kesäkuussa 5v tyttö, kontrollifriikki?
Onko kenelläkään tämän tyyppistä lasta?
Todella kiltti ja järkevä, ei koskaan ole tehnyt mitään erityisen tuhmaa/päätöntä. Ollut erittäin siisti jo aivan pienestä, en ole montaakaan kertaa siivonnut hänen huonettaan leluista (olen tietenkin imuroinut ja pyyhkinyt pölyt :)), saattaa siivota huoneen leikkien välissäkin. Viikkaa vaatteensa ja hermostuu jos pinkat menevät kaapissa epäjärjestykseen jos otan sieltä jotain. Meni aivan pois tolaltaan, kun uusimme hänen mummolassa ollessaan hänen huoneensa uuteen uskoon (oli muuton jäljiltä aivan keskeneräinen, tuli mm. puoliparvi joten tavarasäilytys muuttui radikaalisti) ja itki pitkään kun tavaroihin oli koskettu, olivat kuulemma aivan sekaisin. Vaatteiden pitää olla just eikä melkein, esim. hanskojen tarrojen kiristäminen on aivan sairaan tarkkaa puuhaa jossa tulee itku tytöltä ja hermostus äidiltä, aamusta toiseen.
Eihän tämä järjestelmällisyys kuulosta ollenkaan pahalta, sehän on ihan mukavaa kun ei ole riitelyä huoneen siisteydestä tms.
MUTTA. Minua vähän huoletuttaa tytön päsmäröinti, onko ikätasolle liiallista? huolehtii aamulla, onko eväät tehty, onko vaatteet otettu esiin (luettelee vaatekappaleet, aamupalan koostumuksen). Tavallaan tekee mun työn, ei noin pienen tarvi huolehtia siitä onko kaikki järjestyksessä. Mulla ei hermo kestä sitä, kun on kuitenkin tuo 9kk hääräämässä ja 5v komentaa mitä pitäisi seuraavaksi olla suorittamassa. JA ymmärtäisin tämän huolenpidon jos oltaisiin joku alkoholistiperhe jossa ei arki toimi, mutta meillä on ns. kaikki aivan normaalia eli ihan siistiä ja järjestelmällistä ja itsekin olen ihan suht järjeissäni joten järjestys ei ole 5v:n varassa.
Tunnistan toki tytössä omia piirteitäni, ja kauhulla pelkään, että on samanlainen suorittaja kuin mistä itse olen pyrkinyt eroon. Ja sitten se itkuherkkyys on kanssa aivan kamalaa, aamut on pelkkää nyyhkytystä vaikka siitä että sukka menee ryttyyn tai aamupala ei olekaan valmis just kun olisi haluttu. Ja kun mun hermo ei kestä sitä yhtään. Että löytyisikö keneltäkään vinkkiä, miten tällaisen tapauksen kanssa edetään rakentavasti, kun itsellä riittää hermoja vain nalkutukseen ja kun se nalkutus näin tunnolliselle tyypille on selkeästi väärä tapa kommunikoida.
Toivottavasti joku kohtalotoveri löytyy, tai että joku edes sai tästä sekavasta kiireessä kirjoitetusta jutusta jotain tolkkua. Niin, ollaan kotona, tyttö aamupäiväkerhossa.
SM
Kommentit (8)
Et mainitse, millaisia kaverisuhteita lapsella on tai miten hän toimii sosiaalisissa tilanteissa. Minulle tuli kertomuksesi perusteella mieleen, että voisit tutustua Aspergerin oireyhtymästä kertovaan kirjallisuuteen. Asperger-lapsille on tyypillistä rutiinien tärkeys ja oikea järjestys, yllättävät muutokset saattavat järkyttää. Sosiaaliset suhteet (esim. päiväkodissa) voivat olla vaikeita. Varhainen puuttuminen on hyvä juttu, koska koulussa ongelmat voivat kärjistyä, vaikkei Asperger monien asiantuntijoiden mielestä olekaan niinkään sairaus vaan enemmänkin persoonallisuustyyppi.
Tässä yksi vinkki täysin ulkopuoliselta, muitakin mahdollisuuksia varmasti on!
että vaikka lapsella ei olisikaan kyseistä " oireyhtymää" , niin kirjallisuudesta voi saada vinkkejä siihen, miten suhtautua kuvailemaasi " kontrollifriikkiin" lapseen! En siis ole tyrkyttämässä mitään diagnoosia:)
Olen itsekin tätä Aspengeria miettinyt joskus.
