Mihin vauva nukkumaan?
Tämmöstä asiaa olen pohdiskellut: missä vaiheessa vauvan voi siirtää omaan huoneeseen nukkumaan? Meillä on melko ahdas oma makuuhuone ja vielä sillä puolella, johon tulee enemmän meteliä kadulta. Olen todella kevyt nukkuja: pienikin ääni herättää. Pelkään, että kun vauva saapuu ja nukkuu meidän kanssa samassa huoneessa, olen samantien pystyssä kuin tikka tarkistamassa mikä beibillä hätänä, jos vähänkin ääntelehtii. Tuleeko lapselle traumoja tai tunteeko olonsa turvattomaksi, jos nukkuu jo vaikka kuukauden, parin ikäisestä omassa huoneessa? Asumme kerrostalo-kolmiossa ja toinen makuuhuone on ihan omamme vieressä, ja itkuhälytin olisi tietysti käytössä. Kertokaa kokemuksia, miten teillä toimittu ja miten lapseen vaikuttanut!
Kommentit (8)
siirtyi suoraan synnytyslaitokselta omaan huoneeseen. Syynä oikeastaan se, että meidän makuuhuoneemme on niin ahdas, ettei sinne pinnis mahtunut. Ja jotenkin se oli niin luonnollista, kun esikoinenkin silloin jo nukkui omassa huoneesaan. Eli että molemmilla lapsilla oli omat huoneet. Tuskinpa tuo mitään traumoja on saanut. Syliä ja läheisyyttä saa muuten niin paljon kuin haluaa.
Meillä lasten huoneet ovat käytännössä meidän makkaria vastapäätä ja hyvin ne äänet kantautuvat. Sitä on kuitenkin niin herkistynyt pienen vauva äänille, että vaikka hän eri huoneessa nukkuisikin, niin pienetkin yninät saavat hereille.
Ekat vajaat 3kk vauvan koppa oli oman sänkymme vieressä. Nukkui siellä aina ekaan yösyötöön asti (nukahti sinne illalla yksinään) ja lopun yötä vieressä kun nukahdin itse kesken syötön.
3kk-6kk nukkui pinnasängyssä naapurihuoneessa (eteinen välissä). Nukahti illalla kun lauleskelin/puuhailin omiani samassa huoneessa. Ei erityisesti tarvinnut nukuttamalla nukuttaa. Itkuhälytintä ei koskaan olla öisin käytetty, kyllä sitten herää kun tarve on. Nukun kevyesti ja olin ekasta inahduksesta helposti jo ylhäällä ennenkuin tajusin pysähtyä kuuntelemaan kannattaako edes nousta.
Muutimme kun muksu oli 6kk ja uudessa kodissa vauva nukkui edelleen eri huoneessa, nyt makkarimme vieressä. Kun oppi liikkumaan, nukahtaminen kävi vaikeammaksi ja piti puoliväkisin pitää lasta aloillaan kunnes simahti. Muuten kiipeili pitkin pinnistä. Tämä siis n. 7-10kk iässä. Sitten palasin itse töihin, enkä jaksanut hypätä öisin ylhäällä lasta rauhoittelemassa ja syöttämässä (emme halunneet huudatusunikoulua ja tassuttelu ei auttanut mitään, imetin vielä) ja pinnasänky siirreettiin takaisin makuuhuoneeseemme. Usein lapsi nukkui puolet yötä vieressäni. Parin viikon päästä sain tarpeekseni ja siirsimme lapsen lastensänkyyn omaan sänkyymme kiinni. Ei tarvinnut yöllä nousta nostamaan lasta ylös pinniksestä, jossa nukkui huonosti kun aina tuli laidat vastaan ja nousi pinnoista pidelleen unissaan ylös ym. Siitä alkoi yöt rauhoittua: lapsi oli vieressä, kuuli vanhempien hengityksen, ei kuitenkaan ollut iholla kiinni. Yösyötöt lopetettiin 11kk iässä ja imetys kuukautta myöhemmin. Sen jälkeen meillä on pääsääntöisesti nukuttu kokonaisia öitä. Edelleen (14kk) muksu joskus konttaa yöllä viereeni omasta sivuvaunustaan, mutta kaikilla on hyvin tilaa nukkua. Siirrän hänet myös yöllä välillä takaisin omaan petiinsä. Kun kotimme yläkerta valmistuu loppukesästä/ ensi syksynä, siirrän lapsen sänkyineen omaan makuuhuoneeseen, tuskin aiemmin.
