-MAALIS -05 uutten viikkoon 15 siis-

Kylläpä on taas niin harmaan ankeeta tuolla ulkona, että ihan masentaa istua tunnillakin.



Meidän eloon ei ihmeempiä, aikas rauhallista silleensä, vaikka välillä koetteleekin. Nyt kun on vaan itse pysynyt rauhallisena, niin Juuson kiukuttelutkin kestää vähemmän aikaa.



Olikohan Tuulia laittanut viime viikolla kysymystä unileluista tms. No kuiteski, meillä Juusolla se on semmonen sininen pikku nalle. Ostettiin se Juusolle silloin kun syntyi ja joutui olemaan viikon sairaalahoidossa. nyt sitä on jo parsittu ja alkaa olemaan nuhruinen, mutta se on todella tärkeä poitsulle. Uhmiskohtausten jälkeen se pitää hakea syliin ja yöunille ei ilman sitä mennä.

Juusolla oli myös yhdessä vaiheessa uniriepuna pienet pikkuhousut, joita sitten näpläs käsissään niin kauan et nukahti, mut sit huomattiin et Juuso " luttuutti" riepua suussaan ihan kun ois ollu tutin korvike ja ne alko haisemaan ihan kamalalle, ni jätettiin se sitten pois sja tämä nalle tuli sitten tärkeäksi.



Viikonloppuna käytiin pyöräilemässä ja kaivettiin Juusonkin pyörä esille. Taitoa olis selvästi ajaa pyörällä mut ku ei...



Juu, nyt ei kerkee enempää, tunnille pitää taas rientää ihan liian täydellä vatsalla!



Suohomppeli81

Neuvolasta oli kysymystä joskus aikaisemmin. Meidän maalisneiti oli about 96cm ja 14kg (siis muistikuvani mukaan, tarkasti en muista). Kaikki tehtävät meni hyvin, ei ollut mitään ihmeempää. Ja meillä näillä mitoilla ei ole minusta edes laiha- ihmeen tukeva meidän lapseksi.



Meillä tuntuu maalislapsi muuttuneen kahden viimeisen viikon aikana erilaiseksi. Kaipaa hirvittävän paljon enemmän toimintaa ja osaa ärsyttää ainakin sisaruksia. Huoh, se ihana lapsi joka osasi leikkiä rauhassa itsekseenkin pitkiäkin aikoja (oli selkeitä rauhoittumisaikoja) ja lepäsi välillä hävisi johonkin. Mietin paljonko on iän vaikutusta ja paljonko päiväkoti on muokannut lasta. Edelleen on yleensä hyväntuulinen ja reipas, mutta aktiivisuustaso on noussut hirveästi ja seuraa vaatii lähes koko ajan. Minä kun pitäisin sitä ihan rauhassa oloakin tärkeänä taitona - huoh.



Sen verran maaliskuinen on ehtinyt viime aikoina että leikkasi hiuksiaan... Yritti pari päivää sen jälkeen leikata veljensäkin hiuksia ja veli ei aku ankkaa lukiessa huomannut mitään, vaikka maaliskuisella oli jo toisella kädellä ote hänen hiuksistaan ja toisessa kädessä sakset- onneksi mies huomasi. Lisäksi maaliskuinen on muutaman kerran piirrellyt itseensä ja väritti kyntensäkin mustalla sprii-tussilla. Mikäköhän itsensä koristelukausi on menossa, tuleva kampaaja-manikyyri-maskeeraaja meillä siis ja esimerkkiä ei ole saanut ainakaan äidistä.



Muuten elämä mallillaan. Aikaa mennyt ja menee esikoisen kiekkoturnauksiin, anopin kämpän remontointiin ja miehen esikoisen ajotunteihin (liukaskeliharjoituksia ja insinööriajoja). Lähinnä nuo kaikki ovat olleet miehen heiniä, joten osuu vähän liikaakin nyt lyhyen ajan sisään. Meillä siis eletään aikatauluelämää, kun lisäksi on vielä yhdet vieraat tulematta maaliskuisen synttäreille (pidetään ensi lauantaina), sitten olisi kummipojan synttärit, esikoisen turnausten lisäksi keskimmäisen voimisteluesitys, päiväkodistakin oli näköjään tulossa äitienpäivää ja kaikkea kevätjuhlaa juuri työaikaan... Jokusen lasten harrastuksen/koulun vanhempainkokouksia jää jo välistä. Miehelläkin tulossa iltavuoroviikko. Töistä lisäksi jotain koulutusiltapäivää ja koko firman yhteistä iltaa: Ovat kyllä hankalia. Meillä ei oikein ole tuota muuta apua saatavilla, joten täytynee vaan jättää työjutut välistä ja varata työkalenterista aikaa päiväkodin/eskarin touhuille.



Maaliskuisen kanssa on kiva tehdä itse lyhyitä kävelylenkkejä ja lapsi pyöräilee. Vauhti on jo aika hyvä. Eilen tehtiin miehen kanssa yhdessä maaliskuisen kanssa lenkkiä- olihan yksi rauhallinen ilta yhdessä.



Ja tämän päivän piristys oli kivan suuruinen veronpalautustieto! Ja huomiseksi illaksi sain seuraa sovittua itselle ja lapsille kun mies menee anopin kämpälle maalaamaan. -Hyvin siis menee Vapun " pikkulomaa" odotellessa ja lasten kesäharrastuksia selvittäessä (koulusta tuli lappu tarjonnasta). Ja positiivinen yllätys sekin oli että minulla on 30lomapäivää töissä pitämättä, joita en ollut muistanut- enhän tietenkään muistanut kun oli vasta kolmas äitiysloma että lomaa kertyy siltäkin ajalta. Joten ensi kesäksi on lomaa enemmän kuin luulinkaan ja silti jää säästöön myöhempääkin varten.



