**ENSKAT VIIKKOON 15**

[color=green]Aaaaa! HERMIONE, hyvä että informoit tuosta Rela-tipoista! Tosiaan - kaikillehan ne ei käy¿ Täytyypä pitää tuo tieto mielessä, jos joskus kakkonen meille suodaan :)



HAN mainitsi HENNALLE vielä vihjeenä tuon koliikkipullon. Me ostettiin silloin ennen synnytystä niitäkin 2 valmiiksi, mutta ei niistä ole sen kummempaa apua kuin tavan pulloistakaan¿ Nimittäin tavan pulloissa asian ajaa se, että sitä ¿korkkia¿ (siis tuttiosaa/renkulaa) löysää sen verran syöttäessä, että ilma kulkee koko ajan hyvin ja maito pulppuaa :) Tajuaako tuosta selityksestä edes, mitä tarkoitan?? x)



Oi, ja hirrrrmuisesti onnea säihkysilmä-Oonalle!!! =) Just ajattelin pari pvää sitten, että eikös teiän kohtapuoliin pitäisi tänne taaperoihin siirtyä :) Harmi vaan tuo teiän sairastelu :( Onneksi alkaa ilmeisesti menemään jo ohi!



Ja Jonsku oli ite mennyt/pyytänyt potalle, waude!!! Meillä Arttu pissasi taas mummola-reissun aikana tosi ahkerasti pottaan, mutta täällä kotona en ole montaa kertaa saanut pottailua ajoitettua oikein¿eli Artulla ei ole yhtään hätä, vaan pomppaa saman tien vaan ylös :/ No, ei kai sitä voi väkisinkään ängetä, heh!



Mitäs meille sitten..hmm¿ No, tämä mamma ainakin oli viihteellä eilen =) Ihan kivaa oli. Ja Arttu on oppinut ihan hirmuisesti ymmärtämään kaikkea puhetta, vaikkei sitä itse tuotakaan. Tänäänkin sanoin ¿tulepa tänne, niin kurkataan onko kakka tullut¿ ¿ johan alkoi poika itse kurkkia housuun ja käveli samalla minua kohti :) Kyllä rupes äitiä hiukka naurattamaan, hih! Ja kaikki sellaset kuin ¿tulepa pöytään istumaan, niin päästään syömään¿ jne. lauseet ymmärtää. Joten jospa sitten kohta alkaa sanojakin tulla =)



Ääh¿ei mulla oikein nyt juttua irtoa. Painaa väsymys silmäluomia uhkaavasti kiinni. Ensi viikolla mennään taas varmaan Artun kanssa uimaan :)



Pi-Ki ja Arttu 1v1kk

Sanoitko sä, että olit vienyt jonnekin kirppikselle tavaraa myyntiin? Onko se sellainen paikka, mihin voi vaan viedä tavaraa, mutta ei itse tartte jäädä myymään niitä? Tietääkö joku muu, onko sellaisia paikkoja olemassa? Meillä olis kaikenlaisia pikkujuttuja, joita vois mielellään koitta myydä ihan pikkurahalla. Lähinnä ajatuksella, että kunhan vaan joku tulis ja hakis ne pois... Kun ei ne ole mitään oikeasti roskiskamaa, mutta itse niitä ei vaan enää halua käyttää. Vaatteita ja jotain pieniä sisustusjuttuja jne. Tuntuu, ettei sellasia hyviä tavaroita saa vaan heittää roskiin. Mutta toisaalta en haluais hamstrata tänne meille mitään ylimääräistä tavaraa, jota ei kuitenkaan aiota enää käyttää. Kertokaa siis, jos on ideoita, missä noita vois myydä. Huutonettiäkin ajattelin kokeilla, mutta se on niin hidasta ja vaivalloista. Helpompaa olis vaan pakata kamat laatikoihin ja kuskata jonnekin pois.



-Q-

Ihan ensin onnittelut Burdelle perheineen, kylläpä teille syntyi suloinen ja pikkuruinen neiti:) Hienoa että vauva on perustyytyväistä sorttia, ja toivottavasti jatkossakin:)dbdbdb!



Sitten omaa napaa,,mun kurkku on vihoitellut jo vklopusta ja toissayönä sitten nousi tytöllekin kuume, tää aamu oli jotain aivan järkyttävää kun tyttö itki ja kiukkusi joka toinen minuutti ja oma olokin oli sitä luokkaa että ois tehny mieli hautautua peiton alle ja tulla sieltä pois ehkä aikaisintaan ensi viikolla..no nyt tyttö sippaskin päikkäreille aikaisin ja mäkin saan pienen hetken hengähtää.Mieskin onneksi kotiutuu tänään töistä suht aikaisin iltapäivällä.



Muistuipas mieleen että kukahan se tässä taannoin kyseli onko muiden miehille sattunut kommelluksia lasten kanssa, meillä mies jäi yhtenä päivänä viimeistelemään päivän ruokaa kun mä lähdin nopsaan koirien kanssa vielä ulos, mies oli nostanut tytön odottamaan jo katettuun pöytään eikä tajunnut katsoa ettei tyttö ylety mihinkään, tyttö oli sitten syönyt yli puoli rasiaa margariinia ruokaa odotellessa;)



Liia on nyt innostunut kauheasti sellaisista leikkiastioista, tyttö komentaa istumaan pöytänsä ääreen ja alkaa sitten tomerasti tarjoilemaan.eilenkin isi istui tytön kestittävänä varmaan puolituntia ja kaiken huipuksi tytön mielestä isillä täytyi ehdottomasti olla vaaleanpunainen käsilaukku olalla tämän teehetken aikana:)



Meillä muuten on myös pieni tuttiritarifani, ja ikeasta ostettu keppihevonen on tytön mielestä tuttiheppa:) Tuttiritarin tullessa televisiosta neiti istuu ihan hievahtamatta telkkaria tapittaen, muumit, huvitutti, pauli ja kaapo ovat myös mieleisiä.



