Kertokaa imetyskokemuksianne; ihanaa vai kamalaa?
Meillä on viisivuotias tytär ja kohta nelikuinen poika. Tyttöä imetin tasan kolme viikkoa. Nyt täysimetän poikaa, mutta kyllä on karissut aiemmat käsitykseni imetyksen helppoudesta! On ollut rintaraivareita ym. tissillä huutamisia. Mulla myös maito suihkuaa, joten sen seurauksena poika ei suostu enää syömään tissiä kuin sängyllä maaten. Se taas aiheuttaa omat vaikeutensa esim. pitkille shoppailuille, mut onneksi suostuu syömään istuvassa asennossakin kunhan on sopivasti unista tokkurassa. Ajoitus on kaiken a ja o :D. Sekin tuli tavallaan yllätyksenä miten sitovaa imettäminen on. Poika syö päivisin n. 1½ välein. Kaikesta huolimatta oon yrittänyt asennoitua niin että " tää on nyt tällasta " ja vie oman aikansa. Nyt kun imettäminen on lähtenyt kuitenkin sujumaan kohdallani, taistelen vaikka verissäpäin sen jatkumisen takaamiseksi. Oon niin neuroottinen että en halua annettavan pojalle maitoa yhdelläkään syötöllä pullosta, vaikka se mahdollistaisi oman irtautumiseni kotoa.
Jään odottamaan teidän muiden kokemuksia imettämisestä :)
Kommentit (10)
en todellakaan tiedä, miten on kun vauva on jo noin iso, mutta mieleeni tuli, oletko kokeillut todella tiheää rinnan tyhjentämistä pumpulla aina imettämisten välillä? Voi tietysti tuntua hassulta tyhjentää rinta, kun maitoa on muutenkin vähän, mutta senhän voi sitten syöttää vauvalle. Sillä tavalla voisi vähitellen " vaatia" lisää ja ehkä vielä lisätä maidontuotantoa.
Itse jouduin ikään kuin käynnistämään maidontulon uudestaan (pumpulla) toisesta rinnasta rintatulehduksen jälkeen (mutta vauva oli vasta 2 vkoa, ja maitoa tuli koko ajan terveestä rinnasta).
Kirjoittelinkin tuonne nettijatkoille jo jotain imetyksen aloittamisesta. Olin myös yllättynyt siitä, mitä kaikkea ongelmia imetyksen kanssa tulee eteen. Meillä myös kävi niin, että imetys ei onnistunut muuten kuin makuullaan ja se oli kyllä omalta osaltaan rajoittavaa. Vauva ei suostunut millään rauhoittumaan istualtaan tms. imetykseen, vaikka mitä kokeiltiin. Siinä karisivat omat illuusiot rauhallisista, hämyisistä imetyshetkistä mukavasti istuskellen. Tympäisi joskus todella, kun oli vaikka vieraita tms. ja ei muuta kuin makkariin pötköttelemään. Etenkin kun alussa yksi imetys vei helposti puolikin tuntia.
Sitten tulivat rintaraivarit ja niiden kanssa kyllä tunsi itsensä aika voimattomaksi ja välillä jo mietin luovuttaa koko imetyksen suhteen. Raivarit meni kuitenkin onneksi itsestään ajan kanssa ohi ja öisin / aamuisin niitä ei oikeastaan koskaan ollut, lähinnä illat oli vaikeita.
Meillä vauva sai alusta asti pumpattua maitoa pullosta silloin tällöin eikä pullottelulla ollut mitään vaikutusta imemiseen. Vauvan ollessa pari kuukautta kypsyin pumppaamiseen ja siitä lähtien on annettu korviketta, kun isä on vauvan kanssa kahden ja joskus esim. kyläillessä. Alussa tunsin syyllisyyttä tästä korvikkeen antamisesta, mutta sitten päätin, että ihan yhtä hyvää ruokaa korvikekin on, pääasia että nälkä lähtee ja lopetin murehtimisen.
Nyt vauva ( reilu 5kk ) syö jo soseita ja niiden lisäksi jatketaan imetystä. Kaikki sujuu rutiinilla ja istuenkin imetys onnistuu vauvan kasvettua. Silti en voi kieltää odottavani sitä aikaa, kun imetyksestä kokonaan luovutaan. Itse en tästä ole juurikaan nauttinut, mutta vauvan takia moneen on valmis =).
