Mitä mieltä olisitte tason mukaisesta opetuksesta kouluissa?

itseään toteuttavina ennusteina - lapselle ei anneta mahdollisuutta parantaa osaamistaan, jos opettaja on tottunut pitämään häntä aina tietyn tason suorittajana. Sehän on ihan tutkittu juttu, jossain oli tehty koe, että oppilaat oli jaettu täysin päinvastaisesti ryhmiin hyvät - huonot eli ne, jotka olivat oikeasti saaneet huonompia arvosanoja, olivat hyvien ryhmässä ja päinvastoin. Kokeen päätyttyä huomattiin, että lapset olivat alkaneet suoritua odotusten mukaisesti, hyvien ryhmässä olevat oikeasti huonommat olivat parantaneet suoritustaan ja päinvastoin.

parasta olisi, jos jokainen saisi itselleen parhaiten sopivaa opetusta, samassa ryhmässä kuitenkin. Eli voisi tehdä esim. seuraavan luokka-asteen matematiikkaa, mutta olisi samassa tilassa ja perusryhmässä kuin muutkin. Ei sitten tiedä olisiko tällaiseen resursseja, kun ei välttämättä yksi ope/ryhmä enää riittäisi (kun ei aina tunnu riittävän nytkään).

Luovuttiin juuri tuon leimautumisen takia.

yläasteella juuri matikassa tuollaiset tasoryhmät. Oli alle 8 oppilaat ja toisessa taas kasista ylöspäin olevat. Ei varmaankaan ollut oikein hyvä juttu. Itse oli siinä " parempien" ryhmässä, mutta kuulin usein ettei siiinä " huonompien" ryhmässä pystynyt opetella yhtään mitään. Sinne oli nimittäin valikoituntu kaikki " häiriköt" , jotka temppuilivat tahallaan. Sitten ne, jotka olivat hyvin käyttäytyviä, mutta olisivat vain tarvinneet enemmän tukea, joutuivat täysin paitsioon.

koska jo yhteiskunnallisesta näkökulmasta katsottuna syrjäytyminen & masennusriski ovat heillä suurimmat. Tulee paska fiilis, jos ei pärjää, eikä sitten oikein halua yrittääkään.



Toisaalta erityisen oppimishaluisille olisi hyvä myös olla tarjontaa, sillä itse muistan olleeni usein pettynyt opetukseen, kun se tuntui niin pintapuoliselta. Olisin halunnut mennä pintaa syvemmälle ja todella paneutua moniin asioihin. Kyllästyin, kun piti vain ulkoa opetella joku pintaraapaisu, joka ei auttanut ilmiön ymmärtämisessä juuri yhtään.

Lahjakkaiden oppilaiden turhauttaminen normaalioppilaiden joukossa on haaskausta. Samalla ne hitaammat saisivat parempaa opetusta kun nämä valopäät nostettaisiin ryhmistä pois.



Muistan itse kun luokallamme oli yksi matemaattisesti erittäin lahjakas lapsi joka aluksi pyöritteli kyniään ja huokaili ja lopulta päätyi koulukiusaajaksi kun hänelle ei millään saatu aikaiseksi järjestää tasoaan vastaavaa oppia. Onneksi lukioiässä puututtiin tähän ja hänet nakattiin suoraan yliopistoon jonkun matematiikkakilpailun voiton myötä.

hain itse englannista keskikurssille, mutta muutaman tunnin jälkeen minut siirrettiin ylemmälle.

Se toimi hyvin, koska siirrot pystyttiin tekemään jos taso ei vastannut oikeaa.

Mutta paremmilla tasoilla saivat tehokkaampaa opetusta kun ei tarvinnut odottaa hitaampia. Ja alemmilla tasoilla saivat yksilöllisempää opetusta ja oppivat edes jotain.



Mutta kun kaikki haluttiin tasapäistää niin nyt sitten tuntuu, että kukaan ei oikein opi mitään kun kaikkien pitää edetä samaan tahtiin.

matikka/fyssakilpailuissa he kyllä loistivat ihan 10 kärjessä. Näitä todellä älykkäitä kun oikeasti on aivan murto-osa. Mä olin parhaimmillani luokan parhaimmistoa, mutta se oli kyllä ihan ahkeruutta eikä mitään superlahjakkuutta. Mutta mitäs sitten, jos jollain luokalla on vain yksi superälykkö ja koko kunnassa yksi lukio? Minne se yksi neropatti heivattaisiin?

Mutta ajattelin sen toimivan ikään kuin Briteissä, jossa on eliittikoulut. Suomen eliittikoulu vain ei olisi auki rahalla vaan kyvyillä. Kävin Sipoossa kuuntelemassa Jörn Donnerin luentoa, josta olin ymmärtävinäni, että myös Ruotsissa on siirrytty /ollaan siirtymässä tällaiseen lahjakkaiden oppilaiden poispoimintakäytäntöön.



Itse kävin kouluni Sodankylässä, jossa todellakin oli vain yksi lukio ja pitäjä muutenkin pieni, joten ymmärrän käytännön ongelman.

jotka ala- ja yläasteella oppivat lusmuilemaan koulussa, kun ei koskaan tarvitse ponnistella jonkin asian omaksumisessa. Myöhemmin lukiossa ja muualla tuleekin vaikeuksia, kun se tärkein asia - työn tekeminen oppimisen eteen - on jäänyt kokonaan oppimatta. Näitä on paljon.

Nuoruudessani olin tasokursseilla, laajalla matikalla ja enkulla ja ruotsilla. Tai sitten ne oppilaat, jotka oppii hyvin (esimerkiks meidän lapset) saisivat tehdä omaan tahtiinsa asioita ja opetella itsekseen ja saisivat vapautusta koulusta (esim. 2 päivää viikossa) niin ei tarvitsisi turhaan tuhlata aikaa ja turhautua koulussa. Näin olen käytännössä tehnytkin joskus, laittanut " sairauslapun" ..... koska koulussa ei opi kuin laiskottelemaan lahjakkaat lapset..... Sisiaalisten suhteiden vuoksi koulu on ihan hyvä.... kun siellä ei vaan kokoajan tarttis lahjakkaiden lasten käydä.