Täytyy lähteä vähän lepäämään että jaksaa taas kohta viihdyttää tuota pienempää potilasta.



Queen, nukkuva nuhaneä ja veikka rv 26+5

Täällä ollaan, mut paljon en nyt ehdi kirjoitella.



Piti vaan tulla sanomaan, että Liia on kyllä ylisöpö! Toivottavasti teillä menee flunssa pian ohi. Mullakin se on kai taas kerran just alkamassa, plaah! No, kunhan menis ohi ennen ens viikon matkalle lähtöä.



Mies halusi myös ehdottomasti ostaa quulle sellasen Ikean keppihevosen. Meillä sen nimi on ihan vaan Rusinante, eli Tuttiritarifani on täällä myös. :) Ekana aamuna sen jälkeen, kun Rusinante oli tullut taloon, quu heräsi ja huusi heti ekana huoneestaan: " Haluu ratsastaa hepalla!" Ihan suosittu kapistus näyttäisi olevan.



Vitsit, burden synnytys on saanut mut jotenkin ylikierroksille. Nään untakin jo vauvajutuista ja synnytyksestä!



Nyt takas töiden pariin.



-Q-

Tulin pikaisesti kertomaan meidän kuulumiset, paneudun paremmin teidän muiden juttuihin sitten paremmalla ajalla.



Meillä tosiaan koettiin kauhun hetkiä eilen... Meillä on sellainen ok-talo, jossa toisen päädyn huoneisto on tyhjillään, siellä ei asuta, lähinnä se toimii varastona tällä hetkellä. No, Aleksi on nyt keksinyt että sinne on kiva mennä vähän väliä tutkimaan paikkoja, äiti vedetään tietysti mukaan kaveriksi (enkä yksin uskaltaisi päästääkään.) Siellä on sellainen pieni keittiö jossa on hella. Oon ollut siinä uskossa että hellan johto on pois seinästä, mutta eipä näköjään ollutkaan.. Viimeisen kerran eilen kun tultiin sieltä Aleksin kanssa " omalle puolelle" , oli Aleksi ilmeisesti lähtiessään vääntänyt huomaamatta hellan levyt päälle. Siitä ehkä n. tunnin kuluttua, juuri kun oltiin menossa nukkumaan, aloin keittiössä haistelemaan että nyt haisee savu jossain. Mies meni katsomaan toiselle puolelle (pari ovea on siinä välissä), mutta ei päässyt yhtä ovenavausta pidemmälle kun sankka savu iski päin.

Siinä sitten hätäkeskukseen soitettiin ja minä olin ihan paniikissa, yritin vain mennä Aleksi sylissä kaikkista vähäsavuisimpaan huoneeseen täällä meidän puolella. En sitten tajunnut heti että uloskin voisi mennä (meillä oli jo yökkärit päällä), mutta palokunta tuli n. 10min kuluttua, ja käskivät meidät sitten välittömästi ulos. Oli se hurjan näköistä kun pihassa oli 6 paloautoa siniset valot vilkkuen ja itse siinä tapahtumien keskipisteessä. Palonalku saatiin onneksi melko äkkiä sammutettua, savunpoisto huoneistosta kesti sitten vähän kauemmin, n. tunti seisoskeltiin ulkona. Mutta palomiehet sanoivat, että oli ihan muutamasta minuutista kiinni, että koko huoneisto olisi ollut ilmiliekeissä.. :S Eli täytyy sanoa että jotain hyötyäkin on tästä raskauden herkistämästä hajuaistista. Olisi saattanut jäädä savunhaju havaitsematta. Saatikka jos oltaisiin menty jo nukkumaan...huh, en uskalla edes ajatella. Onneksi tuli lätkäfinaalia, jota seuratessa nukkumaanmeno vähän viivästyi.



Ambulanssikin kävi, mittasivat happisaturaatiot meiltä kun kuitenkin jonkin aikaa savussa, tosin aika vähäisessä, oleiltiin. Kaikki tuntui olevan ok, eikä huonoa oloa tms. kellään. Olivat sitä mieltä ettei vauvallakaan ole hätää, kun äidin olo on hyvä. Tänään on lääkärineuvolakin, joten sielläkin saa sitten vielä tarkastuttaa itsensä.



Että tällaista täällä. Kaikkea näköjään voi sattua näitten pienten kerkeävien taaperoiden kanssa, vaikka kuinka tarkkana yrittää olla.

Vakuutus korvaa aineelliset vahingot, ja taatusti hommataan se puuttuva palovaroitin tuonne toisellekin puolelle!



Viipero & masu rv 10+5 ja insinöörinalku Aleksi 1v5kk

Olipa Viiperolla kauhunhetkiä! Kyllä taatusti pelästyisi itse kukin tuollaista kokemusta & sitä seurannutta härdelliä... Onneksi haistoit savun ajoissa ja muutenkin selvisitte melkein säikähdyksellä (joka taisi olla moinen..)!



Meilläkin just pari päivää sitten miehen kanssa puhuttiin palovaroittimista, meillähän on rivari 2-tasossa ja tällä hetkellä palovaroitin on ainoastaan yläkerrassa (tosin kyllä ihan portaiden yläpäässä) ja siinäkin on patteri vaihdettu ehkä 4-5 vuotta sitten... Toinen varoitin on keittiön kaapissa (tosi hyödyllistä) odottamassa asennusta alakerran kattoon... Mä just sanoin, että tohon yläkerran härveliin vois vaihtaa patterin ihan vaan varmuuden vuoks, ja mies muisti samalla sen toisen varoittimen. Tarttis varmaan tehdä jotain, pelkkä puhuminen kun ei tositilanteessa taida paljon lohduttaa...