Musta on tuntunut aika lailla samalta kuin sustakin varmaan, Briotar. Meidän poika on nyt 1 v 1 kk ja on saanut hieman hapanmaitotuotteita jo ja tietysti muutakin ruokaa jo syödään, mutta edelleen imetyksen jatkuminen on tärkeää minulle. Tuo makuultaan syöttäminen on edelleen meilläkin käytössä, tosin auton takapenkillä suostuu syömään sylissä (ellei parkkipaikalla ole liian hienoja autoja katseltavina :) )
Olen ajatellut että tämä imetysaika on kuitenkin niin lyhyt ihmisen elämässä ja niin se reilu vuosi onkin hurahtanut lähes pikakelauksen tavoin. Ainakin jäljestäpäin katsottuna. Olen ylpeä tästä taipaleesta (vertaamatta kuitenkaan toisiin). Ylpeä ja iloinen että rintaraivarit ja öiset heräilyt ja kaikki muut ollaan koettu ja niistä yli menty. En olisikaan halunnut tehdä asioita toisin... etukäteen ajattelin että annan korviketta jos siltä tuntuu.
No eipä tuntunut, sitoumus tuli luonnostaan enkä ole kaivannut vapaata vauvasta. Sitä se imetys vaatii, sitoutumista asiaan. Jos heti parin viikon vähien yöunien jälkeen on valmis lyömään hanskat tiskiin niin ei siitä mitään tulekaan. Onneksi vauvoilla on erilaisia kausia, ensin kukutaan ja sitten ehkä nukutaankin?
Tulen muistamaan tämän vauva/taaperojan ihanana yhteenkuuluvuuden aikana! Osittain imetyksen vuoksi, siitä niitä muistoja riittää tallennettaviksi ;)
olen just kotiutunut vastasyntyneen tytön kanssa ja ihmeissäni olen. Sairaalassa en meinannu saada maitoa tulemaan, mut nyt ku sitä tulee ni sitä kans tulee ja paljon! Vauvan ei tarvitse ku laittaa huulet rinnalle ni maito jo suihkuaa sen suuhun.. Rinnat kauheen kipeät ja kovat. Ostin rintapumpun et pahimman turvotuksen voisin imeä pois, mut kuulin et mitä enemmän pumppaan, sitä enemmän maitoa myös tulee... Eli ei siis kannattas pumppailla vaan yrittää odottaa vauvan syömisiä??? Vauva saattaa puoli tuntia yhtä tissiä, eli siis tunnin verran, ja sit nukkua jopa neljä tuntia. Sit kun imemistä ei ole ollut ku 15 minuutista puoleen tuntiin ni eipä nukuta ku tunnista puoleentoista..
Tuntuu et tissit ei tyhjene vaik imis kuin kauan tahansa... Pitäskö mun lypsää jääkaappiin pahan päivän varalle ja miten kauan sitä voisi siellä säilyttää? Voisiko joku neuvoa epätoivoista.
Alussa tyhjensin rintoja pumppaamalla, etenkin, jos vauvan nukkumisten takia tuli pidempi väli ja tuntui hankalalta. Ei pumppaaminen samalla tavalla lisää maidon tuloa kuin vauvan imeminen, näin olen kuullut. Minusta tuntui myös alussa, että rinnat ei koskaan tyhjentyneet kunnolla ja tiehyeisiin kertyi maitoa, joka tuntui kovana pattina sormin tunnustellessa. Tällaiset " tukokset" voi aiheuttaa myös rintatulehdusta, joten siinäkin mielessä olisi hyvä välillä saada rinnat tyhjiksi.
Pumpattua maitoa voi säilyttää jääkaapissa vuorokauden ja pakasteessa muistaakseni muutaman kuukaudenkin. Pakastaa voit maitoa ihan tavallisissa minigrip pusseissa tai kaupoissa myös myydään rintamaidon pakastamiseen tarkoitettuja pusseja, jotka on tosin melko kalliita. Kovasti tsemppiä sinulle ja vauvalle!
Minullakin eka lapsi pahasti maitoallerginen (tosin imetys ei onnistunut muutenkaan) ja nyt toisen kanssa tuskaillaan osaimetyksellä ja dieetillä. Mutta mutta... Mulle juotettiin jo synnytyssairaalassa Weledan " mamma-teetä" joka auttoi tosi hyvin maidon nousemiseen. Muistelen myös jossain nettikaupassa sitä nähneeni jos haluat kokeilla. Niin ja kysele siitä korvikkeen valmistamisesta matkan päällä... Multa löytyy vinkkejä siihenkin jos kaipaat:)
että tilanne on jo helpottanut - turvotus ei johdu suoraan maidosta vaan menee itsestään ohi muutamissa päivissä. Ei tarvitse kuvitella että vauvan pitäisi syödä rinnat tyhjiksi. Itse tajusin tämän toisen lapsen kohdalla. Kipu helpottaa myös kun turvotus laskee.