Täällä siis kevättä ja kesää odotellessa.

Onneksi oltiin aamun tihkussa pari tuntia ulkona, iltapäivällä tuonne ei ole ollut mitään asiaa... Parina päivänä ollaankin maalistytön kanssa haravoitu, kuopsutettu, kerätty pikkuotuksia purkkeihin,.. kaikkea kivaa ulkona.



Vakituista unilelua ei tytöllä ole ollut, jokin vaihtuva muita rakkaampi kylläkin. Jossain vaiheessa pupuja, tipuja, jne oli noin kolmekymmentä, ja likka tarkisti ne aina illalla ja voi itku, jos joku puuttui--> ei kun etsimään. Sitten jossain vaiheessa pehmoläjä joutui jonkin uhmaraivarin seurauksena jäähylle, eikä edes pahemmin harmittanut. Vähitellen mönkiäiset on taas löydetty kaappien ylähyllyiltä. Tyttöä ei ole kiipeileminen pahemmin kiinnostanut, vasta aivan viime viikkoina on ruvennut inventoimaan kaappien ylähyllyjä jakkaran kanssa.



Pieni heräsi, joten moikka!

Tytöstä on tullut varsinainen poliisi mun jankutuksen seurauksena. " Pöydässä pitää syödä" , " Miksi iski vie kahvin ulos?" Tuo kiipesi pöydälle!"



Nasulinan kuopushan pitää ripeää tahtia liikkumisen kanssa. Meidän mies viettää massakautta. Vatsalleen on kääntynyt muutaman viikon ja siitä hieman napansa ympäri pyörii.



Nyt tyttö ei anna enää yhtään kirjoittaa, joten menoksi taas!

korvapuustit

Jospa minäkin kirjoittaisin kuulumisia pitkästä aikaa. Tässä ollaan nyt ihan vallan kotiäitinä. Hoitovapaa loppui 22. pvä ja syyskuun loppuun ajattelin kotona olla. Sitten työt kutsuu sinne eläkeikään saakka.



Santun oikea synttäripäivä oltiin Levillä isovanhempien kanssa. Pari lahjaa sai ja pienen pieni kakku kynttilöineen oli aamupalapöydässä. Isommat juhlat vietettiin viikoa myöhemmin kotosalla. Oli poika ihan täpinöissään synttäreistä. Lahjaksi sai autoja, junia, kirjan, ulkoilupuvun ja rahaa. On aivan vinksahtanut juniin. En tiedä johtuuko innostus siitä, että menimme pohjoiseen yöjunalla.



Santtu on tällä hetkellä flunssassa ja eilen oli kuumeessa. Tänään on vain pientä lämpöä näin aamusta. Toivottavasti menee pian ohi.



Uhma on valtaisa. Kokeilee rajoja koko ajan. Ei tottele mitään ensimmäisestä pyynnöstä. Asiat hoituvat vasta äänen korottamisen jälkeen, silloinkin yleensä loukkaantuu verisesti. Syöminen on tosi huonoa. Santtuhan on lähes kasvissyöjä. Inhoaa jostai syystä lihaa ja kalaa. Ei syö edes kalapuikkoja tai nakkeja. Rasittavaa, kun vain ranskalaiset ja makaroni kelpaavat ilman vikinää. Makaronikin pitää olla ilman mitään kastikkeita, ketsuppia vain.



Santulla ei ole vakkari unilelua (paitsi ehkä minä). Ottaa yleensä viereensä auton tai pari. Joka yö tulee meidän sänkyyn nukkumaan, yleensä poikittain. Vauvasta asti on " nyppinyt" mun kynsiä. Se on ällöttävän tuntuista, kun toinen yrittää kääntää pikkurillin kynnen väärinpäin. Tekee sitä aina unissaan tai haluaa nukkua mun käsi poskellaan. Siis lyhyesti: meillä ei nukuta vieläkään erityisen hyvin, mutta menettelee.



Neuvolassa oltiin viime viikolla. Paino15,4, pituus 94,2. Hiukan keskivertoa lyhyempi poika, mutta paino plussalla.



Santtu on kohtuullisen ketterä poika liikkumaan. Tykkää jumpata ja lasketella (valjaissa tosin), mutta polkupyöräily ei kyllä suju mitenkään. Hän ei vaan osaa polkea. Hänelle jäi joku kammo, kun viime syksynä kaatui pyörällä. Tarttis vissiin vähän harjoitella...



T. lappu

Ahkerasti olen taas seurannut kuulumisianne. Ehkäpä päivitän siis omianikin.



Äitiyslomani sai uuden käänteen, kun otin maalispojunkin kotiin tarhasta. On siis käynyt siellä tämän äitiysloman ekan kolmanneksen 2-3krt viikossa. Vaikka meillä ei ole tietoakaan mustasukkaisuudesta, on ilmeisesti liikaa että äiti viettää päivät vauvan kans kotona kaksistaan. Alkoi olla aamut niin kovaa huutoa, että arvelin pitkän kesäloman olevan oikea ratkaisu. Olen nyt siis elokuun puoliväliin molempien kans kotosalla. Onneksi täällä on paljon puistotätejä ja aamupäiväkerhoja, jos alkaa tuntua raskaalta.. Vaikka kivaltahan tämä tuntuu, pojat molemmat kovin tyytyväisiä!