No, eipä mulla mitään muuta tällä erää ollut :)



t. Ope ja päikkäreitä vetelevä Aino

Heippa taas!



Eilen jo kertaaleen pitkän viestin kirjoitin, mut sitten epähuomiossa suljin ikkunan:P se oli sen tekstin menoa sitten.



Omanapaisesti aloitan Ronjasta. Meillä on nyt ylihuomenna se odotettu leikkaus. Saapa nähdä millainen päivästä ja varsinkin yöstä sen jälkeen tulee, onneks ollaan silloin vielä sairaalassa. Toivottavasti leikkauksesta saadaan tavoiteltu hyöty.



Tyttö on kuin Vaahteramäen Eemeli:) Eli menoa ja vaarallisia tilanteita riittää. Hampaita löytyy nyt 8, viis ylhäällä ja kolme alhaalla. Puheessa ei selviä sanoja juuri oo, jotain äi-ti:ä tavoittelee, mutten mä sitä vielä laske:) Sen sijaan viittomista lasken että Ronja osaa: perhonen, syödä, kello, lamppu. Ymmärtää muitakin viittomia muttei osaa vielä itse käyttää.



Gallupit:



Kengät: Meillä on kumisaappaat kokoa 21, talvi- ja kevätkengät kokoa 22.



Herääminen: Jos Ronja herää itkien niin yleensä on kyse siitä että on herännyt kesken unien, jolloin pitää käydä vaan kellistämässä uudelleen ja uni voi jatkua esim sellaiset vaatimattomat 2 tuntia:) Yleensä herää jutteleen keskenään:)



Nukkumisesta: Ronja nukkuu yöllä klo 20.15-6/7 ja sitten päivällä päikkäreitä 1,5h-4h



Yökyläily: Ronja oli ekaa kertaa yökylässä ollessaan 7,5kk ikäinen, sen jälkeen on ollut yhden kokonaisen yön. Lisäks silloin kun oltiin miehen kaa tanskassa päiväseltään niin lähdettiin aamulla viiden maissa ja tultiin takas seuraavana yönä puolenyön jälkeen.



Ronja kävelee ihan ok ulkonakin, on kävellyt koko aika. Ja talvella nousi pystyynkin ihan ok. Nyt vaan kun on ollut sellasiakin päiviä että on ollut vähemmän päällä, niin sit jos onkin kurikset yms niin se ylösnouseminen tuntuu olevan ihan mahdotonta:) Tosin täällä kans sellainen äiti joka ei ihan mene palvelemaan.



Tosta Pi-Kin ja Amyn treffaamisesta tuli mieleeni että taas kerran että kenet enskat ootte tavanneet??? Ilman lapsia oon tavannut ainakin Auroran, Poppiksen, Makkaran, Ja lapsen kans sit taas: Ossen, Miamikin, Millin, Burden, Jepsiksen, Hermionen,Naperon, Bejpin, Amyn, Hennan, Pi-Kin, Kesiksen, Kandin, AA:n, Jennin, Queenin, Q:n, NapNapin, Mammiksen, Iiriksen, Leenaliinun... Unohdinkohan montakin?



Muiden kuulumiset:



Viipero: HUI mikä tilanne! onneks kaikki nyt päättyi hyvin. Meilläkin on neiti nyt innostunut hellan nappien kääntelystä, meidän pitäs sellainen liesisuoja hankkia.



Aurora ja muutkin; muistattehan että myös naamakirjassa on meidän enskojen ryhmä! siellä on tosiaan varmaan helpompi sopia noista kahdenkeskisistä tapaamista yms.



Pajuskalle jälkikäteen hyvää synttäriä!



Niameylle en osaa neuvoa mistä asuntoa kannattaisi hakea, mutta haluan silti toivottaa sinut perheinesi tälle suunnalle:) Täällä asuu ihan kivoja enska-perheitäkin:) Ei kun te olitte jo kämpän löytäneetkin. No, esim meiltä ajaa Ideaparkille 20min, eli ei niin kaukana asuta:)



Q:llakin oli ollut vaarallisia tilanteita viime viikolla:( Ronja on kanssa kerran tullut sängystään alas, mutta onneksi ei käynyt kuinkaan, nukkuu siis edelleen pinniksessä.



Napero: hampaita tehty täälläkin;)



Jep, jos vielä kattois että löytyskö meidänkin neidistä jotain tuoreempia kuvia.

http://www.aijaa.com/v.php?i=1892803.jpg

http://www.aijaa.com/v.php?i=1892834.jpg

http://www.aijaa.com/v.php?i=1892859.png



Ja lopuksi vielä onnittelut kaikille tonskailun makuun päässeille:)



Nyt etsimään vaatteita elämäni ekoihin lenttis-harkkoihin, Kääk! Mun tuurilla tulos on että lähden sieltä käsi rikki. Onko muuten Aurora saanut paketin jo pois? On varmaan ollut puhetta, mutta multa on mennyt ohi.



