Voiko joku HALUTA vain yhden lapsen? MIKSI?
Kommentit (21)
Olen laiska ja mukavuudenhaluinen. Meillä on hyvä turvaverkko, mutta iäkäs sellainen. Selviävät hyvin yhden lapsen hoidosta, mutta kahden hoitoon saaminen olisikin hankalampaa ja hoidolle on säännöllisesti tarvetta, koska olen lisäksi itsekäs enkä halua luopua omista ns. aikuisten menoista.
Yhden lapsen kanssa on helppo liikkua ja sompailla työ- ja perhejuttujen välillä. Ei tule moniviikkoisia tautikierteitä (eli kun lapset sairastavat peräjälkeen), ei tarvitse pohtia koulun ja tarhan yhteensovittamista jne...
Enkä pitänyt raskausajasta, enkä synnyttämisestä. Vauva-aika oli ihan kiva kokemus, kun se oli ainoa laatuaan, en haluaisi alkaa sitäkään alusta.
taloudellinen tilanne on viimein kohdallaan ja elämä muutenkin sujuu mainiosti.
Hän ei saa koskaan sisarusta, joten tärkeä ihmissuhde jää puuttumaan. Lapsenne saattaa tuntea olonsa yksinäiseksi jossain elämänsä vaiheessa. Ja raha ei todellakaan korvaa sisarusta!
Vierailija:
mutta vaikka lapsi syntyi helpon raskauden jälkeen ja vauva-aikakin oli ihanaa, en koskaan kaivannut niitä sisaruksia. Tuntui ja tuntuu edelleen siltä, että olemme onnellinen perhe. Perheemme on tällaisena täysi ja ihana ja on ollut sitä koko lapsiperheajan.
näitä ainaisia sisaruus-juttuja. Jos se on ihmiselle ainoa syy hankkia enemmän lapsia, niin aika huono syy on. Parhaimmillaan sisaruus-suhde on tietenkin ihana lahja, pahimmillaan kirous ja normaalisti jotain siltä väliltä. Mulla ei ole mitään sitä vastaan, että muut tekevät enemmän lapsia kuin yhden, mutta keksikää nyt jokin vähän parempi perustelu kuten vaikka se, että te niin kovasti halusitte toista vauvaa.
T. Tietoisesti ja tyytyväisesti yhden äiti.
Perhe tuntuu valmiilta näin, ja tuntuu myös ekologisesti hyvältä valinnalta.
Itse olen ainoa lapsi, enkä ole kaivannut sisaruksia, en lapsena, enkä aikuisena.
Aina olen kovasti halunnut sisaruksia mutta olosuhteiden pakosta niitä ei siunaantunut. Kaipasin heitä, kun olin alle 10. Sen jälkeen tuli vaihe, kun olin tyytyväinen, että olin ainut lapsi. Aikuisuuden kynnykseltä eteenpäin sisaruksen kaipuu on ollut valtava. Se, että tulen perimään kohtuullisen omaisuuden yksin, ei todellakaan korvaa lähimmäistä mahdollista verisukulaista.
vaan siksi, että kaikilla on perheessämme näin todella hyvä olla. Itse olen ainut lapsi, jolla on tiivis ystäväpiiri ja ihania ihmisiä lähellä, kun taas miehelläni on sisaruksia viisi, joista yhdenkään kanssa hän ei ole tekemisissä. Minä en sääli onnellisia monilapsisia perheitä, enkä näe heidän motiiveissaan mitään kieroa, joten onko liikaa toivoa samaa kunnioitusta meidän perheellemme?
Ajattelette sisarusjuttua vain omien mieltymysten ja kokemusten perusteella eli on aika itsekästä ajattelua. Lapsellanne saattaisi olla aivan eri mielipide ja käsitys asiasta. On paljon ihmisiä, jotka kärsivät ainoana lapsena olemisesta.
Ihmiset kun ollaan vähän erilaisia.
Seuraa meidän 4v lapsi saa yllin kyllin hoitopaikassa. Ja hänellä on samanikäisiä serkkuja, läheisiä ovat. Ja minun kavereitteni lapset ovat myös läheisiä. Meillä on onnellinen lapsi, jolla on rauhalliset ja levolliset vanhemmat! :)
T: itse 3-lapsisesta perheestä oleva AV-mamma
Lapset, jotka joutuvat jatkuvasti taistelemaan vanhempien huomiosta ja omasta osuudestaan ovat niitä kaikkein ilkeimpiä ja itsekkäimpiä tapauksia!