Leon puhe on edistynyt kokoajan. Alkaa olla jo ihan kunnon puhetta, vaikkakin osittain epäselvää koska " j" , " v" , " r" ja " l" vaikeita tuottaa. Onneksi " s" on puhdas. Mutta sanojen pätkimiset jääneet pois ja jopa itse tahtoo harjoitella vaikeita sanoja. Taitaa tämä tarhattomuuskin tuottaa oppimispyrähdyksen, poika kun vältteli siellä puhumista..



Leo aloitti uuden harrastuksen, vesipeuhun. Folkhälsanin järjestämä hauska uintikoulu, jossa n.2-4v lapsi pääsee isän tai äidin kans lämpimään (syvään) altaaseen kehittävien vesileikkien pariin. Leo on käynyt säännöllisesti meidän kans uimahallissa ja ihan pienenä vauvauinnissa, joten sopeutui kerhoon heti. Suosittelen vesipedoille!



Tietääkö kukaan mitään temppukouluja Helsingissä? Leo on niin kovin innokas noissa tasapaino ja kiipeämishommissa, että olis kiva alkaa selvittelemään minkäikäisille niitä on ja osataan alkaa jonottaan ajoissa mukaan mikäli kovin suosittuja. En tiedä onko normaalia, mutta poika teki kärrynpyöriä alle 2v:na ja nyt keksii ite erilaisia harjotuksia, kuten " silta" (isolla kaarella napa konti kattoa kämmenien ja jalkaterien varassa). Päälläseisonta sujuu seinää vasten, hetken.



Justus täytti eilen 4kk ja on iso poika. Juhlan kunniaksi maistettiin lusikallinen perunamuussia. Tarkoitus olis vielä kuukausi " täysimettää" , mutta ajattelin maistiaisen silloin tällöin nopeuttavan soseisiin siirtymistä. Yöt on vähän vaikeutuneet, kun tissille kaivataan jopa 2 tunnin välein. Mutta sinnittelen vielä, eiköhän se sitten rauhotu kun alkaa saada lisäravintoa.. Sitäpaitsi ei vielä kertaakaan ole yöllä valvonu/valvottanu, vaan ruoka tyynnyttää aina heti.

Ei ole kauheaa kiirettä kierimisten kans ja tuota massaakin sen verran että vaikeaahan se on. Istumaan kyllä puskee jo kovasti. Vaipattomana saattaa kellahtaa mahalta selälleen.



Nyt kuopus norkkuu tuossa vieressä sängyllään ja silmät puolitangossa taistelee unen rajamailla.. Onneksi on oppinut nukahtamaan (ainakin toisinaan) ilman rintaa. Leon kans oli toisin.



Kun lukee teidän työssäkäyvien kuulumisia on helppo nauttia kotielämästä, vaikka vähän jo työtkin kuumottaa. Onneksi vain vähän, ehtiihän niitä vielä paiskia. Täytin muuten viime pe:na 30v! Ei tunnu missään...



Voikaa hyvin ja hemmotelkaa itseänne aina kun voitte! Itse pääsin eilen elämäni ekalle Pilates tunnille.



Niin ja saimme miehen kanssa uuden kummitytön. Ihana Helvi-prinsessa hellittäneen hieman omaa " tyttökuumettani" . Perheemme kun taitaa olla kasassa.



mie ja pojat

Terve kaikille tosi pitkästä aikaa!



Ensinnäkin vilkutukset Moonan ja Mimmin äidille, joka kävi vähän herättelemässä meidän perhettä taas netin ääreen. Kauan onkin vierähtänyt siitä, kun olen viimeksi ehtinyt koko nettiin, muuten kuin töiden merkeissä.



Maalispojumme oliver on kovatahtoinen, mutta arka ja herkkä lapsi, joten vanhempina olemme saaneet monen monta oppituntia siitä mitä on kärsivällisyys. Kasvamista siis meillekin on tämä 3-vuotta ollut.



3-v neuvolassa suostuttiin temput tekemään, mutta mitään pääjalkaista ei kyllä piirretty ilman käskyä. Pituutta oli 105cm ja painoa 15kg. Eli samaa linjaa kuin aiemmin jatketaan. Yöunet ovat vieläkin risaiset.



Pikkukakkonen Oona on perheemme aurinko. Ei pysähdy filosofoimaan eikä harmittelemaan tulleita kolhuja. Nauraa ja höpöttää kokoajan eteenpäin.



UNILELUISTA olitte kirjoitelleet: Molemmilla on isot pehmonallet ja jo laitoksella lahjaksi saadut pehmot (useasti pesty ja silti ei niin puhtaan näköiset).



Tässä nyt lyhykäisyydessään viestiä meiltäkin. Olen tämän viikon sairaslomalla (sairastuin viikonlopun työmatkalla keuhkoputken tulehdukseen) ja sitä nyt kotona parannellaan. Olo on voimaton, joten mies vei lapset päiväkotiin (jossa viihtyvät hienosti!). Tavallaan luksusta olla kotona ilman lapsia ekaa kertaa moneen vuoteen.



-Eliisa & oliver 19.3. & Oona 1v8kk

Olipas kiva lukea pinoa, kun niin monta " vanhaa tuttua" oli taas käynyt kirjoittelemassa! Mukava on aina lukea teidän harvemmin kirjoittavien kuulumisia (niin kuin toki useinkin kirjoittavien). Kovasti kaikilla tapahtuu, mutta elämä tuntuu olevan aika mallillaan, joten hyvä niin.



