Yhteishuoltajuus yksinhuoltajuudeksi, kokemuksia ?
Lapsen isällä oli vuos väliä kun kävi katsomassa tyttöä,kävi parikertaa ja nyt on taas vierähtäny puolisen vuotta,milloin mikäkin tekosyy. Mies on sairas,ollut pöpilässä,ja olen soittanut poliisit että saan lapsen kotiin. Nyt hänellä on taas aikaa soitella sossuun ja keksiä tarinoita,yllättäen tantat ovat hänen puolellaan. Olemme eronneet koska hän hakkasi minua ja kohteli lasta huonosti. Olen ajatellut myös hakea yksinhuoltajuutta,koska minulla ei ole isän numeroa ei osoitetta yms. silti tanttojen mukaan lapsi pitäisi isälle antaa.Sekä myös lakimies on sitä mieltä etten voi yksinhuoltajuutta saada. Hieno tämä yhteiskunta kun 2-vuotiaalle pitää tapahtua jotain ennen kuin kuuntelevat.
Onnea muille!!
Kommentit (6)
Mulla on aivan sama tilanne menossa.Isä ei kylläkään tapaa lapsiaan.Lapset on vuosi sitten olleet viimeeksi isällään ja sen jälkeen on tavannut heitä mummolassa muutaman kerran.Ex oli mennyt oikeusaputoimiston pakeille ja teksti oli täyttä paskaa.Vakuuttelee rakastavan lapsia ym,se ei mua kiinnosta.Välimatkaa on 200km ja asioiden hoito tulee olemaan vaikeaa.Olen ymmärtänyt,että myös isän allekirjoituksia tarvitaan koulumaailmassa vai oonko ymmärtänyt väärin?Meil on 02 ja 03 syntyneet lapset.
Olis kiva kuulla lisää miten juttu etenee!
eli oli vähän samaa....sossusta voit vaatia VALVOTTUJA tapaamisia siihen asti että asiat /tilanne rauhoittuu.Eihän tuo ole lapselle hyväksi,vaadit tapaamiset valvotuiksi,sitä yleensä tämmöisissä tilanteissa kyllä lakimieskin yleensä tekee/ehdottaa.
Sossu on velvollinen järjestämään paikan missä lapsi saa tavata isäänsä ja sillä paikkakunnalla jolla lapsi asuu!!
Meillä exä aikanaan kans riitautti kaikki ja veti asit oikeuteen,koko käräjä käsittelynajan joutui tapaamaan lapsiaan sos.tätien valvonnassa,siellä hän ei ainakaan pysty " manipuloimaan" puppupuheilla lastaan tai jos puhuu sossun työntekijäthän kuulevat ja voivat todistaa tarvittaessa...he tekevät aina tapaamisesta kirjallisen " päiväkirja" raportin,miten tapaaminen on mennyt ym...
menet sossuun ja juttelet asiasta, samoin otat lakimieheesi yhteyttä ja hän voi vaatia tapaamiset valvotuiksi, jos sossu ei sinun vaatimuksiasi ota vakavasti...tsemppiä vaan!!
ja mulle kävi näin vuoden käräjäajan jälkeen exä yllättäin luopui kaikista vaatimuksistaan...liekö tajus että kuppi kallistui liikaa häntä vastaan!!!!:o)
Lueskelin tuossa nuo kaikki viestit ja voin vain samassa tilassa olevana todeta että on kauhea samanlaiset ajatukset siinä määrin että kaikki pelkäävät ex miehensä toimintaa... Se on niin väärin pelätä ihmistä/ihmisen käyttäytymistä jota on joskus rakastanut.
Isot halit ja stemppiä kaikille!!!
itellä tässä kanssa ollut yhteishuoltajuuden kanssa ongelmia. muutin erilleen vuosi sitten lapseni ollessa vajaan vuoden. Homma ei vaan toiminut yhdessä saman katona alla, kyllästyin siihen että sain odottaa sitä apua, jota olisin lapsen hoitamisessa sms. asioiden hoitamisessa tarvinnut mieheltäni. Tein mielestäni oikean ratkaisun, ja huokasin kun moni muukin oli asiasta samaa mieltä, toisin kuin mieheni. Hänen mielestään pilastin meidän kaikkien elämän ja ajattelin vain itseäni, mutta toisin kuitenkin oli ja on. Haettiin yhteishuoltajuutta, vaikka itse mietin että homma ei tule toimimaan,mutta jotenkin sitä vaan ajatteli että jos siitä miehestä ei ole siihen niin muutetaan asioita myöhemmin. Puolisen vuotta meni kaaoksen merkeissä, kun asuin lapsen kanssa omassa kodissa. Mieheni ei hyväksynyt sitä lainkaan, ja teki kaikkensa saadakseen minut hermostumaan ja raivon partaalle. Koko se aika meni itkiessä ja miettiessä teinkö sittenkään oikean ratkaisun lähteä, mutta pidin pääni, kerrankin, siitä olen helpottunut. yhteihuoltajuus ei toimi hänen osaltaan välillä lainkaan. En saa vastuksia kysymyksiin joita esitän lapseni asiaa ajaessani. Jos kysyn hänen viikollaan jotain viestillä, hän sanoo että ei kuulu mulle tai että hoida sinä omat asiat omalla viikolla niin hänkin tekee. Mielestäni aivan kohtuutonta tässä vaiheessa kun pitäisi hoitaa ja huoltaa lapsen asioita "yhdessä". Olen harkinnut huollon muutosta ja yhteishuoltajuutta, mutta pelkään miten ex suhtautuu muutokseen. Hän hoitaa lapsen kyllä hyvin, mutta on paljon asioita mistä haluaisin tietää
luin myös kaikki viestit ja vaikka tiedän että täällä tapahtuu paljon pahaa, on se aina niin hätkähdyttävää miten usealle niin käy.
