Kohta 3-v. ja itsetyydytys

Meillä on 4-vuotias poika, joka on myös "harrastanut" itsetyydytystä jo jonkin aikaa. Se on tuon ikäisille lapsille täysin normaalia, eikä sitä saisi kieltää ja siihen tulisi suhtautua neutraalisti. Ymmärrän hyvin ahdistuksesi asiasta, mutta ajan kanssa asiaan oppii varmaan suhtautumaan. Meidän poika aloittaa itsetyydytyksen monesti katsoessaan telkkaria ja välillä minua on ahdistanut kun vieressä on ollut esim. kaveri. Silloin olen sanonut pojalle ihan huomaamatta, että on ihan ok, että koskettelet itseäsi kun se tuntuu kivalta, mutta on epäkohteliasta tehdä sitä silloin, kun meillä on vieraita kylässä. Lapseni on ymmärtänyt tosi hyvin ja lopettanut touhun. Kaverini tyttö on tyydyttänyt itseään suihkulla ja sekin on täysin normaalia. Muistan kun ystäväni oli aluksi huolissaan siitä, että tyttö satuttaa itseään, mutta näin ei käynyt ja myöhemmin itsetyydytykset ovat jääneet pois.



En usko, että lapsesi koskettelu johtuu ahdistuksesta ja olisi hyvä, jos et rankaisisi häntä asiasta esim. kieltämällä häntä nukkumasta vieressäsi. On hyvä, että lapsi saa tutustua itseensä turvallisessa ympäristössä ilman, että hänelle tulee tunne, että asiassa on jotain kiellettyä tai hävettävää. Itsetyydytys on kuitenkin täysin normaalia, vaikka lapsen itsetyydytystä on aikuisen välillä hämmentävää katsella. Jaksamista sinulle, uskon, että kyseessä on ohimenevä vaihe.

Siis ei se, että teillä on sama ongelma kuin meilläkin, vaan se, että kirjoitin sulle ainakin puoli tuntia kertoen meidän tarinaa ja kaikki hävisi painaessani lähetä nappulaa, koska keskustelut olivat hetkellisesti pois käytöstä. Voi että pännii!!



Lyhyesti: Meillä poika aloitti itsetyydytyksen reilu pari vuotiaana, jolloin hän ei vielä edes puhunut ja puheen ymmärtämisessäkin oli puutteita. Keskustelepa siinä sitten, missä ja milloin olisi suotuisaa itseään tyydyttää!



Meillä on ollut monenlaisia kausia. Välillä touhuilu on hallinnut hänen elämäänsä niin, että edes leikkimisestä ei ole tahtonut tulla mitään. Ja auta armias, jos hänet menee nostamaan lattialta silloin kun hän on puuhissaan! Nykyään käytämme menetelmää, että annamme hänelle ajan (kolme minuuttia), jonka jälkeen hänen tulee lopettaa. Paikka, jossa hommaa saa harrastaa, on oma huone. Aina tuo lopettaminen ei tietenkään onnistu. Nyt poika on vajaa neljä vuotias.



Ymmärrän täysin, että sua ahdistaa. Muakin on ahdistanut ja hävettänyt - ja mietityttänyt.

Meidän nyt 5-v tyttö aloitti "unnutuksen" n. kaksivuotiaana. Ensin saattoi harrastaa sitä julkisesti esim., sohvalla tai leikin ohessa, mutta kun ymmärrystä kertyi, selkeä sääntö on ollut että omassa sängyssä omassa rauhassa saa unnuttaa mutta ei muualla. Pari kertaa on koetellut säännön pitävyyttä ja ruvennut unnuttamaan esim. vieraiden läsnäollessa, mutta on lopettanut kun on huomauttanut säännöstä. Paitsi kerran, jolloin piti käyttää jäähyrangaistusta kun toistuvista huomautuksista huolimatta aloitti homman uudestaan sohvalla (onneksi ei ollut vieraita sillä kertaa). Olipa tosi korni ja syyllinen olo että lapsi laitettiin unnutuksen takia jäähylle (voisiko negatiivisempaa asiayhteyttä olla!), mutta itse asiassa puhuimme koko ajan jäähylle joutumisesta tottelemattomuuden takia eikä unnutuksen takia, ja näin minusta tyttökin asian mielsi.