Tytöllä on hyvä ystävä, ja yhteisleikit sujuvat hyvin muidenkin kanssa joten mitenkään epäsosiaalinen hän ei ole. Mutta olen huomannut, että hänelle tämä yksi ystävä on niin tärkeä, että jos tämä leikkii toisen kanssa, se on aivan kamalan mullistavaa. Tyttö hyväksyy sen reippaasti tilanteessa, mutta romahtaa kotona aivan täysin, on itkuinen ja ahdistunut. Hän ei pysty itse sanomaan mikä on hätänä joten salapoliisityöta saa tehdä että syyt selviävät.
Täytyypä googlettaa tuo aspenger, kiitti vinkistä.
myös 5-vuotias tyttö, joka on pikkutarkka ja hanakka ottamaan vastuuta aikuisten asioista, vaikkei tarvetta olekaan. Heidä perheessä asiaan on suhtauduttu niin, että lapselle on sanottu, että aikuiset ovat vastuussa asioista ja tekevät päätökset. Tytölle on tehty selväksi, että ei ole hänen asiansa esim. huolehtia pikkusisarten hoitoon liittyvistä asioista. Se tuntuu tehonneen ainakin jossain määrin.
En sinuna vielä huolestuisi ja alkaisi ainakaan nettidiagnoosia lapsestasi tekemään. Asia voi olla väliaikaista tai ainakin lieventyä, kunhan ikää tulee enemmän. Eikös aika monet 5-vuotiaat kuvittele itsestään vaikka mitä ja ole muutenkin aika jyrkkiä mielipiteissään! :)
Voimia teille asian kanssa elämiseen. Omaa kokemusta minulla ei ole, mutta toivon, että nämä " sivullisen" havainnotkin ovat avuksi.
Tytöllä ei menisi tuo asperger mitenkään " taudinkuvaan" , koska on esim. niin sosiaalinen ja verbaalisesti välillä jopa äitiään näppärämpi.
Olen monesti toistanut tätä " aikuiset päättävät ja lapset tottelevat" -mantraa ja selittänyt että siten kun hän on aikuinen, niin sitten voi päättää asioista, mutta sitä ennen ei tarvi puttua. On vaan niin hassua, että mun mielestä olis normaalia patistaa lasta esim. ottamaan vähän vastuuta huoneen siivoamisesta tai pakkaamaan tavaroita reissuun lähtiessä, mutta tässä tapauksessa sitä pitää estellä, kun siitä tulee niin " massiivinen tapahtuma"
Mutta tuo tunteiden tunnistaminen on se varsinainen ongelma. Taas tämä aamu lähti liikenteeseen itkulla, itkulla ja itkulla, ja kun kysytään että mikä on, niin vastaus on " en mää tiedä" .
Huokaus.
Juuri laitoin aloituksen aiheesta. Oli niin helpottavaa lukea tekstisi, että ihan kylmät väreet meni :o). Tuo oma perfektionistini täyttää myös kesäkuussa 5v. ja on monelta osin samanlainen kuin teillä. Paitsi että meillä tytön huone on kyllä koko ajan sekaisin ellen sitä itse/yhdessä siivoaisi.
Kannatan samaa ajattelua, että aikuinen päättää ja lapsi tottelee, ja todellakin sitä saa koko ajan toitottaa. Ja tyttö kapinoi vastaan minkä kerkiää. Toki annan hänen päättää pienistä asioista, mutta jonkinlaista henkistä taistoa tunnutaan käyvän jatkuvalla syötöllä.
Meillä tuo kontrollius ja perfektionismi tulee esiin myös esim. piirrustuksissa, tyttö piirtää mielellään, mutta auta armias jos se viiva ei mennyt aivan oikeassa suhteessa kallelleen, niin jo on piru irti. Hän tuntuu vaativan itseltään valtavasti. Olenko minä jotenkin siihen syypää...Meidän tyttö oli kotihoidossa 4v., sitten meni yksityiselle perhepäivähoitajalle kesäksi hoitoon, ja on siellä edelleenkin max kahtena päivänä viikossa " oppeja ja virikkeitä" saamassa :o).
Voi jatketaan tästä aiheesta vielä, kaipaan tosi paljon vertaistukea!! :o)
Tarkkuus ja halu järjestykseen vaikuttaa olevan lapsesi luonteenpiirre, mutta se voi olla varsin " invalidisoiva" teille perheenä ja hänelle itselleen varmasti myös kovin ahdistavaa, kun ei voi hallita koko maailmaa.