Meillä tisut kipeinä joitakin päiviä, neuvolan tädin neuvoa noudattamalla tilanne helpottui oleellisesti, kun hoidin asiaa litteällä kuumavwsi pullolla ja kevyellä sormen pään kosketuksella kipeisiin tisuihin. Toimen konsti voi olla kaurapussin lämmittäminen mikrossa. Luonnollisesti paidat kastuu hoidon aikana ja jatkossakin mutta se on terve merkki eli ainakin lapselle on ruokaa omasta takaa.
...tähän ketjuun, mutta vastaanpa kuitenkin :)
Minä yllätyin siitä, ettei se imetys olekaan itsestään selvää. Tiesin toki, että ongelmia todennäköisesti tulee jossain muodossa, mutta siihen en osannu varatua, ettei imetys onnistukaan siitä syystä ettei maito nouse. Kuvittelin, ettei sellaista voi tapahtua kenellekään. Imetyshän on itse luonnollisuus, joten totta kai pystyn imettämään kun vain haluan ja teen sen eteen töitä!
Esikoista yritin imettää kuukauden verran ennen pulloa ja se olikin ihanaa aikaa. Ne olivat ihania hetkiä kun poika oli tissillä, tosin poika ei tykännyt kun ei mahaansa mitään saanut. Lapsen ollessa noin kuukauden ikäinen, lopetin imettämisen. Eihän siitä mitään enää tullut, lapsi huusi huutamistaan jo tissin nähdessään, saati että olisin sitä yrittänyt suuhun asti saada. Ja kun ei maito ollut vieläkään noussut ja lapsi oli pullolle oppinut, ei ollut kuin yksi vaihtoehto. Kuopuksemme tarina tyystin erilainen, mutta sama lopputulos...
Haaveilen lvielä useammasta lapsesta näiden kahden lisäksi. Toivon kovasti, että imetyksen, täys-sellaisen saan vielä kokea kaikkine ongelmineen... Toivossa on hyvä elää :)
Kiireelliseen sektioon päättynyt 15h synnytys hidasti maidon nousua. Jouduin vielä kotona hiukan antamaan korviketta pullosta, mutta vain iltaisin. Neuvolassa paino ei sitten ollutkaan noussut ja terveydenhoitaja antoi ymmärtää etten ole antanut lapselle riittävästi ruokaa ja käski joka syötön jälkeen antaa korviketta. Tästä lähti meidän tuskainen kierre, joka on vielä kesken (vauva nyt 2,5kk).
Paino ei nouse - annan lisää korviketta - maitoa ei tule riittävästi.... Lapsi itkee vatsaansa ja ripuloi vesiripulia lähes taukoamatta. Eräänä päivänä mieheni sitten otti ohjat ja vei meidät lasten lääkärille. Lapsellani on maitoallergia, jonka vuoksi koko suolisto oli aivan rikki, eikä ruoka päässyt imeytymään. Nyt olen itse ruokavaliolla ja yritän epätoivoisesti imettää. Meillä on nyt kolmas erityiskorvikevalmiste, joka vihdoin sopii. Painon nousu ongelma, järjetön stressi ja huoli ja neuvolan jatkuva ohjaaminen lisämaitoihin on johtanut siihen, että maitoa tulee hyvin vähän ja poika saa pääosan ravinnostaan korvikkeesta. Poika kuitenkin nauttii aivan mielettömästi rinnan imemisestä ja on todella harmissaan kun maito loppuu ja vaihdetaan pulloon.
Itse olen välillä todella väsynyt tilanteeseen ja mietin lopettamista, mutta kun niin kovasti haluaisin imettää ja nuo erikoiskorvikkeet ei säily valmiina ja siksi ei voi oikein lähteä kaupungille, kun ei siellä pysty maitoa valmistamaan. Olen todella vihainen neuvolalle ja siihen etten ole mistään saanut KUNNOLLISTA imetysohjausta. Loukkaantunut olen erityisesti siitä että terveydenhoitaja ei uskonut minun antavan lapselle lisämaitoja ja alkoi syyllistämään siitä että lapseni paino ei nouse. Kamala tilanne. Toivoisin niin että imetys voisi vielä käynnistyä, mutta taitaa olla turha toivo... Ajattelin vielä kysyä lääkäriltä mahdollisuutta kokeilla maidoneritystä lisäävää hormonilääkitystä.
On ollut ihana lukea ihmisten kokemuksia imettämisestä. Jotenkin ehkä pystyy antamaan itselleen pikku hiljaa anteeksi, että tämä ei ole alkuunkaan sujunut niin kuin oppikirjoissa. Ja miten sitä aina kehutaan kuinka imetys on vain asenne kysymys... JA PASKAT sanon minä.
Kaikesta sitä tulikin raskausaikana haaveiltua, kuten sujuvasta imetyksestä ja mukavan helposta kulkemisesta vauvan kanssa kun on ruoka aina mukana...