-Tikru ja Ronja 1v3kk

[color=limegreen] Sain sen vihdoin kirjoteltua loppuun. Piti kylläkin mennä ajat sitten nukkumaan, mutta... :) Toivottavasti tää ny ei oo ihan järkyttävän pitkä. Hitusen pidempi versio tulee tyttöjen sivuille, kunhan sisko ehtii laittaa. =) [/limegreen]



[color=darkviolet] Keskiviikkona 2.4. menin sänkyyn kymmenen jälkeen ja jo ennen kuin ehdin nukahtaa, tuli ensimmäinen supistus. Taisin torkahtaa ihan hetkeksi, mutta loppuyö menikin valvoessa. Puolen yön aikoihin oli pakko nousta sängystä liikkeelle, kun sängyssä hetkuttelu ei enää riittänyt avuksi supistuksiin. Siivoilin ja laittelin paikkoja kuntoon. Liikkeellä olo ja lantion keinuttelu auttoi hyvin supistusten aikana.



Klo 1:44 kävin herättämässä miehen ensimmäisen kerran ja sanoin, että supistelee siihen malliin, että jossain vaiheessa tulee lähtö. Kehotin kuitenkin vielä siinä vaiheessa jatkamaan unia. Klo 2:26 kävin herättämässä miehen ihan kunnolla ja pistin sen hieromaan selkää.



Supistukset alkoi olla aika kipeitä ja niiden aikana kävelin hurjaa kyytiä pitkin huushollia ja keskityin hengittämään a-vokaalin tahtiin (¿aaaaa¿¿). Klo 3:45 saapui doula ja pääsi heti hommiin. Olin majoittunut sohvalle tyynykasan viereen ja käännyin aina supistusten ajaksi kontilleni kasaa vasten. Samalla ääntelin A:ta tyynyyn, keinuttelin lantiota ja mies tai doula hieroi selkää (öljyä + guashaa) ja piteli lämpöpussia. Hypnoosivalmennuksessa käytetty ¿hiihto ylämäkeen¿-mielikuva osoittautui myös hyväksi avuksi supistuksiin. Jossain vaiheessa doula laittoi vielä oikeeseen korvaan sellaisen akupunktiokuulan (tai jonkun vastaavan) helpottamaan kipua ja rauhottamaan mieltä. Supistuksia tuli aina vaan tiheemmin ja tiheemmin ja vaikka niiden välissä ei ollut kovinkaan pitkää taukoa, niin silti sain hyvin rentouduttua niiden välissä.



Heidin hoitaja tuli klo 4:39 ja me lähdettiin kohti Vammalaa. Siinä vaiheessa supistusten väli oli n.3-4min. Minä haluisin mennä rappusia ja kävellä parkkipaikalle, vaikka mies tarjosi hissiä ja olisi hakenut auton oven eteen. Automatka Tampereelta Vammalaan sujui yllättävän helposti. Supistuksia tuli ja meni ja ne oli tosi kipeitä, mutta selvisin matkasta keskittymällä hengittämiseen, A-vokaaliin ja alaselän voimakkaaseen hieromiseen supistusten aikana. Kivuliaimpien supistusten kanssa lisäapuja toi mielikuva/ajatus siitä, että antamalla kohdun tehdä työtään (eli supistumalla) ja rentoutumalla mahdollisimman hyvin supistuksen aikana autan vauvaa laskeutumaan synnytyskanavassa alaspäin. Usein se sai minut rentouttamaan alavatsan lihaksia ym., joita saatoin jännittää kivun ollessa pahimmillaan. Supistusten välissä nuokuin ja kuuntelin taustalla soivaa musiikkia radiosta.



Matkalla ensiavusta synnytysosastolle piti pitää pari kertaa supistustauko ja etsiä joku mihin nojautua supistuksen ajaksi. Odotusaulassakin supistuksia tuli tiuhaan tahtiin, mutta onneksi kätilö tuli pian ja vei tutkimushuoneeseen. Sisätutkimuksen mukaan olin 3-4cm auki, eikä kaulaa ollut enää lainkaan. Aattelin, että ¿voi ei, tässä menee vielä ikuisuus¿, mutta se ajatus sai pian kyytiä kun tuli muuta ajateltavaa ¿ uusi supistus.



Kun olin päässyt kipitettyä supistusten välissä saliin (n. klo 6) laitettiin minulle vauvan sydänäänien seuraamista varten anturi mahan päälle. Salissa meni n. tunti ollessa kontillaan ison matalan sängyn päällä olevaa säkkituolia vasten, ja mies piti lämpöpussia selän päällä ja hieroi. Doula oli saanut tehtäväksi pitää anturia paremmin paikallaan, että saatiin otettua sitä käyrää paperille. Jossain vaiheessa kätilö tuli laittamaan antibioottitipan tippumaan ja lupasi, että sen tippumisen jälkeen pääsen ammeeseen!



Kun antibiootti oli tippunut, sydänkäyrää saatu tarpeeksi ja muut mittaukset mitattu, sain luvan siirtyä ammeeseen n. klo 7:00. Hirmusella vauhdilla, ennen seuraavaa supistusta, lähdin ammehuonetta kohti, riisuin itseni ja kipusin ihanaan lämpimään veteen. Vesi oli uskomattoman rentouttava, varsinkin supistusten välissä. Doula laittoi tuoksulamppuun eteeristä öljyä ja mies oli snorkkelin kanssa valmiudessa ammeen vieressä. Tuli uusi supistus ja kokeilin snorkkelia. Melkeen heti viskasin sen takaisin miehelle, oli niin omituinen tunne ja supistus kova, että tärisytti melkeen koko kroppaa. Sitten doula sanoikin, että taisi mennä lapsivedet, ja soitti kätilön paikalle.