Mieheni on ollut ilmeisen samanlainen lapsena, sisarusten puute ja kotihoidossa oleminen kouluikään asti ovat vielä ilmeisesti korostaneet tuota piirrettä. Hänelle on ollut mahdollista pitkälti ohjailla koko perhettä tarpeidensa mukaan. Nykyään tuo ongelmatiikka näkyy joustamisen vaikeutena ja adaptiivisen (mukautuvan) käyttäytymisen vähyytenä sosiaalisissa tilanteissa, ehkä myös vetäytyvyyttä tuosta johtuen. Parisuhteemme aika on ollut hänelle varsin terapeuttista; hän alkanut itse tunnistamaan tarvettansa järjestykseen ja mukautumiskyvyn puutteen. Hän (ja minäkin) osaa ennakoida tilanteita paremmin sekä antaa asialle nimen epämääräisen kiukuttelun ja pois tolaltaan menemisen sijaan. Pistämme asian vitsiksi, ja kohtauksen sijaan asiat ratkeaa nopeammin ja sovussa. Yksi tyypillinen ongelmakohta on esim. se, kun joku aikataulu menee uusiksi. Hän menee ensin vaisuksi ja asiasta ylipääseminen kestää jonkin aikaa; prosessointi on hidasta, mutta mietittyään asian omassa tahdissaan jokainen kohta kerrallaan ja ns. " keksittyään" minun jo sanomani ehdotuksen itse uudestaan, itse asiasta päästään yli :)
Mieheni tapa käsitellä arkipäivän kaaosta (siten hän sen usein kokee) on mennä kävelylle miettimään asiat läpi, tai ennen nukkumaan menoa käydä päivän tapahtumat läpi itsekseen. Siten hän saa asiat päässään järjestykseen. Lapsena hän vetäytyi nojatuoliin ja sanoi nyt miettaavansa hetken.
AP; miten lapsesi leikkii ja viettää aikaansa? Meneekö aikaa paljon tavaroiden suoristeluun ja järjestelyyn, vai pystyykö hän heittäytymään (sotkevaan) leikkiin, ja kuinka pitkäksi aikaa? Minkä sisältöisiä leikit ovat, kumoaako niissä todellisuutta? Leikin kautta lapsi luonnollisesti käsittelee elämäänsä ja vaikeitakin asioita. Olisi tervettä, jos hän leikissä pystyy heittäytymään mielikuvitukseen ja " riehumaan" . Voisit myös jonkin verran siedättää häntä sotkuisuuteen ja asioiden " levällään" olemiseen. Meneekö tolaltaan hulluttelusta tai esim. kuralätäkkö, vesiväri ja muista sotkuisista hommista? Turvallisessa ympäristössä tällaiset leikit ja lapsen kokemus siitä, että elämä on silti kasassa, voisi olla häntä auttavia.
Lapsesti hyötyy ehdottomasti strutuurista ja ennakoitavuudesta, kuinka se nyt on arjen rajoissa mahdollista. Mikäli ongelmatilanteita tulee, lapsen kanssa kannattaa ehdottomasti käydä ne läpi ja antaa työkaluja asioiden käsittelyyn, esim. mietintätauko omassa huoneessa tai sylittelyhetki. Asioiden paperille piirtäminen (muutama tikku-ukko kuva esim. tapahtuneesta " tilanteesta" ) auttaisi häntä ehkä nimeämään tunteitaan ja auttaisi keskustelussa, miten asiassa olisi voinut edetä. Sadut ja esim. teillä tapahtuneiden asioiden saduttaminen ja verhoaminen hauskaksi jutuksi voisi olla myös yksi keino.
Tällaista asian virtaa monelta kantilta. Jaksamisia teille!
Ei pitäisi noin kiireessä kirjoittaa...
Vimeisellä lauseella tarkoitin, että tyttö on kotihoidossa ja käy 3 kertaa viikossa aamupäiväkerhossa, ja aion olla kotona hoitovapaalla vielä ainakin vuoden (jos hermo kestää). Tyttö oli tarhassa 2v2kk-3v10kk välisen iän, halusi ehdottomasti pois tarhasta kun jäin äitiyslomalle tästä nuoremmasta.
Muutenkin tunteiden nimeäminen tuntuu tytöllä olevan ongelmana, itku tulee usein mutta ei osaa sanoa mitään syytä. Se on TODELLA hankalaa, kun ei ole mitään keinoa ratkaista tilannetta. Olisi helpompaa ratkaista itkutilanne kun tietäisi mikä sen laukaisee...
Onko tähän mitään kirjasuositusta?
SM