Mistä te, jotka ostatte itse kaikki lasten joululahjat, löydätte rahaa niihin?

Lapsi on hankittu sen verran, että tavallista työtä tekemällä pystyy heille mukavat joululahjatkin ostamaan.Ei ole siis eletty yli varojen tässäkään asiassa.

Maailmassa on miljoona kivaa juttua, jota olisi kiva saada ja vaikka antaakin, mutta minulle mikä tahansa yli 50€ joululahja on törsäystä ja älyttömyyttä. No, omasta puolestani olisin viettämättä koko joulua, mutta mies haluaa perinteisen lahjajoulun.

jos teillä itsellä ei vielä ole sen ikäisiä, niin onko teillä tuttavapiirissä sellaisia teini-ikäisten perheitä, jossa sen ikäisillä ei tosiaan ole kännykkää, perheessä tietokonetta, teineillä mp3-soitinta jne. Minä olen ajatellut, että ne ovat ihan arkipäivää nykyisin.

heistä huolehtimaan. Joulun järjestämisen koen työtätekevän ihmisen perusoikeutena. Haluan lapsilleni hauskan joulun ja siihen kuuluvat myös heidän toiveidensa toteuttamista. Periaatteesta en jätä lahjaa ostamasta, miettimään kyllä joudutaan tottakai, mitä hankitaan.

aloitan jo tammialesta edullisten löytöjen keräämisen kellariin piiloon. Saatan antaa lahjaksi myös käytettyjä (joskin kuin uusia tai ainakin hyväkuntoisia) asioita, kuten kirppikseltä löydän joskus lapsen keräämään kirjasarjaan osia.



Koitamme säästää, ja jos ollaan ostamassa jotain mikä sitten jätetäänkin ostamatta, siirrän säästämämme summan suoraan käyttötililtä säästötilille.



Jos toiveet ovat noin hintavia, niin ei auta kuin jättää antamatta. Mieluummin jokaiselle lapselle viisi ei-huippua-mutta-kuitenkin-mieluista lahjaa kuin yksi järkyttävän kallis jonka takia vanhemmat joutuvat ottamaan pankkilainan.

jo yli 50 sellaista, joille ei kukaan kummi tai mummo osta lapsille mitään jouluna. Surullista minusta.

meillä on kyllä itsellä kotona ja samoin on KAIKISSA tuttavaperheissä, joissa on yläasteikäisiä lapsia, tietokone, digikamera, play station tms. pelikone ja lapsilla kännykät. Eipä ole tullut mieleenkään, että meidän säästäväisessä ihan tavallisessa perheessä (tai ystävillä) oltaisiin opetettu lapset materiakeskeisiksi. Eihän se tarkoita sitä, jos lapsi toivoo lahjaksi vaikka kameraa tai kännykkää, että hänellä olisi jo sen kymmenen vanhaa mallia entuudestaan ja aina pitäisi saada uusi ja parempi. Voihan olla tilanne, että perheessä ei ole vaikka sitä kameraa vielä ollenkaan.

Totta kai me ostetaan lahjat itse! Kummit silloin tällöin kysyy, mitä kummilapsi haluaa. Heille sitten jaan niitä edullisia lahjoja. Kalliit ostetaan kaikki itse. Kyllähän joulu 3-lapsisessa perheessä maksaa, mutta maksakoon. Näkeehän sen kalenterista jo heti tammikuussa, milloin joulu on ja voi suunnitella budjettia, jos on rahasta tiukkaa.



Me emme sitten hanki pitkin vuotta tavaraa kuin vaatteita tarpeeseen. Isommat lahjat ja lelut lapset saavat jouluna & syntymäpäiviksi. Toisaalta emme myöskään lahjo muita kuin oman perheen jäseniä. Emmekä odota suvulta lahjoja kenellekään meistä. Isovanhemmat lähettävät sen 20€/lapsi, mikä yleensä laitetaan lasten tileille.

vaan että oli toivottu vain yhtä lahjaa, ja kun toivojia on monta, niistä kertyy suuri summa. Monillahan tosiaan sukulaiset avustavat isompien lahjojen ostossa, ei tarvitse kaikkea laittaa omasta pussistaan.

kyllä aika monilla tuntuu isovanhemmat ostavan lahjoja lapsenlapsilleen. Ja saattehan tekin 20 euron arvoisen lahjan joka lapselle, ja vielä lahjoja lasten kummeiltakin.

