**^^MARRAKSET -05 VKOT 13 JA 14^^**

aurinkoista aamua naiset!

Ihanaa,kevät taitaa tulla vihdoinkin, mä niin odotan että lumet sulaa ja tulee kevät ja kesä! Mä olen todellinen kesäihminen:)



Toivotan vielä Odottelijalle ja läheisille jaksamista!



Gerdalle jaksuja loppumetreille masun kanssa!



Ja Mannalle myötätunto halit:) Muistan kun odotin toista lastamme,esikoinen oli rasavilli 1½ vuotias silloin. Itkin kaiket illat miehelle,että miksi piti hankkiutua raskaaksi näin pian ja en koskaan jaksa olla hyvä äiti kahdelle " vauvalle" ..No olihan se joskus rankkaa,mut selvisin!



Meillä poikanen on kova automies,tai siis rekkamies oikeastaan. Pelkääminen ei ainakaan vielä ole tullut meillä mitenkään muotijutuksi.

Numeroita lasketaan isompien sisarrusten kans piiloleikkien yhteydessä..Hauskan kuuloista kun poika laskee kyllä ihan oikein mut väärässä järjestyksessä ja huuttaa sit isoon ääneen että TULLAAN!!!

Värejä ei osata vielä.

Ilman vaippaa ollaan yritetty olla sisällä, mut heikolla menestyksellä. Jännä juttu,että vaippa saattaa pysyä kuivana lähes koko päivän jos vaan potalla käydään syönnin jälkeen,ennen päikkyjä jne.. Mut jos ei ole sitä vaippaa ja sama pissaamis-rytmi, niin aina kastuu housut. Miten sitä lasta muka pissattaa enempi ilman vaippaa? No, kesällä sitten on helpompaa kun ei tarvi pukea niin paljon eikä edes haittaa vaikka ulkona pissaileekin nurmikolle:)



Tuosta makkaranpaistosta tuli kans mieleen,että meilläkin se on mieluista puuhaa. Meillä on oma kota pihassa,niin mikäs sen mukavempaa kuin ulkoilun päätteeksi paistaa rapsakat makkarat siellä.

Meillä ei ole moottorikelkkaa,mut sellaisa mönkijöitä on muutama ja pienimmäinen ajaa jo ihan hyvin sellaisella pikku-mönkijällä. Köysi vaan taakse kiinni ja sikä juoksemaan perään ettei aja ojaan,mut muuten menee jo tosi hyvin. Ja vähän on pollea kuljettaja hienon uuden kypäränsä kanssa:)



Mun pitäis aloitella painonpudotus jälleen..Syksyllä odottaa matka aurinkoon ja tarkoitus olis olla jälleen 5 kiloa kevyempi siellä. No motivaatiota tässä odotellaan:)



Mukavaa alkanutta viikkoa ja aurinkoisia päiviä!!



äitykkä

Kiitos jaksamistoivotuksista, lämmittävät mieltä. :)



Ei meillä kauheasti ole Noema apujoukkoja käytettävissä, miehen kanssa lähinnä vuorotellaan ja autetaan toisiamme. täytyy sanoa että kiitettävästi kyllä tuo osallistuukin lapsen kanssa touhuamiseen ja kotihommiin kun on paikalla. Toki työt ja opiskelut vie osan hänen aikaansa, silloin pärjätään pojan kanssa kaksin voimien mukaan. olisi kyllä ihanaa jos olisi esim. sellainen suku, josta olet kertonut. kaikki jeesailee toisiaan. :)



minne päin äitykkä olette lähdössä syksyllä? olisipa ihanaa taas olla etelän lämmössä, tosin tykkään kovasti kyllä suomenkin keväästä ja kesästä. ja yleensäkin vuodenajoista, sääli että talvet ei oo enää oikein kunnon talvia ainakaan täällä pääkaupunkiseudulla. ei oo kyllä tainnut olla koko sinä aikana kun oon täällä asunut. :)



hienosti osataan monen kotona jo värejä ja laskea. meilläkin poikanen osaa numerot ehkä kuuteen saakka, tosin laskee myös satunnaisessa järjestyksessä ja joku numero saattaa jäädä välistä pois tai vaihtaa paikkaa. värejä muistaa oikeastaan vain punaisen, vihreän ja sinisen, mutta sekoittaa ne toisiinsa usein.



kävin tänään siellä äitiyspolilla. arvioivat vauvan olevan jo n. 4 kg, mikä tarkoittaisi laskettuna aikana 4,5 kg vauvaa plus miinus heittoarviot. Eli ehkä hitusen pienempi olisi tulossa mitä poikanen oli, mutta suuri vauva kuitenkin. Saa nähdä miten käy, ja riippuu tietysti siitäkin koska vauva syntyy. Jotain pientä oli jo kohdunsuulla tapahtunutkin, mutta ei kai se uudelleensynnyttäjän kohdalla välttämättä vielä mitään lupaile.