Sieltä kurvasikin paikalle kaksi kätilöä, joista toinen teki sisätutkimuksen. Se tuntui tosi inhottavalle, enkä meinannut pystyä olemaan paikallaan, kun tuntui siltä että tulee ihan kamala supistus. Kätilö sanoi jotain, että ¿voiko tää olla? paljonko tää oli auki edellisen kerran? voisko tää olla? tää on ihan täysin auki! saat alkaa ponnistaa¿. Sitten minä ponkasinkin samantein toiselle puolelle ammetta selviämään supistuksesta, enkä vielä oikein tajunnut, että saan antaa sen oudon tunteen ja supistuksen viedä mennessään ja ponnistaa. Sitten kun kätilöt sanoi vielä uudelleen, että saan ponnistaa, niin siitä se kunnon loppurutistus sitten alkoi. Doula tuikkasi minun suuhun muutaman homeopaattisen rakeen, ja kun vauvan pää oli osittain ulkona kokeilin hänen päätä ja hiuksia.



Keräsin voimia seuraavaa supistusta varten miehen silitellessä minun hiuksia ja doulan kannustaessa vähän kauempana. Aika tuntui hidastuneen, mutta odottelin silti kärsivällisenä ja kyllähän se supistus sieltä sitten tulikin tuoden vauvan mukanaan. Karjuin kuin naarasleijona, niin kipeetä se pään syntyminen otti, mutta siihen se kipu sitten loppui, ihan kuin seinään. Vartalo syntyi helposti livahtamalla (klo 7:16) ja kätilö auttoi vauvan minun jalkojen välistä mahan puolelle. Otin vauvan syliin ja istuin ammeen pohjalle ihastelemaan tulokasta.



Synnytys meni kaiken kaikkiaan tosi hienosti ja mies & doula oli isona apuna ja tukena. Yllättävintä synnytyksessä oli se kuinka hyvin kestin sen kaiken kivun ilman mitään lääkityksiä. Ei se ollutkaan yhtään niin kamalaa mitä kuvittelin etukäteen. Olen tosi onnellinen, että toiveeni mahdollisimman luonnonmukaisesta synnytyksestä toteutui, ja vauvan syntymä veteen kruunasi kaiken. Se oli hieno kokemus!

Synnytyksen kestoksi tuli 6 tuntia ja 5 minuuttia, joista ponnistuvaihetta oli 6 min ja jälkeisvaihetta 29 min. [/color]



[color=limegreen] Burde & Anni 5vrk (+heidi 1,5v)

Kiitos tosi kauniista synnytyskertomuksesta. Mä oon ihan liikutuksesta aloillani täällä kotosalla... Sinä olet ollut uskomattoman urhea ja rohkea! Niin, ja teidän pikkuinen Anni on tosi suloinen tyttö. Kävin tyttöjen sivulla kurkkimassa. =)



Onnea vielä kerran!



T. iida-linnea ja ei enää pieni tyttönen

Niin se vaan päsähti meilläkin 1vee viikonloppuna täyteen, joten kai me sitten taaperoihin kuulutaan (aktiivikirjoittajina ;D), nyyh! Pitää koittaa nyt kovasti taustailla, että pääsee muiden kuulumisista selville ja josko sitä sitten saisi aikaiseksi kirjoittaakin silloin tällöin :D Sen verta pitää mainita, että meillä ensimmäinen 1v-opittu taito on kiipeily. Hurjaa meininkiä lelulaatikolta sohvalle ;)



Mutta eipäs tässä muuta kuin hirmuiset onnittelut [color=blue] Burdelle [/color] pikku-Annista!



Coltsfoot ja ISO-Hilla 1v &miniH 14+jotain

Kiitokset burdelle synnytyskertomuksesta, tosi hienoa että meni sun toiveiden mukaan ja muutenkin nappiin:)

Mä taas muistan omalta kohdaltani sen että pään syntyminen sattui julmetusti ja karjuin kanssa oikein kunnolla (..ja luulin pahimman olevan jo sen jälkeen takana..;)) mutta hartiat sattuivatkin sitten vielä paljon enemmän (tiukassa oli kun tytön kädet oli ihan mustelmilla monta päivää) ja vasta jalat solahti " itsestään" , tosin vauvan isompi koko varmaan vaikutti asiaan ja ehkä se toinen sitten sieltä humpsahtaa helpommin, hope so;)



Meidän naapurilla on kyllä takuulla joku saakelin nikkarointikerho tai työpaja tuolla asunnossaan, taas se on paukuttanut ja sahannut koko aamun ja nyt tyttö herää vähän väliä päikkäreiltä sen mekastukseen,mur.



Flunssa alkaa pikkuhiljaa hellittämään otettaan meistä, tänään ei tytöllä ollut enää lämpöä, siinä rajoilla kyllä, ulos ei vieläkään uskaltauduttu mutta jospa huomenna sitten päästäis jo kerhoon. Ihme tauti kun ainakin mulla oli vaan kurkku ja kaikki nivelet kipeänä, ei mitään tukkoisuutta eikä tytölläkään nenä vuotanut..niin ja hartioita on tyttö heilutellut koko ajan, voi olla että matkii vaan mua tai sitten on niskat kipeät Liiallakin.



Omanapaisesti nyt tälläkertaa..