Uhmaa, uhmaa, uhmaa... Siinä meidän päällimmäiset. Tällä viikolla oikein heräsin huomaamaan, että meidän maalisneidin kanssa elämä on yhtä taistelua nykyään. Joka asiasta hirveät raivarit ja vääntö. Ei niin pientä asiaa olekaan, ettei saataisi uhmiskohtausta aikaan. Raskasta... Meinaa kyllä itsellä hermot palaa tai sitten alkaa armottomasti naurattaa, ja sekös on sitten neidin mielestä virhe, loukkaantuu ihan sydämensä pohjasta... Mutta kymmeneen laskemisen taitoa on siis taas harjoiteltu.



Ja tutulta kuulosti tuo roikkuminen myös. Saana haluaa myös koko ajan seuraa. Vessassakaan ei saisi käydä yksin (ja tästäkin asiasta on tapeltu tällä viikolla, kun pidin periaatteen, että äitikin saa edes jossain olla yksinään...). No, ohimeneviähän nämä kaudet ovat, joten koetetaan kestää! ;-)



Meillä lasten hoitaja sairastui maanantai-iltana. Äiti oli onneksi käytettävissä tiistaina (en olisi saanut varahoitoa ajoissa), ja sitten kun Nuutti ei halunnut tänäänkään päiväkotiin varahoitoon, äiti hoiti taas... Huomisen (siis torstain) olen kotipäivällä, joten pidän lapset kotona, mutta perjantaina saavat mennä päiväkotiin. Lapset olivat pk:ssa varahoidossa muutama viikko sitten, ja Nuuttia vähän eskaripojat kiusasivat (tädit puuttuivat siihen kyllä kiitettävästi, kun huomasivat), ja siitä meidän herkkispojallemme jäi sitten vähän traumoja. Nyt sain sitten puhuttua, että menevät perjantaina päikkyyn, mutta mummu ja isoisä hakevat jo aikaisin (klo 15), niin ei tarvitse olla eskareiden kanssa iltapäivällä ulkona. Jospa saisi nyt sitten vähän positiivisemman pk-kokemuksen taas alle, niin seuraava varahoito sujuisi helpommin... Ja syksyllä sinne päiväkotiin on mentävä kuitenkin. Oli kyllä harmi tuo kiusaamisjuttu, kun muuten varahoito pk:ssa meni niin hienosti ja lapset viihtyivät. No, ehkä se tästä.



Unileluna meillä on käytössä mikä milloinkin, yleensä parikin pehmoa. Ja välillä vähän muitakin leluja ja kirjoja jne. Joskus aamuisin ihmettelen, miten neiti on saanut nukuttua, kun on kasannut tyynynsä alle hirveän määrän kaikenlaista tavaraa...



Meillä isäntä lähti äsken kohti Pyhätunturia. Hyppää yöjunaan auton kanssa (on siis autojuna). Me menemme perässä lauantai-iltana. Stressaa ihan hirveästi, kun pitää pakata osa tavaroista minun vanhempieni mukaan, osa jättää sitten itselle. Ja huomenna pitää käydä kaupassa jne. No, ehkä se siitä... Saas nähdä, tuleeko meillekin junafani (niin kuin Lapulle), kun yöjunalla matkustamme...



Jahas. Jääkiekkopelikin sitten loppui vihdoin ja pääsee katsomaan Greyn anatomiaa, joten heipat!



Terhi & ihanan hiljaiset lapset

Ensinnäkin unileluista, meillä ne vaihtuvat päivittäin- onneksi. Ei siis ole mitään yhtä pakollista siirtymäobjektia, mikä meidän keskimmäisellä oli ja on vieläkin (tyttö on 6v): Se on ihan ylilikaisen näköinen, mutten uskalla pestäkään ettei hajoa.



Pääsiäisäitille ja Leolle, kuulosti hieman tuo teidän poika samalta kuin meidän maalistyttö. Kärrynpyörää ei osaa, mutta meillä tyttö tekee hienosti voltin sohvan käsinojalta sohvalle- on tehnyt jo 2v:sta ja on aika bravuuri (alkuun kyllä näytti hurjalta). Päällään myös seisoo mielellään sohvalla ja lattiallakin seinää vasten pysyy itsekseen pystyssä. Muutenkin meillä kiipeillään sohvan selkänojilla ja pompitaan (löytyy meillä kyllä myös sisätrampoliini). Eilen juuri kiipesi sisällä olevan leikkimökkinsä katolle. Tässä kiipeilyinnossa on varmasti tekemistä isosiskolla, jonka lempileikki on ollut jo pitkään apinana olo- kiipeää myös sujuvasti ovenkarmeja pitkin ylös. Ja isosiskon perässä tekikin tuon sohvavoltin, se siis sujuu meidän molemmilta tytöiltä. Eli meillä siis kiipeillään ja hypitään paljon...



Aikanaan sitä vastoin poika on enemmänkin harrastanut kaikkia pallo- ja mailapelejä sisällä. Heittokäsi kävi juuri aikanaan 3v:na vinhasti- meillä ollut pehmopalloja heitettäväksi. Häntä ei niin paljoa temput kiinnostaneet. Ei vaikka silloin aikanaan meillä oli vielä pomppulinnakin (josta maaliskuisemme ei ikinä päässyt osalliseksi, kun meni aikanaan rikki).