Vierailija:
Lapset, jotka joutuvat jatkuvasti taistelemaan vanhempien huomiosta ja omasta osuudestaan ovat niitä kaikkein ilkeimpiä ja itsekkäimpiä tapauksia!
Minusta ainakin tuli hyvin itsekäs, kun kasvoin kahden isomman sisaruksen varjossa. Olin aina se vähäisin, se viimeisin, joka jäi jalkoihin. Ja jos jotain halusi saada, niin oli taisteltava ja tosi itsekkäästi!
Vasta n. 35-vuotiaana oma itsekkyyteni valkeni minulle ja olen yrittänyt opetella siitä pois.
Vierailija:
Ajattelette sisarusjuttua vain omien mieltymysten ja kokemusten perusteella eli on aika itsekästä ajattelua. Lapsellanne saattaisi olla aivan eri mielipide ja käsitys asiasta. On paljon ihmisiä, jotka kärsivät ainoana lapsena olemisesta.
ja on nyt yksilapsisen perheen onnellinen äiti. En minä ainakaan voi hänen valintojaan mennä arvostelemaan, kun koko perhe tuntuu läheiseltä ja voivan poikkeuksellisen hyvin. Antaa kaikkien kukkien kukkia.
T: Kahden lapsen yltiöväsynyt äiti
itse olen ainoa lapsi ja en kärsinyt asiasta ennen kuin äitini sairastui ja kuoli. Vanhempani olivat eronneet (kun olin 2-kymppinen) joten aika rankkaa oli äidin sairausaika ja kuolema kun itsekseen piti kaikki hoitaa- onneksi oli edes avopuoliso tukena.
Kauan harkittiin tuleeko meille useampi kuin yksi lapsi, mutta tuon edellämainitun läpikäytyäni ajatukseni sisaruksista muuttuivat. Kaksi lasta on kuitenkin meille ehdoton maksimi. On totta että aina sisarukset eivät ole läheisiä, mutta ainakin lapsellani tulee olemaan mahdollisuus hyvään sisarussuhteeseen ja eipähän tarvitse yksin meitä vanhempia hautaan saatella.
on se, että hoidan vanhenevat vanhempani yksin. Tosin miehelläni on liuta sisaruksia, ja minä hoidin heidän kuolevaa vanhempaansa mieheni rinnalla enemmän kuin sisaruksista yksikään...
Vierailija:
Hän ei saa koskaan sisarusta, joten tärkeä ihmissuhde jää puuttumaan. Lapsenne saattaa tuntea olonsa yksinäiseksi jossain elämänsä vaiheessa. Ja raha ei todellakaan korvaa sisarusta!
En ole koskaan tuntenut oloani yksinäiseksi. Minulla on rakastavat vanhemmat, jotka kasvatuksellaan kasvattivat minusta sosiaalisen ihmisen. Säälittää sellaiset pikkusisaret, jotka on tehty vain sisariksi vanhemmalle.
Kyllä voi. Tässä muutamia syitä (aivan sama mulle, pidättekö niitä itsekkäinä syinä vai ette), miksi meillä " tyydytään" vain yhteen lapseen:
- Kaikki menemiset ja tulemiset käy nopsemmin ja kätevämmin
- Kun lapsi kasvaa ja oppii kokoajan uutta, voi " huokaista helpotuksesta" , kun ei tarvitse varautua siihen, että joutuisi kokemaan kaiken taas alusta asti (kuten yösyötöt jne, ei kiitos!!!!)
- Yksi on helpompi saada hoitoon kuin useampi
- Yhdelle lapselle jää enemmän aikaa ja saa annettua enemmän huomiota (tämä ei automaattisesti tarkoita, että ainokaisesta tulee ns. lellitty tapaus!)
- Yksi lapsi ei tule niin kalliiksi kuin useampi (näin ihan vain yleistäen)
- Parisuhteelle jää (yleensä) enemmän aikaa ja voimavaroja
- Mulle ja miehelleni " pikkuperhe" on se Meidän Juttu
-Eelia-
mutta vaikka lapsi syntyi helpon raskauden jälkeen ja vauva-aikakin oli ihanaa, en koskaan kaivannut niitä sisaruksia. Tuntui ja tuntuu edelleen siltä, että olemme onnellinen perhe. Perheemme on tällaisena täysi ja ihana ja on ollut sitä koko lapsiperheajan.