Queen

Eipä sitten riittänyt Emman poismeno tänne! Mun mummoni nukkui maanantaiaamuna pois, joten on vähän ajatukset katkolla olleet tässä pari päivää... Kaikenkukkuraksi mun vanhemmat lähtivät perjantaina Lappiin, piti niitten viettää lomaa... Mutta tulivat eilen aamulla pois, eivät pystyneet olemaan pois täältä. Mulla oli ihan pirun orpo olo, kun äiti ja isä olivat n 1000km päässä ja mummo kuollu, mutta kyllä kummasti eilen kun näki ne (mun vanhemmat) niin helpotti. Meillä on nyt perjantaina K-HKS:n kappelista mummon siirto seurakunnan kappeliin, joten MM voin olla pikkasen sekasin lauantaina... Ja 26.4 on sitten hautajaiset. En olis uskonut että mummo kuolee ¿jo¿ nyt pois, toki hän oli vanha ja vaivojakin oli vaikka millä mitalla. Mutta siitä olen onnellinen, että sai olla loppuun saakka kotonaan! Ei tarvinnu mennä ¿lirumaan¿ mihinkään sairaalaan piuhoihin yms.



Mutta jos kertois sitten hyviäkin uutisia, käytiin tänään miehen kanssa ultrassa ja kyllä siellä tosiaan yksi pieni sydän sykki... : ) Jotenkin on vaan ¿syyllinen¿ olo tässä, kun ei viittis vielä kaikille kertoa, kun on ollut tätä murhetta, mutta josko sitten äitienpäivänä kerrottais, jos on vielä aihetta, ja fiilikset kaikilla hyvät...



Viiperolla oli ollut kuumat paikat, hui! Onneksi selvisitte kuitenkin vähin vahingoin.



Noista palovaroittimista tuli sellanen juttu mieleen, että sellanen pitäs olla joka huoneessa missä nukutaan.. Mutta eipä meilläkään oo kuin tuossa eteisessä : 0



Kiitokset Burdelle kertomuksesta, aikas kivalta kuulosti.



Mutta joo, nyt pitää lähtee hakemaan Eetu hoidosta, ja sitten alkaa siivoomaan, meillä on kämppä ihan sekasin, kun ollaan käytännössä käyty vaan nukkumassa täällä...



napero, Eetu ja pikkutonttu 7+0

Te ootte kyllä saaneet nähdä koko elämän kirjon tässä viime päivinä! Pahoittelut mummosi poismenosta! Mutta suurensuuret onnittelut ihanista ultrakuulumisista! Yksi lähtee ja toinen tulee... Sellaistahan tää elämä on. Toivon, että teidän pieni joulutonttu lohduttaa teitä ja teidän lähimmäisiä surussa.



-Q-

No, jos nyt sitten itse jotain raapustaisin, kun palvelimen katkon vuoksi ei töistäkään näytä tulevan mitään.



Tosin, ei meille kuulu mitään uuttaa ja erityistä. Ai niin, kiitos kun annoitte yölamppuvinkkejä. Me kuitenkin päädyttiin tilaamaan quulle sellainen " ökylamppu" korvaukseksi kaikista kivuista ja säryistä. Eli aikas kallis oli, mutta toivottavasti kiva. Se on joku pehmeäpintainen elefantti, jonka voi ladata pistorasiassa. Se ei kuumene, eli sen voi kai ottaa sänkyyn viereen unikaveriksi. Ja siinä vaihtuu hiljalleen sateenkaaren värit tms. Lamppu on vielä noutamatta postista, joten vasta ens yönä nähdään, millainen taikalamppu se oikein mahtaa olla vai onko ihan huuhaata. Niitä pistorasiaan laitettavia lamppuja harkittiin myös, mutta kun ollaan tulpattu kaikki pistorasiat quun huoneesta juuri sen takia, että se muutenkin tunkee niihin sormensa. Tollanen lamppu vasta saiskin sen kiinnostumaan.



Ollaan nyt muutenkin hankittu quulle vähän uusi juttuja. Hiekkisleluja ja pari sählymailaa ja palloja. Sit ostettiin portaiden alle olohuoneeseen Ikeasta patja ja sellainen vähän samettisen tuntuinen päällinen ja sit vielä pari kivaa tyynyä. Tehtiin siis poitsulle oma lukunurkkaus/maja. :) Ompelin itse quun nukelle pienen tilkkupeiton ja tyynyn, kun mulle oli jäänyt niin paljon pikkupalasia kaikkia värikkäitä lastenkankaita aikasemmista projekteista. Kummitytölle tein samanlaiset. Ja sit vielä kaikille lapsille pari tyynyliinaa jne.



Muuten ei tosiaan mitään ihmeellistä. Mullekin iski tollanen samanlainen flunssa kuin Queenille ja Liialle. Kaikki lihakset meni ihan tukkoon ja nyt kolottaa ja kivistää joka paikasta. Mitään kauheeta nuhaa ei kuitenkaan vielä ole, toivottavasti ei tulekaan.



Pikku-Ronjalle kovasti tsemppiä operaatioon! Toivottavasti kaikki menee hyvin!!! Voimia myös äidille!



-Q- ja -q- 1v8kk tarhassa ja aatu 23+4

[color=crimson]Napero. Suuret pahoittelut läheisen menetyksestä. Niin se vaan on että joskus elämä koettelee ja kaikki surulliset asiat tapahtuvat samaan aikaan :( Mutta kuitenkin niitä iloisia asioitakin kuitenkin tapaahtuu ja elämä jatkuu :) Onnea hienoista ultra kuulumisista! Olette kyllä niin ansainneet tämän ihanan odotuksen kaikkien vaikeuksien jälkeen. Muista yrittää nauttia olostasi vaikka se voi nyt vaikealta tuntua. Halauksia!



Ronjalle onnea operaatioon! Ja teille vanhemmille tsemppiä samaan asiaan :)



Viiperon perheellä oli ollut järkytyksiä. Onneksi ei tapahtunut pahempaa ja te kaikki selvisitte ehjinä! Onnea teillekkin hienoista ultrakuulumisista!





