Miten joku jaksaa olla vakituisessa työssä jossain ruokakaupassa tai

Ja mikä narina täälläkin palstalla syntyisi, jos esim. ruokakaupat olisivat siivoamatta. Opettele arvostamaan muiden tekemää työtä, kaikki ei voi olla lakimiehiä ja lääkäreitä.

Ihmiset ovat erilaisia. Samaten elämäntilanteet ovat.

tekemään sitä työtä. Vaikka kassalla jossain marketissa. Vaikka ei oliskaan työrientoitunut, niin on se pitkästyttävää varmaan pidemmän päälle, jos työ on sellaista ja palkkakin surkea.

Ne jotka ei opiskele, ovat niitä jotka ovat vähän yksinkertaisia ihmisiä jotka ovat just suoriutuneet rimaa hipoen peruskoulusta ja ehkä jostain amiksen tapaisesta, mutta suoriutuu yksinkertaisista rutiineista, ja pitävät ihmisten kanssa juttelusta loistavat ja viihtyvät tuossa työssä parhaiten. Ja ennenkaikkea heillä on vapaa-aikaa.

Ei teitä asiakkaita kestäisi. Yleensä kassatyötä ja hyllytystä tehdään vaihtelevasti. Jotkut luonnonoikut muuten ihan oikeasti pitävät nimenomaan kassatyöstä, mikä itsestäni on se ikävin puoli myyjänä olemisessa, epäkohteliaiden ja typerien asiakkaiden vuoksi.

työskentelee Prismassa. Ilmeisesti masennuksen vuoksi jäänyt akateemiset opinnot aikanaan kesken. Nyt haaveilee jostain taidejutuista ja tekeekin niitä, mutta ei halua stressata itseään enää suorittamisella yms. Hän on mieheni sukulainen; erittäin sivistynyt ja lukee paljon yms...

ja olin tehtaassa niin sanotussa liukuhihnatyössä. Joka päivä oli samat rutiinit melkein kellon tarkkuudella. Täytyy myöntää että ihmettelin miten jotkut sitä työtä ovat jaksaneet tehdä kymmeniä vuosia.



Mutta toisaalta. Palkka oli ihan hyvä, työkaverit mukavia ja ennen kaikkea kun se kello näytti 15.00 niin hanskat vaan tiskiin ja ovi perässä kiinni. Eikä niitä työhommia tarvinnu enää kotona miettiä.

Kaupassa työssäoleminen on monipuolista. Välillä kassalla, välillä varastossa, pitää tehdä tilauksia jne. Ei se kassa olo niin yksinkertaista ole kuin joku luulee. Pitää hallita matematiikkaa ja olla asiakaspalveluhenkinen jne jne. Mielestäni kassatyöntekijä on yhtä vaikeassa ammatissa kuin esim. farmaseutti apteekin kassa tai joku laskuttaja tai reskontranhoitaja toimistossa, ellei vaativammassakin!

Mut ihan perusmatikalla pärjää. Ei tarvi osata mitään lukiotason tai yliopistotason matikkaa.

olin hotellissa siivoamassa jonkin aikaa ja siellä oli siivoamassa nainen joka " harrasti" työssäkäyntiä. Eli hänellä ei siihen ollut mitään rahallista tarvetta, koska mies tienaa niin hyvin, mutta halusi tehdä jotain ettei pitkästy.



Tuttavapiirissämme on toinenkin tällainen harrastelija. Hänen vanhempansa ovat kai ihan rikkaaksi luokiteltavia ja antavat aikuiselle lapselleen runsaan rahasumman joka kuukausi. Silti tämä tekee juurikin sitä parjattua myyntityötä pari päivää viikossa.

Olen akateemisesti koulutettu ja vakityössä siellä PRISMAN kassalla. Nautin suunnattomasti työstä, ei seuraa kotiin. Ja kuka sanoo, että työ olisi yksitoikkoista? Valittavia/ haasteellisia asiakkaita todella paljon. Harva työssäkäyvä esim. ymmärtää sitä, että KASSA EI OSAA kaikkia kaupan tavaroita ulkoa, ei sijainti paikkaa, EIKÄ HINTAA. Eikä me osata ulkoa kunkin päivän/osaston tarjouksia.

Kaupassa oli kiva olla töissä. Nykyinen työni tylsää ja puisevaa.

joskus hankala, mutta joskus todella mukaviakin tilanteita eteen. Ja työasioista ei tarvi kotona stressata. Ja työkaverit on tosi mukavia. Ainoa tosi huono puoli on työajat. Ja varsinkin kohta taas kun alkaa sunnuntaiaukioloajat.

Olin uraputkessa ja tienasin 3-4 kertaa enemmän kuin myyjät. Olin aivan burn outin partaalla, kunnes tajusin, että minä itse päätän elämästäni. Siirryin sukulaisen kahvilaan töihin ja selitin kaikille, että menen sukuyritykseen töihin. Kuulosti " paremmalta" kuin lähteä pelkästään kahvilankassaksi. Nyt viisi vuotta myöhemmin olen yhä onnellinen muutoksestani. Työ on ihanan monipuolista ja asiakkaat mukavia. Saan olla oma-aloitteinen ja luova, mutta silti työ ei ole kauhean vaativaa. Tämä oli elämäni paras päätös ja pätkääkään ei ole ollut ikävä entiseen. Ainoastaan aluksi palkka tuntui kurjalta, mutta vaihdoimme halvempaan asuntoon ja saimme siten asuntolainan pois. Kyllä tuolla palkalla elää, kun ei ole enää lainaa ja mieskin on töissä.



Mieheni tuki ratkaisuani. Viisi vuotta seurasi, kuinka maha kipeänä lähdin aamuisin töihin ja istuin aneemisena sohvalla tuijottamassa seinää. Nyt olen iloa ja energiaa täynnä. Aikaisemmin harrastaminenkin oli pakkopullaa, nyt olen alkanut lukea avoimessa yo:ssa kiinnostavia aineita ihan vaan huvin vuoksi.

kohtuullisen hyvä palkka, vaihtelevat työkeikat, kivat työkaverit, hyvät työsuhde-edut. Työ on itsenäistä. Työn tehtyä tietää tehneensä eli työn jälki näkyy ja kropassakin se tuntuu. Mitään en opiskele tai ohessa suunnittele. Jos tästä etenen, niin perustan siivousfirman.



T. Työhönsä tyytyväinen siivooja