Hävettää! Lapseni hymyili ja nauroi hautajaisissa :(
Tulimme juuri hautajaisista, joissa 4-vuotias lapseni käyttäytyi sopimattomasti. Hän tirskui ja jopa nauroi kirkossa, vaikka kuinka olin etukäteen sanonut, että ei saa tehdä niin. Tökin ja tönin siellä kirkonpenkissäkin ja sanoin, että ei saa nauraa, mutta ei se juurikaan auttanut. Kukkia laskiessamme poika hymyili, kun seisoimme sen hiljaisen hetken hautakummulla.
Hävettää ihan kamalasti, muut vieraat varmasti pitävät meitä huonoina vanhempina, jotka eivät lastaan osaa kasvattaa ja lapsen hymyily loukkasi luultavasti muita hautajaisvieraita.
Lapsi on aina ennen käyttäytynyt hyvin ja totellut jos olen jotain käskenyt. En tiedä mikä häneen nyt meni.
Kommentit (15)
nyt ei tajuakaan, että kyseessä on pieni lapsi, joka tuskin edes ymmärsi, mistä on kyse....
Jotkut jopa kokevat että lasten äänet tuovat hautajaisiin lohtua ja muistuttavat siitä että elämä jatkuu.
surullisessa tilanteessa jostain syystä jännitys ja suru purkautuvat nauruun! Ei se ole edes kovin epätavallista.
nelivuotias juoksenteli mummon hautajaissaattueen edellä ja hyppelehti matkallaan jopa parin hautakummun ylitse.
Käsissään oleva ruusukin oli aikamoisessa kunnossa hautapaikalle saavuttaessa. Jälkikäteen kuulin että ihmiset olivat kommentoineet lapsemme juoksentelua positiiviseen sävyyn, mummo kun rakasti pientä vilkasta pellavapäätämme ja näin poika saattoi isoisomummonsa haudan lepoon omaan lapsen tyyliinsä.
Ei tuo nyt niin vakavaa ole :)
Ei ne hautajaiset oikeasti ole mikään kuolemanvakava asia... Meillekin pappi sanoi (kun isäni oli kuollut) kun kysyin, että voikohan lapset ottaa mukaan (olivat silloin 2- ja 3-vuotiaita) kun en tiedä osaavatko käyttäytyä, että ota ihmeessä, lapset tuo muistutuksen siitä että elämä jatkuu eikä sen käytöksen kanssa ole niin hirveän tarkkaa, jos alkavat riehua, ainahan heidän kanssa voi poistua vähäksi aikaa muualle.
Joten älä turhaan stressaa, ap!
Katselen kerran suruissani valokuvia hautajaisista ja hymy nousi huulille. Joka ikisessä kuvassa vieraat hymyilivät ja tunnelma oli iloinen. Äitini olis juuri halunnut tuollaiset hautajaiset. Pitkän sairauden jälkeen äitini pääsi lepoon. se oli iloinen uutinen.
kerätä omat kukat pihasta. No, annoin kerätä. Halusi laittaa ne johonkin talteen. Ei kiireessä löytynyt muuta, kun mäkkäristä saatu Disney muki. Siihen laitettiin. Kantoi koko hautajaisten ajan mukia kuin aarretta. ja sitten kun tuli kukkasten laskun aika, isänsä laski seppeleen ja tytär hetken perästä isänsä mallin mukaan mukin + kukat arkulle. Minä kauhuissani mietin, että mitäs nyt tehdään...
Jälkikäteen tuli useampi ihminen sanomaan, että olipa mukava kun tytär laski omat kukat. :-) Kävin pyytelemässä anteeksi omaisilta, mutta totesivat, että olipa kiva ele lapselta.
Ja pappi kiitteli meitäkin, että oltiin uskallettu tuoda lapsi hautajaisiin. Tule eloa ja iloa paikalle, harvoin kuulemma näkee pieniä lapsia hautajaissa.
Oltiin varauduttu, että häivyn lapsen kanssa pois, jos ei malta käyttäytyä, mutta jaksoi, joten oltiin koko ajan.
Vierailija:
Tökin ja tönin siellä kirkonpenkissäkin ja sanoin, että ei saa nauraa, mutta ei se juurikaan auttanut.
tää kohta oli mainio. Voin kuvitella miten te muka olette tökkineet toisianne sormella kirkonpenkissä ja hihitelleet... Kutitusleikkiä...
Sitten mentiin muistotilaisuuteen jossa ne 90v mummut (lapsettomat) eivät suinkaan osanneet ymmärtää lasten elämää ja kärsivällisyyttä. Normaaleja sen ikäisiä lapsia olivat siis.
Mummujen mielipiteensä mukaan olisi varman pitänut ne lapset läimiä sinisiksi jotta ne olisivat ollet hiljaa ja paikoillaan.
Itse olimme sukua vainajalle, mummut ei. Kyllä otti päähän, ja siitä asti olenkin vihannut mummuja joita en tunne. Ottaa vieläkin päähän vaikka siitä on jo muutama vuosi.
lapset tuovat vain eloa hautajaisiin ja osoittavat viattomina, että elämä jatkuu:)
Eri asia, jos on ihan läheinen. Setäni ja kummisetäni hautajaisiin erikseen sanottiin, etteivät lapset saa tulla. (Vaikka kummisetäni eli setäni tykkäsi lapsestamme.) Ymmärsin aivan hyvin asian, kun sanoivat, että voi tulla häiriötä. Lapsemme silloin 4-vuotias.
Se oli semmosta hepuli naurua mitä ei voinut lopettaa... Jännitti ja pelotti ja reagoin siihen sitten tällä tavoin
Ei lapset onneksi osaa surra samalla tavalla kuin aikuiset! Ei kyllä kannata tuollaisesta huolestua. Lapset elää hetkessä ja onneksi osaavat ajatella muitakin asioita, vaikka suru olisi suuri. Ja jännittävä tilanne helposti laukaisee tilanteen noin...
mutta jos pitää hirveetä meteliä, riehuu ja nauraa hekottaa hirveällä äänellä niin sitten jo katson pikkusen alta kulmieni. Lapsen hymyssä ei ole mitään pahaa tai väärää.
käyttäytyä sen takia oikein.