Eikös se menny niin, että työhaastattelussa ei tarvitse kertoa perhe-elämästään ja lapsistaan?

Ei kovin asialliselta kuulosta. Mutta totta, menepä vastaamaan, että lain mukaan näihin ei tarvitse kommentoida... Kannattaa ajatella, että jos tosiaan karsinta tehdään lasten määrän/iän/hoitojärjestelyjen takia et todellakaan olisi edes halunnut sitä työpaikkaa.

mutta tuskin noin tarkasti hekään kyselevät

... vastaavan tyyppistä asiaa on joskus puitu korkeimpia oikeusasteita myöten. ja tuloksena oli että perheeseen liittyvissä kysymyksiissä voi vastata puutaheinää, koska lähtökohtaisesti niitä ei saisi kysellä.

Korjatkaa jos muistelen väärin.

Jos et saa duunia niin tiedustele tarkkoja perusteita miksi et.

Meillä on kaksi lasta joista toinen kehitysvammainen. Jos siis haastattelussa kysytään lapsista koen että voisin hyvin sanoa että noita kaksi löytyy, mutta sitä mietin kannattaako tuota kehitysvammaa mainita, varsinkaan jos sen suuntaista ei kysellä?



Toisaalta mahtaako työnantaja ottaa nokkinsa jos myöhemmin vasta selviää lapsen terveys? Olenko silloin " huijannut" haastattelussa?

eli sen puoleen varmasti voit selvitä siitä asian paljastumatta. Mutta jälkeenpäin voi kuitenkin olla työnantaja aika nyreissään kun huomaa että häneltä on tuollainen asia pimitetty. Ei anna luottamuksellista kuvaa työntekijästä.



Itse kyllä kertoisin oma-aloitteisesti lapsen vammasta tytöhaastattelussa ja jos eivät sen perusteella minua valitse niin sitten ei. Jos taas ottavat niin tiedän saaneeni pakan rehellisesti ja minulla on oikeus myös tarvittaessa hoitaa lastani.

Eivät voi käyttää niitä sua vastaan, koska kysyminen on laitonta.

ettei rupea sitä täyttämään koska ei liity työhaastatteluun.



Mahtaisiko siinä mennä työpaikka samoin tien...

Jos mulla toinen lapsista olisi vammainen niin mulla olisi silti kaksi lasta ja piste. Mun perheen sairaudet tai vammat ei kuulu pätkääkään mun työpaikalle.

olemaan pois töistä huomattavasti enemmän mitä terveen kanssa. Ei ole työnantajalle kiva juttu järjestellä sijaisia tai suplia töitä niin että kaikki tulee hoidettua. Joku työnantaja on kuitenkin valmis siihen lähtemään ja silloin on hyvä että vammaisten lasten vanhemmat päätyvät tällaisille työnantajille.



Ihan ymmärrettävää jos työnantajaa alkaa sapettamaan jos joutuu tuollaiseen pyöritykseen siksi että työnhakija salasi asian häneltä.

Mutta todellakin jäi tyhmä olo. En varmasti muutoin olisi itse ekana sanonut, että olen yksinhuoltaja. Mutta kun ei ole sitä puolisoa, niin siitähän sekin selviää.



Mä olen maailman surkein valehtelija, joten vastaisin kiltisti vaikka siinä kyseltäs alushousujen väriä.



ap

Vamma ei ole sama kuin sairaus. Vammainen lapsi voi olla ihan samalla tavalla hoidossa, vaikka päiväkodissa, kuin mitä " normaalit" lapset.



9

ihan vaan siksi että halutaan tietää miten hakija selviää " kiusallisesta" tilanteesta ja kuinka helposti paljastaa kaiken mitä vaan tajutaan kysyä.

Faktaa vaan on että vammaisilla ja sairailla lapsilla on aina joitain erityistarpeita (eiväthän he muuten erityislapsia olisikaan). Näihin nyt sattuu kuulumaan erilaiset lääkäri- ja kuntoutuskäynnit, terapiat jne. Sekä surullisen usein sairastelukierteen, joiden kaikkien takia vanhempi joutuu olemaan poissa töistä.



Hyvällä säkällä jollainn voi olla perusterve, vähän sairasteleva kehitysvammainen lapsi jonka kuntoutukset saadaan järjestettyä ilman töistä poissaoloja ja vastaavasti työkaverin terve lapsi voi sairastella usein jolloin siis tämä vammaisen lapsen vanhempi on työnantajalle tuottavampi tapaus mitä terveen vanhempi. Kuitenkin nämä lienevät todella harvassa, kyllä vammaiset lapset sairastelevat käytännössä vähintään sen mitä terveet, yleensä huomattavasti enemmänkin.

Kuten joku jo totesi. Meidän perheen sairaudet ei kuulu muille.

Jos vammaisuudesta pitäsi kertoa, jotta voi sanoa saaneensa työpaikan rehellisesti, niin eikö silloin pitäsi kertoa myös jatkuvasta korvatulehdus kierteestä?

Ja tervekkin lapsi voi vammautua yllättäen esim. kolarissa.

Tottakai saa huijata. Luuletteko etteivät työnantajat sitä tee.

Nykyään ei selviä missään jos ei joskus valehtele omaksi edukseen.

Vierailija:

Faktaa vaan on että vammaisilla ja sairailla lapsilla on aina joitain erityistarpeita (eiväthän he muuten erityislapsia olisikaan). Näihin nyt sattuu kuulumaan erilaiset lääkäri- ja kuntoutuskäynnit, terapiat jne. Sekä surullisen usein sairastelukierteen, joiden kaikkien takia vanhempi joutuu olemaan poissa töistä.

Hyvällä säkällä jollainn voi olla perusterve, vähän sairasteleva kehitysvammainen lapsi jonka kuntoutukset saadaan järjestettyä ilman töistä poissaoloja ja vastaavasti työkaverin terve lapsi voi sairastella usein jolloin siis tämä vammaisen lapsen vanhempi on työnantajalle tuottavampi tapaus mitä terveen vanhempi. Kuitenkin nämä lienevät todella harvassa, kyllä vammaiset lapset sairastelevat käytännössä vähintään sen mitä terveet, yleensä huomattavasti enemmänkin.

Eiköhän se ole aika olennainen kysymys siinä vaiheessa jos ylipäätään halutaan ottaa lapset ja äidin/isän työ yhdistelmä puheeksi? Ja ap puhui siitä myös. Mä en nyt ymmärrä miten nämä asiat voitaisiin erottaa toisistaan? Erilaiset terepiat ja kuntoutukset toteutetaan lapsen hoitopaikassa, ei siellä äiti mukana istu.

Ja toi vertauksesi " erittäin harvinaista" on kyllä oikeasti ihan höpö höpöä. Huomaa, että et ole ollut yhtään oikeasti näiden asioiden kanssa tekemisissä. Osittain juuri näiden sitkeiden uskomusten ja ennakkoluulojen takia jättäisin itse lapsen vammasta kertomatta. Toisaalta en myöskään haluaisi työnantajalle joka puhuu tuottavuudesta tälläisessä yhteydessä...