Hän on jo pitkään unnuttanut itsensä uneen lähes joka ilta (asia paljastuu kun käyn peittelemässä ja tyttö makaa mahallaan uninuken päällä). Alussa olin tästä huolestunut ja tunsin ahdistusta; onko lapsella jokin hirveä turvattomuuden tunne tms. kun 'lohduttaa itseään tällä tavalla. Tätä on nyt jatkunut jo niin pitkään ja eri elämäntilanteista riippumatta että olen todennut että se vain taitaa olle hänen hyväksi havaitsemansa tapa rentoutua ja saada unen päästä nopeasti kiinni. Tästä on myös kirjoitettu mm. cacciatoren asiaan liittyvissä kirjoituksissa, eli että se on ihan normaalia.



asiaan liittyy kyllä vanhempien näkökulmasta katsoen kauheasti tietämättömyyttä, ahdistusta, avuttomuutta ja huolestumista ja minua on harmittanut se että asiallista kirjallisuutta aiheesta on saatavilla aika vähän.



Minusta neuvolassa asia pitäis ottaa rutiinisti puheeksi neuvolantädin aloitteesta esim. 2-vuotisneuvolassa ja jakaa jokin esite aiheeseen liittyen. Se varmasti auttaisi monia, kun uskon että jokaisessa perheessä jossain vaiheessa törmätään tähän asiaan ja pohditaan miten siihen pitäisi suhtautua. Ja oikea tieto ehkäisisi turhaa negatiivista suhtautumista asiaan, joka voi liittyä turhiin häpeäntunteisiin lapsen myöhemmässä elämässä seksuaalisuuteen liittyen.

Omaa järkeään saa käyttää. Jos asia vaivaa sinua, silloin sinä kiellät sen, ei sen kummempaa.

Eihän me anneta lapsen nenäänsäkään kaivaa; tyyliin, että saat kaivaa jos meet omaan huoneeseesi.

Sanot vaan, että noin ei tehdä. Missä lapsi oppii sopivaisuuden säännöt ellei kotona. Mä olen ainakin ollut tiukkana, että pippelillä/pimpillä ei leikitä. Miten lapsi oppii varomaan kaikenmaailman namusetiä jos tämmöiset "leikit" on jo ok?

sen verran mitä olen cacciatoren juttuja lukenut niin olen varsin monesta asiasta hänen kanssaan eri mieltä ja niin on myös moni yhtä lailla alansa asiantuntija...



... mutta olen vellipullon kanssa samaa mieltä, toki ei lasta pidä ruveta syyllistämään, mutta selkeät rajat pitää olla, meillä huomautetaan nenän kaivamisesta ja ihan pienenä sanottu pyllyn raapimisesta (mitä joidenkin lasten näkee myös kovin ahkerasti harrastavan) ja hyvinhän ne oppii ne asiat, että niin ei tehdä... Meillä myös on sanottu, että pimpillä ja pippelillä ei leikitä, ei itse, eikä anneta kenenkään muunkaan leikkiä enkä henkilökohtaisesti usko sen saavan aikaan mitään estoja - itseä on näin lapsena opetettu ja hyvin sinut olen aina ollut seksin kanssa enkä koe, että olen mitään jäänyt paitsi. Ennemmin näen ongelmana sen, että koska kyseinen toimenpide on fyysinen, joka saa aikaan fyysisen ja kemiallisen reaktion aivoissa, niin kyseessä on tietynlainen huumaavan aineen kaltainen vaikutus. Yhtälailla kuin alkoholiin ja huumeisiin ihmiset on koukussa ja tarvitsevat vieroitusta, jotta elämä ei pyöri vain sen yhden asian ympärillä, niin yhä usemmin vastaavia vieroitusohjelmia käytetään itsetyydytyksen ja yleisesti seksin yhteydessä - ja sellaista riippuvuutta en halua lapselleni, senkin uhalla, että joutuu vähän aikuisena opettelemaan seksistä nauttimista, jos se ei kovin luonnostaan tule.



Mutta mun mielipide vain.

..vellipullon ja dreanan kirjoituksiin, joissa lapsen itsetyydytys rinnastetaan kiellettyihin asioihin kuten nenän kaivamiseen ja pyllyn raapimiseen. Mielestäni nämä asiat tulee kuitenkin erottaa toisistaan eikä itsetyydytys ole samalla tavalla "kielletty asia" kuin nenän kaivaminen tms., josta meilläkin huomautetaan. Kyllähän aikuisetkin tyydyttävät itseään ja sehän on täysin normaalia. Kieltämällä lapsen itsetyydyksen aikuinen opettaa lapselle, että itsetyydytys on ylipäänsä kiellettyä, hävettävää toimintaa, jota kukaan ei saa missään nimessä koskaan tehdä. Tietenkin lasten itsetyydytystä muiden edessä tulee rajoittaa ja ohjata häntä tutustumaan itseensä esim. omassa huoneessaan.



