Komas lapsi- meneekö siinä sivussa vai meneekö rankaksi?

En näköjään osaa kirjoittaakaan...



ap

En halua pelotella, mutta näin meillä. Ekan kanssa jaksoi, kun oli kaksi aikuista koko ajan käytettävissä. Toisen kanssa vielä meni, mutta kun kolmas tuli, olivat ekat kuukaudet härdelliä. Tietenkin ikäerot vaikuttaa paljon asiaa, meillä noin 3 vuotta jokaisella. Nyt kun nuorin on jo isompi, alkanut helpottaa.

Kokemuksia minäkin haluaisin kuulla.

Kahden jälkeen tosiaan mietin samoja juttuja, mutta yllätyin miten helposti kaikki on mennyt. Meillä nyt kolma alle kouluikäistä, vanhin eskarissa ja hänestä jo paljon ihan oikeaa apuakin (tykkää hakea vaippoja yms. pikku tehtäviä).



Kolmannet lapset tuntuu olevan (ollaan tehty pientä tutkimusta kaveripiirissä) niitä rauhallisia tapauksia, ei inise tms. eli oikein unelma lapsia.

Meillä on kolmas kohta kolmen ja nyt vasta alkaa vähän helpottaa. Kyllä tämä härdelli on useimmiten hermojaa riipivä. Vaikka vanhin on jo koulussa, saavat aikaiseksi kaikenlaisia ristiriitoja koko ajan ja eri ikäsiten lasten tarpeiden huomoiminen vaatii kekseliäisyyttä ja jaksamista. Niin ja hiljaista hetkeä ei lasten hereillä ollessa tule koskaan.



En silti tuosta kolmannesta luopuisi, ovat ihan syötäviä ihania koko sisarussarja yhdessä.

ja tosiaan tämä kolmas on ollut " helpoin" lapsi tähän mennessä. ei tietysti aina käy näin.

on tosiaan tunne että tämä kolmas menee siinä sivussa ja ihan varmasti oli hyvä ratkasu, meillä ikäeroa kakkosen ja kolmosen välillä vaan vähän reilu 1v, mutta silti jaksetaan hyvin.

joten rohkeesti vaan tekemään sitä kolmatta jos siltä tuntuu!

Miehelle kävis mainiosti että lisää lapsia tulis. Ja hoitaa paljon kotia ja lapsia. Mun raskaudet on vaan olleet tosi vaikeita ja jotenkin sekin " pelottaa" että miten sen jaksaa. sairaalassa pahoinvoinnin takia ym.



Kokemuksia lisää!



Niin ja yllättäen joku fiksu taas tulee haukkumaan mutta eikö tää ole sellainen paikka missä näistä asioista voi kirjoittaa? ;)

Ei vaadi hoitoa ja huomiota kuten esikoinen tai kakkonen.

tottakai tarvitsee hoitoa jne. mutta esim. vaipanvaihtokin, se menee siinä samassa kun vaihtaa eka toisen vaipan sitten toisen, jos yhtään ymmärrät mitä tarkoitan.

eli tavallaan " menee siinä sivussa"

pöh, tänne ei pitäisi ikinä kirjottaa mitään, kun joku tulee aina ja koittaa pahottaa mielen..

jokainen lapsi tarvitsee vanhempien aikaa, joten kyllä kolmas sitä aikaa vie tottakai lisää kahteen lapseen verrattuna. Ruokaakaan ei voi kierrätttää, joten viimeistään teini-iässä huomaa kyllä jokaisen perheenjäsenen ruokamäärän. Meillä lapset harrastaa musiikkia, joka maksaa n. 700 euroa per nenä per vuosi, joten kaksi lasta on 1400 ja kolme 2100e, onhan siinä toki eroa. En todellakaaan tarkoita, että lapsia pitäisi mitata rahassa tai ajassa, haluan vain tuoda ajatukseni esiin siitä, että jokainen lapsi on yksilö, eikä mene siinä sivussa, ellei sitten kohtele kaikkia lapsiaan jonakin joukkona tai laumana.

Kyllä sen perushoidon pystyy kolmelle antamaan helpostikin, mutta nimenomaan huomionkipeyttä olen huomannut lapsissa. Ja omaa riittämättömyyttä, kun haluaisi jokaiselle antaa lapsuuden, että saisivat kokea olevansa erityisen tärkeitä ja yksilöitä. Sitä paitsi ei lapset ole lapsia vain ajan, jonka tarvitsevat perushoitoa. Tarpeet kasvavat vanhemmiten.