poikani on tällä hetkellä 6v ja luoja kiitos ei muista mitään ensimmäisitä vuosistaan. Tilanne kärjistyi pojan isän kanssa siihen tilanteeseen että jouduimme 2kk turvakotiin asumaan. poika oli silloin juuri 2v täyttänyt. kun saimme pojan kanssa kodin, oli millon mistäkin syystä exä oven takana, milloin selvinpäin milloin sekaisin. monet poliisit olen soittanut perään, jopa ambulanssin janiin monta vuotta hän pystyi minua henkisesti pieksemään että en saanut asioihin loppua tai järkeä.
meillä on ollut monesti ulosotossa lapsen elatusapu ja nyt se vetää kelassa. vaikka exän kanssa tilanne rauhoittunut ja olemme puheväleissä hän silti hoitaa poikaa vasemman käden kautta. exä ei kyllä koskaan ole ollut niin aktiivinen että olisi sossuja perään soittanut jos en poikaa antanut nähdä. mutta suosittelen niit valvottuja tapaamisia. vaikka ne ovat varmasti lapselle erittäin hämmentäviä ym. niin ne ovat ne turvallisimmat.
voimia kaikille! itse voin huokaista helpotuksesta että ainakin nyt meillä kaikki jo kunnossa(vaikka edelleen yhteishuoltajuus) sain vain miehen tossuni alle ja homat taas hoituvat juuri niin kuin minä sanon.
Hei kaikille !
Tarinani on todella pitkä, joten kirjoitan tässä vain pääpiirteet asiasta....
Nyt on tullut mitta täyteen ex-miestäni (ei oltu naimisissa), jonka kanssa on yhteishuoltajuus 4-vuotiaaseen lapseemme.
Olemme eronneet reilu vuosi sitten, ja alusta saakka kaikki on ollut todella hankalaa. Alunperin vaadin yksihuoltajuutta, koska arvasin etten hänen kanssaan voi yhteishuoltoa järjestää. Perusteena tähän se, että meidän välimme ovat niin tulehtuneet että edes lapseen liittyvistä asioista emme pysty keskustelemaan. Hän ei kuitenkaan lastenvalvojan kanssa tähän suostunut, ja minun täytyi taipua yhteishuoltoon, mikä oli virhe.
Nyt on kuitenkin käynyt juuri niin kuten pelkäsin, että hän on ottanut lapsen pelinappulaksi. Lapsemme kun on ainut, minkä avulla hän voi minua satuttaa. Arkemme on jatkuvaa kiusantekoa lapseni isän toimesta.
Tilanne on pahentunut, kun olen löytänyt uuden miehen ja meillä on kaikki todella hyvin. Lapsi tulee isäpuolensa kanssa todella hyvin toimeen, paremmin kuin isänsä kanssa koskaan.
Säälittää katsoa, kuinka lapsen mieli on maassa&sekaisin kun hän tulee isänsä luota. Isä selvästi mm. puhuu uudesta miehestäni pahaa lapselleni, ja minä olen se " paha äiti" , joka komentaa ja yrittää kasvattaa lasta rakkautta&rajoja-periaatteella. Isän luona kun ei ole mitään sääntöjä, kasvatusmetodit ovat täysin erilaiset kuin minun.
Minusta tuntuu, ettei lapseni isän mielikään ole täysin terve, joten huolestuttaa lapsi sinne päästää. Suhteemme aikana koin jatkuvaa itsemurhauhkailua, kun puhuin erosta. Mistä tiedän mitä hänen päässään liikkuu kun lapseni on siellä ? Pelottaa. Olen myös kokenut väkivaltaa, on minut uhattu jopa tappaakin. Onneksi kaikki on mennyttä elämää ja nyt kaikki hyvin.
Haluan kuitenkin turvata lapselleni vakaan, turvallisen ja onnellisen lapsuuden. Tässä ei hänen isänsä osaa olla apuna, vaan vaikeuttaa toiminnallaan lapsensa kehitystä.
Olen käynyt lakimiehen juttusilla, ja kerroin tarinani. Hän pyöritteli kovasti päätään, ja sanoi suoraan että tuollaisen ihmisen ei tulisi nähdä lastaan lainkaan. Tätä en kuitenkaan ole vailla, tavata hän saa lastansa, ja myös tiedonsaantioikeuden pitäisin hänellä. Lakimiehen mukaan ainut keino on mennä oikeuteen, lapsen isä kun ei suostu purkamaan yhteishuoltoa eikä suostu myöskään muuttamaan tapaamisjärjestelyjä.
Kertaakaan en ole lapsen isältä saanut elatusmaksujakaan, mutta tämä on pieni juttu sen rinnalla, mitä lapseni joutuu kärsimään.
Lapsen isä saa piakkoin kirjeen käräjäoikeudesta, pelottaa miten tässä käy. Olisin tosi kiitollinen jos tällä palstalla olisi henkilöitä, jolla samankaltaisia kokemuksia!? Miten on käynyt kun on vaadittu purkua yhteishuollolle, mitä perusteita vaaditaan ? Onneksi on sivukaupalla todella törkeitä tekstiviestejä tallessa, jospa näistä olisi oikeudessa jotain apua, jotta näkevät millaisesta tyypistä on kyse...
Voimia prosessi vaatii, mutta olen siihen valmis lapseni parhaaksi.
Kiitos jo etukäteen!