Onkohan muilla tuollaista lasten liikkumiseen välineiden hommaamisintoa? Tuntuu että meillä tämä on hitusen harvinaisempaa- viimeksi hommattiin lapsille köysi kattoon, ne puolapuut vielä puuttuu. Valitettavasti meillä ei ole kotona sopivaa harrastetilaa, joten sählyä pelataan eteisen käytävällä. Pienet koripallotelineet on lasten huoneissa. Muut lajit pitää touhuta ulkona- tosin talvisin jäädytetään oma pieni luistinkenttä pihalle, varsinkin ensi talvena varmasti että maaliskuinen pääsee luistelemaan. Tosin meillä on kesäluisteluun kaikilla lapsilla rullaluistimetkin (joilla isommat yhden talven luistelivat aikaan sisälläkin)... Pihalle toivottavasti valmistuu joskus myös se melko pitkällä oleva uima-allas, jossa lapset pääsevät uimaan ja johon laitetaan kiipeilyseinä. Muuten taitaa meidän urheiluvälineistö olla peruskamaa pyöristä, rullalaudoista, potkulaudoista, pesäpallo, sähly, jalkapallo kamoihin. Onkohan meillä homma hieman karannut käsistä? Tai saattaa meitä aikuisia lapsettaa...



Taitaa muillakin maaliskuisilla iskenyt seurankaipuu? Meillä ainakin tyttö ei tosiaan enää niin itsekseen leiki, vaan kaipaisi seuraa... Minun pitäisi olla pelaamassa hänen kanssaan, lukemassa tai jotain puuhaamassa. On toisaalta iso, mutta kuitenkin niin pieni.

Päivitykset täältäkin! Mutta pikaseen..meillä kun koneen laittaa päälle alkaa keltaset laatikot alareunassa vilkkumaan heti kättelyssä! On niin harvoin keritty konetta pitämään auki, niin kaikki kyselemässä kuulumisia!



Eliisaku; moro vaan! Kiva että tulitte pyörähtämään, samoin ädä, lappu, pääsiäisäiti!!! Toki tulkaa useammin!!!



Meillä likoille ei kuulu mitään ihmeitä. Mimmin kanssa otetaan yhteen, mutta miusta on tullut aika periksiantamaton ja sitten saadaan sopu aika helposti. Moonalla taas jostain syystä on päiväkotiin jääminen itkusista. Itkee kun jätän sinne, mutta menee heti ohi. Ehkä joku äiti riippuvuusvaihe menossa.



Muuten elämä on leppoisaa. Näillä näkyminen palaan tähän päiväkotiin missä olin tammi/helmikuun avustajaksi. Tosin se on tätä 30h/vko, mutta kuitenkin kiinni työelämässä. Tämän hetkisessä työpaikassa ei ehkä olekaan tarjota jatkoa, tai jos on niin vaihtuu vuorotyöksi. Lasten kannalta parempi tuo klo 8-14 työaika. Palkka tosin laskee useammalla satasella.



Kipeenä olen ollut ja en meinaa parantua millään. Hitsin flunssa..



Mutta nyt syömään, imuroimaan, keittiön siivous ja tavaroiden pakkaus. Huomenna lähtään maalle viikonlopun viettoon!!



Tel; mukavaa lomaa!! Palaile sitten kertomaan kuulumisia!!



Toivottavasti aurinko paistaa viikonloppuna!!



Tuulia

kirjoitin teille juttua, mutta sívusto herjaa rekisteröitymisestä yms. Ärsyttää. En ehdi uudestaan. Maanantaina töihin reilun vuoden kotonaolon jälkeen, kun Marko jää isäkk:lle + 3 muuta viikkoa kotona. Minä siis 7 viikoksi töihin. Palaan asiaan myöhemmin. Nyt Aleksanteri kutsuu äitiä ihan oikeasti.



t: Tuula, jota nämä sivustot ärsyttävät suunnattomasti

Niin, että nyt sit lentsua pukkaa. Ikäänkuin tuo vatsatautikierre ei ois riittäny. Ikävää vaan kun ei pysty yöllä senkään vertaa nukkumaan kun on duo dekku dukossa ja pakottaa poskia, tulehdus siis siellä. Yöt välil yhtä hulinaa tuon kuopuksen kans muutenkin.

No, onhan täs onneks viikonloppu tulossa. Tarttis vaan käydä siivoamaan, ärsyttää suunnattomasti kun hiekkaa on ehkä 5 kiloa joka paikassa.

Sain juuri äsken maalisneidille uuden välikausihaalarin, ajattelin nyt vuorostaan kokeilla Jonathania vaikka olen Lenneen ollutkin tyytyväinen.



UNILELU: meillä se on Puppe. Noora oli 3kk kun osas ottaa rotinalahjaksi saamansa pupen käsiinsä ja sen on siitä asti kulkenut elämässä mukana. On Bukowskin pupu, semmoinen pehmeä " riepu" ja nimesimme se Pupeksi. Noora kun oksutaudissa niin Puppe meni pesuun. Likka istui yli tunnin koneen vieressä ja ootti että saa Pupen takas =)



Hyvää viikonloppua kaikille!

Olen viimeksi käynyt kuulumisia kertomassa ties milloin viimeksi joten muistaakohan kukaan enään=)



Meidän maalisneiti on edelleen aika menevä pakkaus ja onneksi juuri nyt on meneillään uhman suvanto vaihe=) Ja kaipaa myös kovasti seuraa nykyään vaikka vähän aikaa sitten jo pitkiäkin aikoja leikki itsekseen. Neuvolassa käytiin jo maaliskuun alku puolella ja painoa oli 13kg(vai 14) ja pituutta vain 90,5 jota hieman epäilen(johtuisiko siitä että mitattiin seisten) mutta lyhyt on(niin olin itsekin ja olen vielläkin)



Kovasti meidänkin lyyli tykkää kaikenlaisesta temppuilusta ja hyppelystä(ei tosin tee voltteja sohvalle kun ei saa;) muuten varmaan tekisi) ja laulaa ihan jatkuvasti, oikein laululintu kasvamassa meillä.

Ja onhan tuo uteliaskin kuin mikä, joka asiaan pitää saada vastaus ja mielellään heti eikä kohta ja mitkään huuhaa vastaukset ei sitten kelpaakaan.