Burdelle kiitokset ihanasta synnytyskertomuksesta! Tuli ihan tippalinssiin sitä lukiessa :)





Q. Mistä tilasitte sen hienon luksus yölampun? Mä oon vähän yrittänyt etsiä jotakin hienoa yövaloa meidän Milon tulevaan huoneeseen, jos vaikka omaan huoneeseen siirtyminen kävisi helpommin.



Milon napa. Ollaan ihmetelty miehen kanssa viikon ajan Milon huonoja öitä ja tällä viikolla Milosta tuli kovin itkuinen päivälläkin. Sitten alkoi lämpöä olemaan pojalla, joten vein heti Milon Mehiläiseen lääkäriin. Ja korvatulehdushan siellä oli kummassakin korvassa. Pöh! Tiedä kuinka kauan tulehdus on siellä muhinut kun ei noista Milon itkuista aina tiedä kun yleensä itkee mahaansa. Tunnen itseni taas ihan surkeaksi äidiksi kun en osannut oireita tunnistaa.

Viime yö sujui sitten jo ihan loistavasti. Ilmeisesti ab alkoi jo puremaan. Onneksi Milolla on ne superhyvät mh-bakteerit käytössä joten ei ole masuoireita tullut ab:sta. Kerkesin hieman pelkäämään että mennäänkö taas takapakkia mutta Antioksidanttiklinikan lääkäri vakuutti tänä aamuna puhelimessa että ei pitäisi olla hätää kun on näin hyvät suojakset elimistössä käynnissä :)



Lasten musiikista oli juttua. Mä en kanssa ymmärrä mitään noista Fröbelin palikoista enkä Tuttiritareista. Meillä kuunnellaan Rölli peikkoa, Mörrimöykkyä, 50` rock`n´rollia joka Milon lempparia. Heti alkaa jalka pojalla vipattamaan kun pistää esim. Elviksen pyörimään, Hih! Vähän suloisen näkönen. Mut on aivopesty heti kersana klassisella musiikilla kun mun äiti on ammattiviulisti ja itsekkin olen soittanut viulua melkein koko ikäni, joten oon aika tarkka siitä että mitä musiikkia Milolle soitetaan. Raskaus aikana rentouduin aina kuuntelemalla klassista musiikkia ja huomasin Milon syntymän jälkeen että Milokin rauhoittuu siihen parhaitan. Joten klassisen musiikin aivopesu taitaa jatkua tälläkin sukupolvella ;)



Nyt täytyy taas yrittää pakata muuttolaatikoita, kun ens viikon lopulla muutetaan omaan kotiin.



Hyvää päivänjatkoa taas kaikille!



Hermione ja Milo 1v 2kk ja jonka kaikki hampaat ovat nyt puhjenneet, paisti tietenkin ne vikat poskihampaat. Huh!

Voi vitsit, että noin salakavalasti oli päässyt korvatulehdus molempiin korviin! Toivottavasti antibiootti auttaa pian.



Meidän perheellä on alkanut olla ihan kummallisia korvatulehduksia AIKUISILLA. Ensin mun isällä kaks kertaa ja nyt miehellä molemmissa korvissa. Lastenlääkäri vähän antoi ymmärtää, että nää tarhoissa pyörivät pöpöt on jotenkin erityisesti korvatulehdukselle altistavia, toisin kuin sitten noi muut " aikuisten flunssat" . En tiedä oliko se ihan höpöhöpöä, mutta on tää kyllä outoa, kun ei kellään meistä ole ollut varmaan 20 vuoteen korvatulehdusta.



Niin ja sit siitä yölampusta. Mies sen tilasi ja valitsi, kuulemma tällaisesta paikasta: http://www.ipanalle.fi/

Oli siellä muitakin vaihtoehtoja, mutta miehen mielestä tää oli paras, niin kai se on uskottava. :) Kokeiltiin sitä jo äsken, kun änkeydyttiin kahdestaan meidän pieneen vaatehuoneeseen pimeään. Hihii! Ei se paljoa valaise, mutta luulisin että riittävästi kuitenkin. Parempi vaan, ettei se sitten häikäise. Voin kertoa käytännön kokemuksia ens yön jälkeen.



Viiperolle piti vielä jo aikaisemmin sanoa, että huh mikä järkytys! Onneksi teille ei käynyt kuinkaan!



-Q-

Pakko tulla tänne kirjoittelemaan, kun olen viime ajat viettänyt kovin hiljaiseloa, olen nimittäin jännittänyt työhaastattelun tulosta. Ja tänään vihdoin sain myöntävän päätöksen! Eli työttömän päivät on ohi, vihdoinkin, ja hieman hämmentyneenä täällä valmistaudun tulevaan, koska työt alkavat jo maanantaina! :-o No, itse siihen suostuin, mutta kovin paljon olen halinut typyä toissa päivästä asti, kun silloin haastattelussa tällaisesta aikataulusta sovittiin. Hoitopaikka on muutettu kokopäiväiseksi, ja ma-aamuna typyllä sitten alkaa " hoitoura" . Hui hirvitys... Muuten olen oikein innokkaalla mielin, mutta kyllä mulle näyttää olevan tosi iso paikka luopua typyn kanssa vietetystä ajasta. Aivan ihanaa on ollut nää 1v5kk, jotka on kotona oltu.



Muutenkin olen ollut aika herkkiksenä typyn suhteen, itkettää melkein, kun katson typyn leikkejä ja touhuamista, naurua ja juttelua. Miten joku ihminen voi olla noin rakas? Ja päivä päivältä rakkaampi.