Kauheasti on alkanut synnytys jännittämään. Pakkohan siitä on selvitä. Oli viimeksi vain niin rankkaa, ja kesti kuukausia toipuakin kaikesta.



Tänään on tosi lämpimän ja aurinkoisen oloinen päivä. Mukavaa.



Nyt ajatus katkeilee, mukavaa alkavaa viikkoa!



Gerda, joka jo jännäilee saadaanko tällä viikolla uusi perheenjäsen

Noemalle synttärionnea näin jälkikäteen! Todella mahtavalta kuulosti syntymäpäiväohjelmasi, ihanaa hemmottelua! :-)



Mannalle jaksamista ja parempaa mieltä! Ihan ymmärrettäviä nuo tunteet väsymyksen keskellä. Ja muutenkin. Raskaushormonit herkistää kummasti mieltä.



Mulla oli varmaan viikonloppuna jotain PMS-oireita tai sitten hormonit on muuten vaan keskenmenon jäljiltä ihan sekaisin. Loukkaannuin la-iltapäivänä miehen yhdestä tökeröstä kommentista ja siitä lähti monen tunnin itku- ja kiukkuralli missä ei oikeasti ollut mitään järkeä. Mies ei lähtenyt riitelyyn mukaan kun huomasi heti olen niin sanotusti syyntakeettomassa tilassa. ;-) Vaikka olikin ihan sinänsä todellisia syitä mitkä itketti ja harmitti, on aika pelottavaakin että tunteet saa noin valtaansa ja maailma muuttuu mustavalkoiseksi. Itkeskelin enimmäkseen omassa rauhassa ettei Jesse olisi hätääntynyt, mutta kertaalleen Jesselle tuli suru äidin puolesta ja alkoi itsekin itkeä. Kun selitin että äidillä on nyt aika paha mieli, Jesse ihanasti lohdutti, tuli syliin ja sanoi " halitaan" . Kun vaan mieskin olisi ymmärtänyt tehdä samoin, olisi varmasti oikeasti helpottanut nopeammin. On todella ärsyttävää että mies mitätöi kaikki mun tunteet sillä perusteella että mulla on se aika kuusta eikä anna mulle tilaa riidellä. Saatiin sitten lopulta kuitenkin hyvä keskusteluyhteys aikaiseksi ja mentiin sopuisasti nukkumaan illalla. Mietin että pitää oikeasti hakea jotain hormonaalista apua tms jos näitä tunnemyrskyjä alkaa taas tulla tiheämmin. Ei ole yhtään kivaa! :-( Tai sitten pitäisi koittaa Mannan tapaa ja lähteä puhkumaan kiukkunsa pitkälle lenkille. Kun harvemmin tuo musta hetki kestää edes koko päivää. Sitten voisi puhdistaa ilmaa vasta kun on itse vähän säyseämmällä tuulella.



Numeroista ja väreistä ym: Jesse tunnistaa myös perusvärit ihan hienosti ja joskus harrastaa tuota Noeman Onnin tyylistä " pilke silmäkulmassa" -väittelyä kuinka esim keltainen olisikin vihreä jne. :-) Kymmeneen Jesse on osannut laskea jo aika pitkään, nyt on kiinnostunut isommista numeroista ja välillä laskeekin kymmeneentoista eli kahteenkymmeneen. :-) Kahdentoista jälkeen numerot menevät kyllä ihan satunnaisessa järjestyksessä ja jokunen saattaa unohtuakin. Kirjaimista ja sanoista on myös kiinnostunut, kyselee paljon " mitä tossa lukee?" . Joitain kirjaimia (ja sanoja) tunnistaa, samoin numerot tunnistaa yhdestä kahteentoista. Ihana seurata tuota asioiden opiskelua, oppimista ja tiedon janoa. :-)



Tuli mieleen kun Noema kertoi miten hyvin Onni tunnistaa automerkkejä että Jessellehän nuo automerkit oli kova sana viime kesän ja syksyn aikana. Sittemmin autointo on laantunut ja on unohtanut paljon oppimiaan autoja. On vaan niin huvittavaa kun joskus jämähtää jonkun auton eteen selkeästi miettimään minkä merkkinen se on, sitten kohta toteaa " emmä muista" . Emmä muista / emmä tiiä on muutenkin päivittäisessä sanavarastossa. Joskus tuntuu että vastaa niin jos äiti alkaa kyselemään liikoja. Että menepäs siitä jo tyhmiä kyselemästä. ;-)



Toivottavasti Gerda pääsee tällä kauniilla kevätviikolla synnyttämään ja kaikki menisi tosi, tosi hienosti! :-)



Aurinkoista mieltä kaikille!