Meillekin vihdoin on tulossa perheen lisäystä, tosin vasta lokakuussa jonne tuntuu olevan viellä hirmuinen matka!!! Mutta kyllä me ollaan sitä odotettukin=) Tyttökin kovasti kyselee että koska vaavi syntyy(saas nähdä kuinka mielissään on kun sitten oikeasti tulee)



Tässähän näitä kuulumisia taas olikin, käyn kyllä viikoittan lukemassa teidän laspistanne, niitä on mukava seurata ja vähän verrata siihen missä täällä mennään=)



maranta rv 13+6 ja tyty 3v

ja heti alkuun varoitus, että nyt ärsyttää! Kaisa koetteli kepillä jäätä koko illan siitä sekunnista asti kun hain tarhasta. Laitoin tytsyn nukkumaan ennen kuin räjähdän totaalisesti. Mies on työkavereiden kanssa ulkona ja mä koitan tyynnytellä oloani punaviinilasillisella ennen saunaan menoa. Kissakin ravaa pitkin nurkkia mielenosoituksellisesti, kun ruoka ei kelpaa. PAH!



Työmatkakin kesti tänään tunnin ja vartin (normaalisti menee 40 min), kun piti sinne tarhaan sännätä. Kaisa oli taas viimeisten joukossa, kun vähän ennen viittä vihdoin pääsin paikalle. Ja kaiken lisäksi joudun huomenna töihin ja vielä raveihin. Voi jessus. Kukonlaulun aikaan ylös ja keikalle jonkun tyypin kanssa, jonka tekemisiin en luota yhtään. Ihan pyllystä.



Eikä se vielä mitään. Tein nyt illalla ruokaa viikonloppua varten ja väänsin uunin pois päältä, jätin vain valot. Mikäs siinä muuten, mutta kun laitoin samalla sinne vielä murekkeen kypsymään. Lampun loisteessahan se kypsyykin hienosti!



No, se niistä. Armas Karjulaa lainatakseni " oli oikea onnettomuuksien päivä" . Mitään oikeita aiheita valitukseen tässä ei ole. Työtaakkakin on edelleen ihan kohtuuden rajoissa, vaikka viikonlopputöitä onkin enemmän kuin ennen. Kyllä ne tehdyt tunnitkin jaksaa, kun vastuuta ei enää tarvi kantaa koko kylän edestä.



Kaisalla - kuten monella muullakin maalislapsella - sitä uhmaa on ilmassa. Joka asiasta saa väännön aikaiseksi ja kyllä kysyy hermoa taas. Ja sitähän mulla tunnetusti ei oikein ole :) On tässä tosin kärsivällisyys parantunut roimasti, mutta vieläkin olisi sen suhteen rutkasti parannettavaa.



Huh, alkaa viini vaikuttaa ja tietenkin se, että sai taas tuskailtua tänne kaiken. Nyt menen saunaan ja vietän oikein rauhallisen illan! Jaksaa sitten huomenna paremmin..



kua ja Kaisa

Meikäläisen perinteinen perjantai-illan vuodatus ;-)



Viimeisiä työmeilejä vielä lähettelen, ihan kohta alan loman. Tosin otin kyllä jo lasin viiniä, kun alkoi tämä työnteko niin ärsyttää... Kun ei meinaa hommat loppua ollenkaan. Että Kuan kanssa samoissa fiiliksissä ;-) Siis että ärsyttää...



Joo, huomenna olisi sitten Lappiin-lähtö. Suurin osa tavaroista meni jo äidin ja isän autoon, he vievät ne mukanaan. Vähän jäi vielä junalla rahdattaviksi. Pakkausstressi alkaa helpottaa, kun tosiaan suurin osa tavaroista lähti jo.



Olipas kiva kuulla Marantastakin! Ja onnea tulokkaasta! Äkkiä se aika lokakuuhun kuluu - paljon nopeammin kuin esikoisesta. Onpa tosi kivaa, että " vanhoja" tuttuja ilmestyy kirjoittelemaan, on aina tosi iloinen yllätys. Kukas seuraavaksi???



Insinööriäidille piti sanomani, että minä niin kadehdin tuota teidän liikuntavarustevalikoimaanne! Meilläkin kun molemmat muksut ovat liikunnallisesti kovin aktiivisia, olisi kiva tarjota jotain vähän ekstraa täällä kotonakin - varsinkin kun pihaa riittää. Pitää varmaan näyttää tuo teidän listanne miehelle, jospa vaikka innostuisi hommaamaan meillekin... Meillä talven suosikkilaji on " jääkiekko" eli sählyä sisällä... Ja sitten se kiipeily. Meillä Saana on aika taitava kiipeilijä ja liikkuja (isoveljen mallin mukaan), rohkeampi kuin useammat tytöt. Volteista en tiedä, kun ei ole kokeiltu, mutta kaikenlaiset hyppimiset ja temppuradat ovat suosikkeja. Apinan sukua hänkin... ;-)



Tuulialle kiitokset lomatoivotuksista! Toivottavasti säät suosivat meitä ja päästään kunnolla ulkoilemaan.



EliisaKu:lle piti vielä kommentoimani, että teidän Oliver kuulostaa ihan meidän Nuutilta. On tahtoa, mutta ihan hirveän herkkä lapsi toisaalta. Ja ajattelevainen ja empaattinen jne. Eli hyviä ominaisuuksia on paljon, mutta välillä sitä ihmettelee, miten pienestä joku voi saada ison surun. Mutta sen kanssa oppii pikku hiljaa elämään (Nuutti on nyt 5,5 v ja aika hyvin osaan jo ennustaa, miten hän reagoi), mutta tarkkana saa olla kyllä...