minusta nuo meidän lasten lahjatoiveet ei olleet ollenkaan kohtuuttomia, mutta muiden mielestä tuntuvat olevan. Meillä mainitsemani teini toivoo kännykkää, missä olisi mp3-soitin, ja sen hinnat ovat yli 100 euroa. Hänellä on kyllä varmaan noin 10 vuotta vanha kännykkä, joka vetelee viimeisiään, mutta mp3-soitinta ei ennestään ole. Kavereilla tosiaan on kaikilla kännykät uusinta mallia, ja kalliit mp3-soittimet, ja vaikka täällä oltiinkin sitä mieltä, että ei tarvitse olla vaikka kavereilla on, niin minä olen sitä mieltä, että kyllä jotain sentään tarvitsee joskus saadakin. Kun luin noita alle kouluikäisten saamia lahjalistoja tältä palstalta, niin sain sen käsityksen, että yhden lapsen lahjoihin menee satoja euroja jo pelkkiin leluihin. Mikä siinä sitten niin paljon muutttuu, että pieneen lapseen on ok käyttää ihan miten paljon rahaa vain, mutta kun lapsi kasvaa, rahaa ei enää saisi käyttää ollenkaan. Sellaisen käsityksen täältä saa.

... ja muistelkaa omaa nuoruutta. En oisi ikinä kuvitellutkaan saavani noin tuhannen markan joululahjaa. Muutamia paketteja silti sain aina, pienet asiat ilahdutti. Ja voi miten lämpimät muistot mulla on kodin jouluista. Lähinnä siitä että oltiin yhdessä. Leivottiin, koristeltiin kuusi, kuunneltiin radiota, käytiin kirkossa...

joka on pienestä asti saanut parasta ja kalleinta, tyyliin "ei tarvitse odottaa ja ei tarvitse säästää".

Ei ole kovin suosittu tyttö porukassa. On aivan helvetin kateellinen muille ja särkee muiden leluja jos toisella on jotain kivaa. Hajotti meillä tyttömme barbielinnan, koska hänellä ei ollut sellaista. Haukkui päälle, että tyttömme on köyhä.



Jos tyttömme saa jotain niin tämä toinen tyttö valehtelee, että hänellä on kalliimpaa ja parempaa. Ainoa vain, että käry on käynyt valheista kun kaverit kertoi, ettei sillä olekaan sellaista.



Aika ikävää tälle tytölle toisaalta. Mutta jokainen kasvattaa lapsensa sellaisiksi kuin haluaa.

Oma tyttömme on oppinut jo pienestä asti säästämään ja saamaan ylimääristä rahaa ylimääräisillä kotitöillä. Osaa arvostaa tavaroitaan, eikä särje ja hajota niitä.

Jotenkin näitä viestejä lukiessa tulee sellainen fiilis että nimenomaan pienempituloisilla on haaveissa ostaa hirvittävän kalliita lahjoja lapsille. Luen itseni ja mieheni aika hyvätuloisiksi eikä mieleeni tulisi todellakaan ostaa koululaisille mini-läppäriä (jota toki toivottu) tai videokameraa! Uudemman pelikoneen ostamisesta on puhuttu useampi vuosi ja nyt harkitsen vakavasti saavatko kolme poikaamme sellaisen yhteisenä joululahjana. Tämä siksi että älykkäänä ihmisenä tiedän että pelikoneen ostaminen sisällyttää jatkotoiveen ostaa taas uusia kalliita pelejä !



Vähemmälläkin pärjää. Itsekään en usko lasten työssäkäynnin autuuteen, koska lapset harrastavat paljon ja tarvitsevat myös vapaa-aikaa. Meillä lasten isommat hankinnat on usein sovittu palkinnoksi jostain työläästä saavutuksesta - esimerkiksi opintoprojektista, harrastussaavutuksesta esim. soittotutkinnosta. Tämä siitä huolimatta että taloudellisesti olisi täysin mahdollista ostaa joka tapauksessa se uusi kännykkä tms, mutta kyllä lastenkin pitää ymmärtää rahan arvo ja se on parasta oppia jo ihan pienestä pitäen asteittain.



Alueella jossa asumme monet lapset saavat kaiken mitä haluavat ilman mitään rajaa. Taatusti löytyy pienestäkin luokasta tänä jouluna useampi dino-robotin omistaja (a 329 eur). Minulle pitäisi maksaa että suostuisin siihen että meille tulisi moinen hirvitys! Kyllä vanhemmilla on tärkeä rooli siinä että pidetään jalat maassa ja lahjat järkevinä!