Mutta mikään em. asioista ei ole niin suuri ongelma, että kannattaisi jättää 3. lapsi pois haaveista. Vaatii vaan enemmän organisoimista ja itsensä " uhraamista" (omien menojen ja harrastusten karsimista pidemmäksi ajaksi kuin kahden kanssa).

elämä jatkuu senkin jälkeen.

Kaksi lasta riiteli koko ajan äidin huomiosta. Kun sitten oli kolme niin kaksi pystyi viihdyttämään toisiaan samalla kun äiti antoi huomiota kolmannelle. Kukaan ei jäänyt yksin. Niin - meillä iskä on aina omistautunut jollekin muulle kuin perheelle...

se oli tosi hyvä juttu. Jos ei leikit käyttäneet yhden kanssa, pystyi leikkimään toisen kanssa. Lisäksi liikaa vertailua ei tehty, kuten serkkujeni kesken, joita oli vain kaksi. Meillä oli melko isot ikäerot, 2,5 vuotta ja 4 vuotta.

Meillä ainakin kolmosen vauva-aika oli helpompaa kuin kakkosen. Kyllä kolmen lapsen huomioiminen on paljon rankempaa kuin kahden. Kahden kanssa voi vaikka isä touhuta toisen ja äiti toisen kanssa. Lapset leikkivät ( ja tappelevat ) kahdestaan. Kolmen kanssa pakka hajoaa. Aina on jollain huoni päivä, vaikea ikäkausi, on menoja sinne ja tänne, kuljetetaan harrastuksiin, selvitetään ongelmia kavereiden kanssa, yritetään järjestää kahdenkeskistä aikaa jokaisellle erikseen, oma aika on tiukalla ja sairastetaan välillä tosi pitkään, jos kaikki peräkkäin sairaana jne. jne. Ei minusta isompien lasten tarpeet ole mitenkään " helpompia" , tavallaan vauvan tarpeista on vielä helppo huolehtia.



En muista millä numerolla kirjoitin, 7,8 tai jotain muuta

kaikki olikin huomattavasti helpompaa kuin kahden kanssa! Toki työtä riittää ja nahistelua, mutta meidän tilanne oli kahden kanssa niin työläs (toki oli mukana sairautta, valvomista ym.) Kyllä tämä voimia vaatii, mutta alkuun varsinkin oli helpompaa.

silloin kun pikku pojat olivat ihan pieniä, nyt on helpompaa, heillä on todella seuraa toisistaaan. Meillä ei missään tapauksessa kolmas ole mennyt siinä sivussa. Hän on sairastellut kaikista eniten. Hän on ollut oikea äidin sylivauva aivan sairaalasta lähtien. Hän on erittäin moniallerginen edelleen ja hän on ottanut ilon irti jokaisesta uhmäikästä, jonka on voinut tähän kohta viiden vuoden ikään mennessä käydä läpi. Kaksi vanhempaa lastamme ovatkin ollet erittäin " helppoja" lapsia.



Jokainen lapsi on yksilö. Ja rakas.

Ja mun kohdalla tuntui vauva menevän tosiaan siinä sivussa kun oli kokemusta vain kahdesta vauvasta samaan aikaan. Arki on ollut nyt yllättävän helppoa, kuopus nyt vuoden.



Mutta, riittämättömyyden tunne vaivaa ajoittain, vauvaan kun tulee automaattisesti kiinnitettyä enemmän huomiota ja varsinkin isompi poika on alkanut nyt vasta osoittamaan mustasukkaisuuden merkkejä. Tyttö ei niinkään ole moksiskaan.



Omaa aikaa on kyllä ihan just niin paljon kun sitä haluan ottaa. Mä käyn koulua neljänä iltana viikossa 3h joten mulle se on jo aikalailla omaa aikaa. Lapset menevät iltaisin viimeistään klo 20 nukkumaan, puoleenyöhön asti on omaa aikaa.



Yhteistä aikaa meillä miehen kanssa ei ole kuin muutaman kerran vuodessa, ei ole innokkaita lastenhoitajia ympärillä. Mutta kun tähän on nyt yrittänyt asennoitua että asia on näin, niin pikkuhiljaa rupeen olemaan sinut asian kanssa.



Meillä siis arki ei juurikaan ole muuttunut kolmen kanssa, asuntoa eikä autoa tarvinnut sen takia vaihtaa. Nyt mietin sitten miten se arki muuttuu jos lapsia on neljä alle kouluikäistä, molemmilla kova vauvakuume ja ollaan tosissaan mietitty että kun nyt menee näin hitsin hyvin joka saralla, onko se neljäs lapsi se joka katkaisee kamelin selän sitten....

jos lapsella on vaikka kaksi harrastusta viikossa, onhan se nyt eri asia kuljettaa neljänä vai kuutena iltana viikossa.