Nasulinan porukoille paranemista flunssan kourista!



ja Kualle parempaa perjantai-iltaa! Toivottavasti viini ja sauna auttavat!



No niin. Nyt pistän vielä yhden sähköpostin ja sitten rupean oikeasti lomalle! Vaikenen pikkuisen yli viikoksi, eli palaan pinolle ensi viikon sunnuntaina!



Terhi & kullannuput

Joten täällä yksi!! Jos muistanette meitä...



Ihan oli salasana unohtunu kun koitin kirjautua, liian harvoin vissiin ehtii koneelle.



Kuulumisianne luen aina satunnaisesti, mutta kun on päivät töissä ja paljon naputtaa konetta niin illalla tämä hakkerointi ei kyllä kiinnosta yhtää.



Meille kuuluu Näpsän kanssa hyvää. Tyttö kasvaa. 3v-neuvolaa meillä ei täällä oo, seuraava vasta 3,5v. Mutta kotimittauksin mitat on jotain 102cm ja oiskohan 16kg, eli aika pitkä tyttö meillä siis taitaa olla.



Uhmaa on kyllä ja etenkin nukkumaanmenoissa sitä puolta tuuaan esiin vahvasti. Toissailtana taisin pitää ehkä kolme varttia hikistä huutavaa ja rimpuilevaa tyttöä haliootteessa rauhottumassa. Kiusasi isäänsä menemällä napsauttamaan tv:n kiinni yhtenään (Kärpät-Blues peli). Varmaan 20 kertaa Näpsä lupasi rauhoittua ja kun päästin halista niin taas juostiin olkkariin hirvittävällä kikatuksen säestyksellä ja naps tv kiinni. Ja taas mentiin rauhottumaan Näpsän huoneeseen. Meillä holding toimii, toisinaan menee 2min, toisinaan tunti. Jäähypenkki ei nykyään toimi kun Näpsä karkailee siitä yhtenään.



Näpsän astmakin on aika hyvässä balanssissa nykyään. Flixotidea menee aamuin illoin ja annosta on vähennetty nyt hiljalleen ilman oireiluja, jes.



Unileluista on ollu puhetta. Meillä unikaverit vaihtuu yhtenään, 2 unikaveri saa valita ja nykyään nalle puh on aika vakkari toiseksi. Illan kohokohta onkin juuri iltasatukirjan ja unilelun valinta, ja voi että ne vie välillä aikaa!!!



Jaah viime kirjoittelun jälkeen olen sitten rouviintunut. Ja simsalabim myös pikkukakkonen on ilmoittanut tulostaan. Vointi yhtä huono kuin Näpsästä. Väsyneempi oon nyt kuin Näpsää oottaessa ja närästys on myös uus vaiva.



Väsymyksestä puheen ollen, pehkuihin...



Terkuin Miuqu rv 8+2 ja Näpsä 3v

Oikea kauhujen kuukausi takana...



Ensin mä olin sairaana aivan mielettömässä flunssassa, ikinä en ole ollut niin kipeä. Yskin sitten kylkiluuhuni murtuman, mikä oli vieläkin kipeämpi ja särkyynhän ei saa panadolia kummempaa ottaa...



Noh, saikku loppui viime sunnuntaina ja maanantaista lähtien lapset on ollu kipeinä, Oonalla oli ripuli, oksennustauti, kuume ja korvatulehdus yhtäaikaa! Sai antibioottikuurin ja nyt alkaa olla ihan ok. Eilen sitten käytin Eeliä lääkärissä, kun valitti korvaa ja korvatulehdus molemmissa korvissa, eli antibioottikuuri... Onneksi molemmilla ollut tauoton yskä on loppunut ja toivottavasti kohti parempia aikoja ollaan nyt menossa...



Toisaalta, meidän kaverin lapsi on sairastunut vesirokkoon ja me Oonan kans käytiin kylässä siellä jokin aika sitten, et nyt vaan ootellaan miten käy. Mikä olikaan itämisaika vesirokolla? Se tarttuu kuitenkin parisen viikkoa ennen kuin oireet alkaa, näin muistelisin.



Massu kasvaa ja liikkeitä tuntuu, yksi asia kuitenkin mistä voin nauttia :) Tämä on mun viimeinen raskaus, niin aion ottaa siitä kaiken irti! Edelliset on olleetkin enemmän ja vähemmän hankalia, niin nyt on ihana, kun ei ole ollut mitään ihmeellisyyksiä alun hematooman jälkeen.



Uhmaa on meillä kaksinkertaisesti, eli molemmat on melkoisia tahtopakkauksia tällä hetkellä. Huuto raikuu toisinaan sisarusten kesken niin että korvissa soi. Olen ottanut sen kannan, että saavat itse selvittää välinsä niin kauan, kuin ei käydä käsiksi toisiin.



Unileluna on Eelillä nyt jo aika kärsineen näköinen Elvis-koira ja Oonalla

Pupu, ne seuraa joka paikkaan. On olleet tärkeitä lapsille, kun ovat puolivuotiaasta nukkuneet omissa huoneissaan, niin kiva et ovat ottaneet turvakseen pehmolelut.



Eelin mitat olivat pituus 97,5 cm ja paino 15 kg, samalla tasaisella käyrällä kasvaa, missä aina ennenkin.



