Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

5 vuotias lapseni " varastelee" , mikä avuksi?

Vierailija
30.03.2008 |

Vinkkejä, miten olette saaneet näpistelyn loppumaan.

Kommentit (8)

Vierailija
1/8 |
30.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tais loppua kuitenkin itsestään.

Vierailija
2/8 |
30.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Anna hänelle enemmän aikaasi mukavissa merkeissä, kuuntele ja osoita rakkautta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/8 |
30.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja menet lapsen kanssa kauppaan ja pakotat lapsen pyytämään anteeksi.



Eiköhän sillä opi.

Vierailija
4/8 |
30.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

mm. mansikoiden napsiminen (syöminen) ruokakaupassa hedelmäosastolta, menimme myyjän juttusille ja lapsi kertoi mitä oli tehnyt jne.



Sit on löytynyt taskusta stockan hajuvesien tuoksuttelua varten niitä pahvisia lätysköjä...



Kerran oli pöllinyt kukkakaupasta pyykkipojan. Ei onneks sen enempää eikä vakavampaa. Nyt ei ole ollut näpistelyjä ainakaan vuoteen:)

Vierailija
5/8 |
30.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

saarnat.

Vierailija
6/8 |
30.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen kaupassa töissä ja kerran sattui että n.5-6vuotias tyttö oli laittanut taskuusa niitä irtokarkkeja, äiti huomasi tämän vasta kassalla tai osasi epäillä (en tiiä oliko aikaisemmin tapahtunut) tämän jälkeen hän komensi tytön takaisin jonoo, käski maksaa ja palauttaa karkit!!

Seuraavalla kerralla tyttö kertoi ettei ollut varastanut mitään..



Jos kyse on kaupasta näpstelemisestä niin kassalle kertominen/vartijalle kertominen voisi auttaa!!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/8 |
30.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja tyttö myös pyysyi anteeksi että oli varastanut karkkeja!!!



t:8

Vierailija
8/8 |
30.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja ap: meidän tyttö näpisteli myös juuri 5 vuotta täytettyään. Hän pölli mm. isosiskojen tärkeitä tavaroita, isoveljensä tosi tärkeitä papereita (joita piilotteli patjansa alle) ja kerhosta hän vei kaksi kertaa pikkulelun. Meillä auttoi ihan se, kun tyttö näki, miten tärkeitä tavarat olivat toisille ja näki, miten kaikki joutuivat etsimään näitä tärkeitä tavaroita ja papereita. Taisi alkaa omatunto kolkuttaa. Pahinta oli kuitenkin se, kun hän joutui palauttamaan kerhoon tavarat ja vielä pyytämään anteeksi. Se oli vain joku vaihe tytön kasvussa, mutta loppui onneksi lyhyeen.



Ja kolmoselle vielä: rakkautta ja turvaa tyttö on saanut ihan varmasti vähintään yhtä paljon kuin muutkin sisaruksensa, jotka eivät ole koskaan näpistelleet. Vähän yksinkertaista ajattelua sulla.