Mutta kuten jo aiemmin olen kirjoittanut, myös minä olen kokenut lapseni itsetyydytyksen aluksi ahdistavana ja hämmentävänä asiana. Ajan myötä olen kuitenkin oppinut suhtautumaan asiaan neutraalimmin. Lapseni onneksi.

miten opetat lapselle yhdynnästä, alkoholista, tupakasta ym... eikö niistäkin asioista yleensä opeteta, että ne eivät ole lapsille sallittuja vaikka aikuiselle onkin... tai autolla ajaminen... ja silti täysi normaaleja asioita useimman aikuisen elämässä. Kuinka moni aikuinen on kokenut, että yhdyntä on täysin kiellettyä, ettei sitä koskaan saa tehdä, vaikka lasena onkin saanut kuulla, että se on jotain, mitä vain "aikuiset" saavat tehdä... Ja vaikka paljon puhutaankin siitä, että itsetyydytys on täysin normaalia, on myös monia täysin seksuaalisesti normaaleja ihmisiä, jotka eivät sitä harrasta tai kaipaa... Mun mielestä jos lapsi "tarvitsee" sitä esim. nukahtamiseen, se voi aiheuttaa ongelmia... Mutta edelleen vain mun mielipide, enkä usko lasteni siitä millään tavalla kärsivän.

..ihan hyvä pointti ja mä ymmärrän täysin myös sun näkökannan asiaan. Jotenkin itse vaan olen edelleen sitä mieltä, että lapselle pitää antaa tietyin rajoin mahdollisuus tutustua itseensä. Tai sitä ei ainakaan pidä järeästi kieltää, jos lapsi sitä tekee. Tämä voi hyvin vaikuttaa myöhemmin itsetuntoon, lapsen käsitykseen itsestään, seksuaalisuuteen ym. Mielestäni kuitenkin eri tavalla kuin opetukset siitä, että vain aikuiset juovat alkoholia, ajavat autoa jne. jne. Mutta tässä on varmaan erilaisia koulukuntia, niin kuin suhtautumisessa itsetyydytykseen ylipäänsä. Joidenkin mielestähän itsetyydytys on sairasta ja jotkut puolisot esim. kokevat sen pettämisenä..

En oikein ymmärrä miten unnutus nukkumaanmenon yhteydessä aiheuttaa ongelmia. Kertoisitko mitä tarkoitat? Minä olen marsyn kanssa samoilla linjoilla siitä, että jos unnutus on pikkuriikkinen osa lapsen elämää ja rajoittuu johonkin tiettyyn hetkeen päivässä, uskon että sen kautta tutustuminen omaan itseen ja asian luonnollisena pitäminen ovat positiivinen osa elämää eikä johda mihinkään katastrofeihin. Eri asia tietenkin on jos lapsi ei mitään muuta teekään eikä pysty omaksumaan sosiaalisia normisääntöjä asiasta (ts. muiden läsnäollessa ei sitä harrasteta), silloin jatkuva unnuttamisen tarve on ehkä oire jostain muusta asiasta johon tarvitsee apua.



Minusta unnuttamisen yhdistäminen alkoholin ja tupakan käyttöön on vähän liioiteltua. Alkoholista ja tupakasta on hyvin helppo vastata lapselle että ne ovat terveydelle vaarallisia aineita, etenkin lapsille. Sen sijaan en pysty keksimään lapselleni yhtään hyvää vastausta kysymykseen "miksi ei saa unnuttaa", jos se tapahtuu yksin omassa rauhassa. Ja jos vain epämääräisesti vastaisin "se ei ole hyväksi" tai "se on epänormaalia" niin voisin kuvitella että jos/kun lapseni sitä edelleen tekisi nukkumaanmenon yhteydessä, hän joka ilta pohtisi ahdistuneena että mitä pahaa hänelle nyt tapahtuu kun hän unnuttaa kiellosta huolimatta, ja onko hän epänormaali.

Ja miten ihmeessä tätä kieltoa valvoisin, päivystämällä sängyn vieressä illalla ja kiukkuisesti huutamalla? En pysty vain keksimään itselleni mitään perusteita miksi ryhtyisin asiaa kitkemään lapsen normaalista, tasapainoisesta elämästä, tai ainakin sillä olisi varmasti erittäin paljon suurempi negatiivinen vaikutus lapseen kuin sillä että jätän asian ennalleen.