Onhan se kiva jos olis samaa mitä kavereilla, mutta usko pois.. Ei se maailmaa kaada!

aina on kavereilla jotain mitä heillä ei ole! AIna tulee kalliimpia lahja toiveita.



Joten kerro rehellisesti että kun se joulupukki ei niitä tiputa taivaasta niin ei ole rahaa yksinkertaisesti!



Ja kerro heille tietty summa mikä olisi mielestäsi maksimi ja sano että sen hintaista voivat toivoa. Tai anna rahaa että voivat mieleisensä ostaa sillä rahalla.



Nykyajan lapsilta on kadonnut oikeasti rahan arvo!

En olisi ikinä voinut kuvitella että saisin 600MARKAN joululahjan vanhemmiltani!

noin se pitää olla

eikä kummeja.

uuttakännykkää ja uusinta pleikkaa yms.



Kerroin, että haluan maapallon säilyvän heidän lapsilleen ja lapsenlapsilleenkin. Jos ostetaan koko ajan uutta tavaraa, maailma saastuu ja tulevat sukupolvet joutuvat siitä kärsimään ja kiroavat meidän sukupolven tuhlausvimman.



Olen yrittänyt opettaa lapsille vastuuta maailman tilasta ja itsetuntoa siihen, että ystäviä ja suosiota ei osteta tavaralla ja rahalla.



Kun todella ajattelee asiaa eteen päin, että meidän lapsenlapsemme joutuvat elämään siinä jätemäärässä ja saastemäärässä, mitä meidän sukupolvi aiheuttaa, ei haluta ihan joka vuosi ostaa uutta kännykkää ja uusinta MP-3 soitinta.



Tavara on hetken huvi ja nautinto, mutta pitemmällä tähtäimellä siitä ei ole kuin haittaa.

... ja muistelkaa omaa nuoruutta. En oisi ikinä kuvitellutkaan saavani noin tuhannen markan joululahjaa.

tuohon en voi vedota omien lasten lahjoja ostaessa. Olen itse saanut mm pianon (maksaa aivan järkyttävästi), veljeni tietokoneen (hinnat olivat ihan pilvissä joskus 90-luvun alussa). Samoin tekniikka-legoja alkoi olla jo meidän lapsuudessa ja ne maksoivat suhteessa ihan yhtä paljon kuin nytkin.

Ehkä olitte ja opitte projisoimaan onnen tavaraan ja materiaan.

Sinänsä hiukan sääli.



Itse koen olevani onnellinen siinä suhteessa, että vanhemmillani oli tiukkaa ja tavaraa ei ollut, eikä muotivaatteita. Koskaan minua ei asiasta kiusattu, koska minulla oli hyvä itsetunto. Kotoa muutin 15 vuotiaana opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Elätin itseni opintotuella. Töihin menin heti 18 vuotiaana.



Olen elänyt vaatimatonta elämää ja lainaa ei ole tarvinnut paljoa ottaa. Säästöön olen saanut mukavasti. Olen elänyt yhden laman ja toista odottelen rauhassa. Se ei minua hetkauta, koska en ole rahaa tuhlannut tavaraan vaan elänyt sen mukaan,mitä sitä on ollut ja pitänyt vararahastoa aina ja säästöjä.



Kodissamme nautitaan jouluna yhdessä olosta ja rakkaudesta. Lahjoja on, mutta ne eivät ole mitään kalliita. Kummasti vain lapsetkin on oppineet siihen, etteivät edes toivo kalliita lahjoja ja perheessä on jo esimurkkuja.



Sisäinen rauha ja voima kulkea oman tiensä mukaan, on paras lahja, mitä voi lapselle antaa.

Ehkä olitte ja opitte projisoimaan onnen tavaraan ja materiaan.

Sinänsä hiukan sääli.

ei oikeasti tarvitse sääliä.

Kyllä meille opetettiin rahan arvo ja muitakin arvoja. Ei meidän vanhemmat rahassa kylpeneet, mutta jos johonkin asiaan on varaa, niin en näe mitään syytä olla ostamatta jotain. Esim piano yhdisti meidät laulamaan perheen kesken yhdessä ja meitä kannustettin ns kunnon harrastuksiin.

Ei se köyhyys ja tuilla kituuttaminen kaunista, tai sitten lähtötilanne on ollut aika heikko :)