Hurjia ja kurjia kokemuksia oli täällä ainakin Viiperolla ja naperolla. Hyvä, että kummempaa ei Viiperon kotona sattunut, mutta varmasti pelästyitte. naperolle surunvalittelut. Jotenkin mulla on sama mieli, kuin Q:lla, että elämä aina muistuttaa omasta kiertokulustaan. Nyt kun sain tietää olevani raskaana, kuoli miehen mummo. Typyä kun odotin, ja veljen vaimo samaan aikaan heille kakkosta, oma isäni kuoli. Se on samaan aikaan hirveän surullista ja jollain tapaa lohduttavaa.



Milolle paranemista!



Typyllä on huomenna rokotetutkimus, toivottavasti muistan laittaa emlat aamulla ajoissa. Ottavat verikokeita ja pistävät rokotteen.



Ai niin, pakko muillekin kertoa, että me on yritetty MM:n kanssa treffata nyt varmaan 2kk, mutta aina on tullut jotain estettä. Nyt sit varmaan treffataan joskus lokakuussa. :D



-Osse ja typykkä 1v5kk

Töissä on edelleen tosi hiljaista. Meillä on nyt tosi paljon virkailijoita tällä hetkellä, joten töitä on vähänlaisesti. Lähitulevaisuudessa koko poppoo alamme käsitellä osa-aikaisesti myös reklamaatioita ja niitähän riittää¿



Hassua, että juuri nyt kun mulla on aikaa, on palstallakin tosi hiljaista. Höh!



Pesukarhu ja Aurora, lyödäänkö sitten treffit lukkoon ensi torstaiksi? Huhuu Kandi, pääsettekö mukaan vai tehdäänkö treffit jollekin toiselle päivälle teille tai meille?



Ihana tuo Liian margariiniepisodi!



Viipero oli kokenut perheineen kauhun hetkiä! Onneksi ei käynyt hullummin.



Miten Ronjan leikkaus meni? En edes yritä luetella kaikkia tapaamiani enskoja ¿ kuitenkin unohdan puolet¿ Äkkiseltään laskettuna ainakin parisenkymment



Naperolle pahoittelut ikävistä uutisista ja onnittelut hyvistä ultrakuulumisista. Niinhän sitä sanotaan, että ikävät asiat tapahtuvat ketjussa. Toivottavasti mummollasi on hyvä olla siellä, missä hän nyt on.



Niin kuin joskus aikaisemmin kerroin, lapsuudenystäväni katosi jokin aika sitten. Silminnäkijähavaintojen ja jälkien perusteella hän on nähtävästi vajonnut sulaan ja hukkunut ¿ ruumista tosin ei ole vielä löytynyt. Itse olen aina uskonut kuolemanjälkeiseen elämään, siihen, ettei sielu lakkaa olemasta ihmisen kuollessa. Olen saanut paljon lohtua siitä ajatuksesta, että ystäväni tie jatkuu jossain muualla.



Q, mä oon tänä talvena myös kuullut muutamasta tapauksesta, että aikuiselle on tullut korvatulehdus. Mun veljellekin tuli, tosin hän on armeijassa ja siellä kyllä kaikki pöpöt jyllää.



Osse, onnea suuresti työpaikasta! Mulla on ollut usein samanlainen fiilis töihinpaluun jälkeen Ainosta. Pysähdyn usein katselemaan tyttöä, hänen elämäniloaan ja oppimisen intoa. Ei sitä rakkauden määrää voi tajutakaan. Töissä olokin on nykyään erilaista kuin ennen. Jotenkin pienet asiat ei tunnu niin merkityksellisiltä (esim. ¿haastavien¿ asiakkaiden ruikutus typeristä pikkuasioista). Ennen olin tosi herkkis asiakkaiden kanssa, nykyään en niin pikkuasioista hetkahda, kun tiedän mikä on oikeasti tässä maailmassa tärkeää!



Multahan loppuu kohta työaika, kai sitä voisi lähteä kotiinkin täältä!



Karssuli ja Aino kotona nukkumassa 1,5v

Pikaisesti ilmoittaudun tänne, Mimosa täytti eilen sitten sen maagisen vuoden :) Äidin pikku tyttö, vastahan olin raskaana ja synnyttämässä ja nyt vauva on jo iso tyttö, niisk..



BURDE on saanut Annin!! :) Onnea ihan hirmuisesti!! Mahtava synnytyskertomus, liikuttuneena luin.. Mistä lähti idea doulaan ja lääkkettömään synnytykseen, jos saan udella? :)



Ja VIIPEROkin odottaa uutta vauvaa!? Onnea, mulla on mennyt ihan ohi.. Ihan kamala tilanne teillä kyllä oli, onneksi selvisitte säikähdyksellä!! Enkelit oli mukana..



NAPERO, olen pahoillani mummosi poismenon johdosta :( Mutta ihanaa että ultrassa sykki pieni sydän! Elämä jatkuu..



Mimosa on tosiaan oikea kelmi! Koko ajan höpsöttää ja kujeilee ja juttelee ja ottaa hassuja ilmeitä! Oikea päivänsäde! Kovasti nousee seisomaan ja nyt on alkanut kiipeillä jokaiseen mahdolliseen paikkaan. Oikeita sanoja ei vielä tule, mutta omaa Kelmi-kieltä senkin edestä :)



Pistin pari tuoretta kuvaa, käykää katsomassa jos kiinnostaa :)

(löytyy myös kuvia musta ennen kuukauden takaista leikkausta, mulla oli 5kg munasarjakysta..)

http://s147.photobucket.com/albums/r307/serenity_035/Mimosa/?action=tag…



Serenity ja Mimosa-Kelmi 1v 1pv

http://s147.photobucket.com/albums/r307/serenity_035/Mimosa/