Mun ensiajatus oli, että lapsi nukkuu omassa sängyssä omassa huoneessa,mutta jossain vaiheessa oma jaksaminen vei periaatteesta voiton :-)
Meillä on " vauva" jo 1v3kk ja nukkuu vieläkin meidän kanssa samassa makkarissa.
Mutta ystäväperheissä on käytäntöjä ihan heti kotiin sairaalasta kotiin tulleista ja omassa huoneessa nukkuvista vauvoista perhepedissä nukkuviin vauvoihin ja kaikki voivat hyin!!
Eli kuuntele ihan omia tunteitasi aiheesta, vauva ei rikki mene vaikka nukkuukin toisessa huoneessa. Kyllä hän ilmoittaa kun läheisyyttä haluaa ja kaipaa ja siitä sitten tiedät mitä tehdä. Vauvatkin ovat persoonia ja toiset haluavat nukkua vieressä jne..
Meillä kovasti masuvaivainen tyttö siirtyi omaan huoneeseen 5,5 viikon iässä. Sitä ennen oli nukkunut pinniksessä meidän makuuhuoneessa tai alkuaikoina aamuyöstä minun vieressä sängyssä. Meillä " nukuttaminen" oli joka tapauksessa " samaa hankalaa heijaamista" , joten oli ihan sama, missä sänky oli. Ja iltahuutamisesta huolimatta tyttönen nukkui sitten ne aamuyön tunnit kyllä, jolloin kävin sitten imettämässä hänen huoneessa olevalla sohvalla. Ja siinä nykyäänkin iltamaito nautitaan ja ehkä sitten iltamaidon jäädessä iltasatua luetaan...
Minä herkkäunisena en olisi pystynyt pitkään tytön kanssa samassa huoneessa nukkumaan. Meillä iso kerrostaloasunto ja nykyäänkin välieteisen ovi ihan vähän raollaan vaimentamassa ääniä meidän makuuhuoneen ja tytön välillä. Tytöllä pienehkö huone, joten haluan, että siellä ilma kiertää hyvin. No, sitten on tuo kuorsaava siippa, joten aika usein tulee olohuoneen sohvalla nukuttua...;-)
Nyt suunnittelemme kesän lomamatkaa ja olemme aikoneet vuokrata huoneiston, jossa tarvittaessa kaikilla oma " nukkumahuone" .
Eli kai tuo on itsestä kiinni, miten parhaiten saa nukuttua. Täytyy myöntää, että olin ajatellut vauvan nukkuvan omassa huoneessaan " heti" , mutten sitten raaskinnut;-). Reilu kuukauden ikäisenä ei enää tuntunut siltä, kun aavistin, että kaikki nukkuisivat paremmin eri huoneissa. Ja niin sitten menikin.
- kyyli ja tyttö 11kk
kun asuimme kaksiossa ja muutimme niin esikoinen sai oman houneen 8kk jossa nukkui ja kuopus siirtyi 5kk omaan huoneeseen,
mietin et jos olet huono nukkuja niin miksi itkuhälytin viereen? meillä lapset nukkuivat toisessa kerroksessa eikä hälytintä, kyllä siihenkin herää kun toinen potkii pinnasänkyn reunaan, itse ainakin heräsin.
jos vauva nukkuu makkarissa niin onkos sulla keittiössä sitten itkuhälytin :-)
että meillä alkoivat kaikki nukkumaan paremmin kun omat huoneet mut yksilöllistä :-) testaa :-9
3 viikon ikäisenä omaan huoneeseen pinnasänkyyn. Sitä ennen nukkui meidän sängyn päädyssä äitiyspakkauksesta tehdyssä sängyssä. Hän muutaman kerran oli kääntynyt ihan poikittain siellä kopassa niin aateltiin että parempi kun on tilaa enemmän. Ja myöskin oman unen kannalta se oli hyvä ratkaisu, nukuin itse paremmin, itkuhälytin oli meilläkin käytössä alkuvaiheessa. Ja ihan normaalilta neiti nyt vaikuttaa, ikää nyt 1v 9kk. Meillä on menty päinvastoin ns. takapakkia kun nykyään nukun samassa huoneessa tytön kanssa kun ollaan muutettu pienenpään asuntoon. Hyvin on mennyt siltikin. Minä jännitän seuraavaksi sitä että miten neidin saa totutettua sitten aikanaan tavalliseen sänkyyn, nyt nukkuu vielä pinnasängyssä! Tais tulla vähän turhan pitkä sepustus, sitä aina innostuu välillä!