulskempanakin, lihon 60kg asti, viihdyn siinä pari kuukautta, kunnes taas iskee päälle se " pakko olla kaunis ja laiha ja timmi" -ajatus, ja paino vedetään alas.

Yläasteella olin alle 60 kiloa vaikka lihotin itseäni välillä, koska pyörtyilin helposti. Kun olin lukiossa paino oli jotain 60-62 kiloa. Kun opiskelin se oli 65, mikä vielä ihan OK. Olen 172 cm pitkä. Kun sain lapsen ja menin töihin se on ollut 67 ja vieläkin ihan OK. Mutta nyt alkaa nousta tuonne 69 ja pakko tässä on jotain tehdä. Koska muutenhan olen 40-vuotiaana reiluisti ylipainoinen.



Olen miettinyt, että 65 kiloa on se oma ihannepainoni ja siihen aion nyt saada sen palaamaan, vaikka vaatisi pientä tarkkailua ja itsekuria. Mutta ei sentään mitään jatkuvaa kidutusta.

Itse olen aina ollut hoikka, pituutta 172cm. Parikymppisenä painoni vaihteli 52-54kg välillä luonnostaan. Nyt 15v myöhemmin luonnollinen painoni on 58-62kg, jolla välillä se vaihtelee ihan kuun kierronkin mukaan. En tosin käy vaa' alla kuin ehkä muutaman kerran vuodessa. Tärkein painon mittari minulla on peili ja se, että koon 36-38 vaatteet mahtuvat päälle. Jos vyötärönauha kiristää, niin sitten vähän katsotaan tilannetta, onko tullut esim. juotua tai syötyä vääriä asioita viime aikoina. En silti lähde enää väkisin laihduttelemaan noihin nuoruuden lukemiin, kun paino kerran ei sinne luonnostaan enää laske.



Uskon, että terveellistä ruokaa syömällä ja normaalisti liikkumalla ihminen ei pääse turhia lihomaan. Minulle se tarkoittaa kahta kunnollista lämmintä ateriaa päivässä (töissä kunnon lounas ja kotona illalla vielä lämmin ruoka). Kun syön kaksi kertaa päivässä kunnolla vatsani täyteen hyvää ruokaa, niin paljon muuta ei koko päivän aikana tee edes mieli. Lemppariateriani on esim. hyvä pihvi värikkään ja ruokaisan salaatin kera.



Naposteltavia meillä ei kotona harrasteta, mutta kylässä toki voin ottaa vähän kun tarjotaan. Koskaan ei joudu kieltäytymään mistään, kun pitää järjen matkassa. Kaikkea saa ja voi syödä, kun määrät ovat kohtuullisia. Kaiken A ja O on syödyn ruoan monipuolisuus, laadukkuus ja ravintoarvo. Sen kun pitää mielessä, niin ei voi mennä metsään. Ja kun muistaa että ' less is more' . =)



Ja vielä, jos ylikiloja on tullut hitaasti, ne myös lähtevät hitaasti, kun omia elintapojaan järkeistää pysyvästi. Kuureista ei ole mitään hyötyä, koska kukaan ei voi olla laihdutuskuurilla koko elämäänsä. Kun kuuri loppuu, kilot tulevat takaisin, jos palaa vanhoihin kaavoihin. Tämä on oikeasti niin älyttömän loogista, että on vaikea käsittää, miksi jotkut ihmiset taistelevat jatkuvasti laiharista toiseen. Omassakin kaveripiirissä näitä jojottelijoita valitettavasti on ja sivusta katsoen ei ole vaikea nähdä mistä ylipaino näille ihmisille tulee. Mutta toisiapa ei kannata ruveta näissä asioissa pyytämättä neuvomaan. =)