Sain taas tänään äitini itkemään
Sanoin suorat sanat, kun sekaantui sellaiseen asiaan joka ei hänelle kuulu. Käyttää itkua aseena, jotta voisi syyllistää kaikkia jotka ovat erimieltä hänen kanssaan.
Kommentit (28)
yhtä aikaa. ei ole työn ja isäni lisäksi ollut mitään muuta elämää, mutta omapa on vikansa. en ala masennuksen takia äitiäni mielistelemään, ehkä tajuaa itse tehdä elämälleen jotakin eikä rypeä itsesäälissä
No ei sunkaan varmaan ole aikuisena ihmisenä tarpeen lyödä lyötyä enempää, voit käytökselläsi aiheuttaa äidillesi vielä pahempia mielentervesongelmia...
eivätkä ehtineet viettää eläkepäiviä yhdessä. ap
jos sinä tunnet syyllisyyttää, se on sinun oma tunteesi ja olet siitä itse vastuussa.
...syyllistämiskortti on hänelläkin vahvasti käytössä ja on hänelle vaikea tajuta sitä, että me hänen lapsensa olemme aikuisia, perheellisiä ihmisiä, joilla on oikeus (velvollisuuskin) kasvaa ihmisinä lapsuuden kodin ympäristöstä ja toimintamalleista irti.
Tietenkään en ehdoin tahdoin tahdo ainakaan minä äitiäni loukata, mutta en voi, pysty enkä edes halua olla hänen itsetuntonsa rakentaja, terapeutti ja aina valmis kuulija hänen aina jos jonkinlaisille mielipiteilleen asioista, jotka eivät oikeasti hänelle kuulu (ja jotka koskettavat läheisesti perhettäni tai parisuhdettani).
Täällä siis nyt napanuoraansa poikki kamppaileva kohtalotoveri, vanhin tytär. TSEMPPIÄ!
ja olen kieltänyt soittamasta useammin kuin kahdesti viikossa. ap
Mieti, mitä äitisi on koko elämäsi ajan tehnyt vuoksesi, kuunnellut, tukenut.
Miten ilkeät olla tuollainen bitch äidillesi??
väkivaltaisesta alkoholisti-isästäni joka jo kaikki ruoka- ja vaaterahamme. siksi olen niin ilkeä ja katkera äidilleni, joka pilasi lapsuuteni pysymällä isäni kanssa. ap
kuin tuon äitini syyllistämisen. olen mielestänin ihan aiheesta ilkeä äidilleni, joka ajatteli vain itseään koko lapsuuteni
niin sitä ei pakosti itse tiedosta, että tarvitsisi hakea apua.
Voisi olla parempi, että sinä ohjaisit hoitoon!
Se ei ainakaan auta äitiäsi ylös masennuksesta, että kiellät soittamasta.
Toiseksi - itkettämällä äitiäsi ja ilkeilemällä hänelle et saa ratkaistua ongelmiasi, vaan pahennat niitä. Häpeä.
Olen ollut aina se kiltti tyttö joka tekee mitä käsketään ja on hiljaa kun käsketään. Nyt viimein aikuisena omien lasten myötä olen sanonut jotain vastaan jos olen eri mieltä äidin kanssa. Äiti suuttuu ja loukkaantuu - muttei itke vaan pitää mykkäkoulua.
Ihan pimeää touhua ja harmittaa, mutta minkäs teet.
kunnioittamista.
Joka monessa muussa kulttuurissa tulee automaattisesti ja kyseenalaistamatta, mm siinä av. lla paljon parjatussa romanikulttuurissa.
Häpeäisit ap, hän on sentään ätisi ja aikuinen ihminen. Vaikka olet hänen tyttärensä, mikä oikeuttaa sinua kohtelemaan häntä tuolla tavalla. Sinä et voi tietää hänen ratkaisujensa syitä.
Pidä pintasi ap. Yritä elää omaa elämääsi, et ole vastuussa äitisi onnellisuudesta.
Onpa omituinen lause. Kuka edes HALUAA että on oikeus katkeruuteen! Ja edelleen: Kuka haluaa olla katkera!!
Ap, mieti oikein tarkasti mitä katkeruus on ja mitä se on sinulle tehnyt. Mitä saat siltä katkeruudelta, ja miksi haluat pitää sitä yllä. Sun taitaa olla niin paljon helpompi olla vain katkera, ja sen varjolla paskamainen äidillesi. Vaatisi nimittäin todellista uskallusta kohdata oikeasti nuo tunteesi ja käsitellä niitä. Mieti, olisiko sinusta siihen.
Hyvin olet kuitenkin äidiltäsi oppinut syyllistämisen. Äitisi on menettänyt elämänsä sisällön ja masentunut. Mikä ihme se on, että tyttären kanssa riitely saa itkua aikaan. Ja sinä kehtaat väittää, että äiti itki manipuloidakseen. Mitäpä, jos äidilläsi oli vain niin paha mieli takiasi, ettei enää pystynyt pidättelemään itkuaan.
Se itsenäinen, oma elämä ja aikuistuminen tarkoittaa sitä, että pystyy pääsemään yli lapsuuden traumoista ja alkaa elämään sitä aikuisen elämää. Samoin aikuiselle äiti on aikuinen ihminen, joka ei enää ole se lapsen äiti, joka päättää ketä perheeseen kuuluu. Miksi mietit noita lapsuuden asioita, kun voit nyt olla aikuinen, joka valitsee itse puolisonsa, kasvattaa omat lapsensa, jne. Käsittele ne lapsuusasiat niin, ettet enää ole se äidin avuton tyttö.
En voi sanoa, että minulla olisi läheiset välit äitini kanssa. Kuitenkin aikuisena ihmisenä ymmärrän hänen tapaansa elää, hänen lähtökohtansa eivät ole samanlaiset kuin minun. Hän on tehnyt parhaansa niillä voimavaroilla, jotka hänellä on. Olen äitini kanssa kuitenkin tekemisissä vähintään 2x viikossa, koska minusta se on velvollisuuteni lapsiani ja äitiäni kohtaan.
Ja TODELLAKIN syyllistää ja marttyyroi ihan älyttömistä jutuista. Siis esim. siitä, että en ole koko viikkoon soittanut hänelle! Tai että en huomioinut häntä tarpeeksi kun kissa kuoli... Kun minulla on omakin elämä ja kolme lasta, en edes muista milloin olemme viimeksi puhuneet. Silloin kun on ollut asiaa, luulisin.
Hän on ollut aina samanlainen. Kotona asuessani hänen piti aina tietää kaikki asiani ja nuuskia taskuni, pöytälaatikkoni jne. Siis en ole koskaan saanut tilaa hengittää ja olla vain itselleni mieliksi.
Näen, että täällä monellakaan ei ole hajuakaan siitä mistä AP puhuu.
Vierailija:
Näen, että täällä monellakaan ei ole hajuakaan siitä mistä AP puhuu.
Ei ap nimittäin puhunut samasta kuin sinä.
Näytä ettei uikkaus tehoa sinuun.