Siinäpä meidän kuulumiset =)



Rosa, Eeli, Oona ja roope rv 17+4

Kylläpäs heti hävettääkin, kirjoitusvirhe otsikkoon, mahtavaa.. :/



Neuvolakuulumisia tulin kertoilemaan, siellä päästiin käymään tänään. Tehtävistä neiti suoriutui aivan hienosti, vähän pelkäsin itse keskittymisen puolesta.. Turhaan onneksi, malttoi tyttö tehdä kaikki annetut hommat heinosti, vaikka äiskä kyllä sen huomasi että huomio hiukan hakutui ympäristöönkin. Vilkas tyttö, mutta ikäsensä tasolla hienosti.

Pituutta kertynyt 97,2cm ja painoa 14.3kg, isosiskoaan pidempi hoikka neiti on! Siis isosisko samassa iässä oli miltei 5cm lyhyempi, pidempihän nyt on kun on melkein 3v vanhempi..

Iho on selvastikkin atoopikon iho, mikä ei kyllä tullut uutisena, kun mies ja itsekin ollaan atoopikkoja ja allergikkoja. Esikoisellakin allergioita on. Jostain tyttö reagoi pölystä tai ruuasta, kun iholla ollut jo toista viikkoa punaisia pikku näppyjä; ei onneksi olut parvorokkoa mitä aluksi pelättiin.. Allerginen reaktio, johon saatiin Ataraxia tarvittaessa otettavaksi, ja rasvailua ja rasvailua.. Saippuan tilallekin ostin vauvojen pesunestettä, saippuatonta, niin ei pitäis kuivattaa ihoa. Kurja vaiva, muttei mikään vakava juttu, itse olen elänyt atopian ja allergioiden kanssa myös lapsesta asti.

Tahtoa löytyy, muta äiskä kyllä konstit tietää millä tytöt saa rauhoittumaankin nopeasti. Joskus saa olla helisemässä jokapaikkaan yhtäaikaa ehtivän vilkkaan neidin kanssa, kun ei tahdo masuineen enää pysyä perässä!



Massu siis paisuu paisumistaan, tahti jo hirvittää!! Ympärysmitta on nyt jo isompi, kuin se oli maalisneidiltä viimesillään.. Mikähän ryhävalas musta vielä kehkeytyykään?! :/ Potkuja satelee, välillä ihan kipeitä, joten eipä taida rauhallista lasta meidän perheeseen tulla nytkään!



Vaan nyt kaipailee koiruus lenkille, höntii mun ja eteisen väliä, ihan kun sanois et " Mennään jo!" . :) Tosin lenkki jäänee lyhyeksi kun ei musta ole liitoskipuineni ja supisteluineni taapertamaan kuin pikku pätkä, mutta jotain edes.



Ädä+Veera+papu rv25+5

Tulenpas minäkin taas pinolle, kun tässä on edessä sen verran kiireisiä päiviä, ettei taas ehdi...



Tänään olen ollut opintovapaapäivällä eli kirjoitellut vähän opintoihin liittyviä juttuja. Tällä viikolla pitäisi saada yksi teksti valmiiksi, sitten olisi edessä vielä pari suoritusta... Koetan saada hommat tehtyä toukokuun loppuun mennessä, tällä hetkellä näyttää varsin lupaavalta.



Mies lähti kahden päivän koulutukseen. Me suuntaamme lasten ja koiran kanssa illalla vanhemmilleni, äitini vie muksut aamulla hoitoon, jotta minä pääsen aamujunalla Helsinkiin. Hirveää sumplimista välillä, mutta onneksi äiti ja isä ovat tuossa lähellä, muuten tästä ei tulisi mitään!



Ädälle kiitos tuosta vauvojen pesunestevinkistä. Meilläkin Saanalla on kuiva iho, joten tuo voisikin olla hyvä idea. Olen laiska rasvailija (tai oikeastaan en ikinä muista rasvata), joten siksi saippuaton pesuneste voisi olla meille ratkaisu. Saanalla iho ei ole atooppinen, mutta varsinkin talvella aika kuiva.



No joo, eipä tässä ihmeempää. Hain muksut jo klo 15 hoidosta, joten ovat ehtineet hetken leikkiäkin. Saana on vähän käheänä, saas nähdä, iskeekö flunssan. Toivottavasti ei...



Nyt lopetan tämän tyhjän lätisemisen...



Terhi, Nuutti ja Saana

mä olen ahkeroinut illan ja tein yhden harjoitustyön kouluun ja silitin paitapuserot. Kumpikaan homma ei olisi kiinnostanut! Kohta pitää mennä nukkumaan, että taas jaksaa. Töissä meneillään kiireisempi jakso, mutta ei vieläkään lähimainkaan viime vuosien tahtiin. Hyvä niin.



Kaisalla menossa uhmakkaampi jakso. Viime päivinä ollaan päästy taltuttamaan raivareita, joissa Kaisa on yrittänyt satuttaa niin itseään kuin raivon kohdettaankin. Syliin pakottaminen on auttanut, vaikka onkin melkoisen hankalaa pitää väkisin sylissä kiemurtelevaa, potkivaa ja raapivaa lasta. Ehkä nämä tästä laantuvat.



Taitaa Kaisa osaltaan reagoida siihenkin, että ollaan viime aikoina miehen kanssa taas oltu koko ajan jompi kumpi pois kotoa. Vielä olisi muutama reissu jäljellä tässä kuussa ja lisäksi viikonlopputöitäkin.



Muutoin kaikki mukavasti ennallaan. Päätin töiden suhteen, että lopetan tän vouhottamisen ja teen opinnäytetyön valmiiksi ja mietin sitten miten jatketaan. Ei tässä ole kysymyksessä kuin yksi vuosi. Aihekin on jo valittuna ja analysoitavaksi lähetetty. Eteenpäin, siis!



kua ja Kaisa