Nostetaanpas meitä vähän etusivulle :)



Hui kun on jänskää Gerdalla! Muistan kyllä kuinka kankeaa olikaan ison masun kanssa loppumetreillä.



Käytiin eilen hammashoitajalle näyttämässä Lotan hampaita. 2-vuotis tarkastuksessa kun ei oikein suostunut avaamaan suuta niin otettiin nyt uudestaan. Ei näkynyt ainakaan mitään reikiä, pitää muistaa vaan purkat, xylitoltabletit ja eritoten hammaspesu. Sain myös kotiin lapun isovanhempia varten, missä kehotetaan välttämään hyväskän antoa lapsille :) Kun sais noi appivanhemmat edes jotenkin kuriin ......



Sanavarasto on meillä kasvanut myös suuresti nyt viime viikkoina ja puhuu jo monen sanan lauseita. Eli en näillä näkymin kyllä ota neuvolaan yhteyttä puheterapeutille pääsystä.



Voi hitsi, melkein naapurissa ois myytävänä 1-kerroksinen talo jossa ois kunnon kodinhoitohuone ja ilmeisesti erillinen keittiö/olohuone.... Eikä ois paha hintakaan ... Tosin tämäkin talo pitäisi saada myytyä jotenkin. Ei kyllä olla nähty taloa sisältä, mutta mietityttää tällä hetkellä kovasti :)) Siinä ei kyllä ole miehen haluamaa kahden auton tallia mutta mutta mutta... Tää asuinalue on niin ihana, on rauhallista, mukavat naapurit ja kaupunkiin n. 11 kilsaa. 300 metrin päässä on leikkikenttä, jääkaukalo ja rannalle matkaa vajaa kilsa. Ainut mikä puuttuu on ruokakauppa.



Nyt mentävä, lähdetään kohta neidin kanssa ulos.



Tintta-liisa

Ihanaa viikonloppua tulin toivottelemaan kaikille! Mahtoavat ilmat :) Ollaan seikkailtu koko viikko ulkoilmassa. Ihanaa, sielu herää taas henkiin!

Nautiskellaan nyt kaikki näistä kevään ensimerkeistä :)



Gerdalle jaksuja ja jakautumistoiveita! Mä uskon, että kaikki menee hyvin ja toinen kerta on sulle sellainen parantava kokemus! Ainakin sydämeni pohjasta toivon sitä! Eilen juttelin ystäväni kanssa, joka sai juuri toisen lapsensa. Hänelle tuli massiiviset repeämät ensimmäisestä synnytyksestä. Imukuppisynnytys, jossa meni about kaikki pieleen. Nyt toisella kerralla kaikki meni nappiin! Kivunlievitys osui täydellisesti kohdilleen, eikä jouduttu laittaman yhtään tikkiä. Samalla viikolla, kun oli synnyttänyt, nousi kuntopyörän selkään :) Ja ekasta käveli takapuoli harallaan kuukausia.





Noema, hiukan maaniissa tunnelmissa

Pihalla olllan mellestetty monta tuntia päivässä. Lunta ei ole enää juuri yhtäään, tosi nopeeta kyllä sulanut, kun pääsiäisen jälkeen satoi aika moiset nietokset. Kuraa ja märkää hiekkaa riittää, mutta lapset nauttii!



Meille ei oikeestan mitään ihmeellistä kuulu. Tätä samaa arkea. Sisältäen iloista naurua, kikatusta, kutistusta. Paljon ulkoilua, kuralätäköissä läträämistä, vesiputeissa hyppimistä, hiekkakakkujen tekemistä, kiikkumista, liukumäestä laskemista, lasten kanssa leikkimistä. Ahkeraa kirjojen katselemista, tusinoittain palapelien kokoamista, paljon paljon piirtämistä ja leikkaamista, vesiväreillä maalaamista, pikku autoilla ajamista, legoilla rakentamista, sohvilla hyppimistä, äitiä karkuun juoksemista. Välillä vähän kiukuttelemista ja sisarusten tappelemista, sovittelemista, anteeksi pyytämistä ja halaamista, suukottamista. Kaiken tämän jälkeen maistuu hyvin ruoka ja uni.



gerdalle toivon myös minä hyvää synnytystä. Pian teillä on tuhiseva nyytti siellä kotona :)



Kaikille hyvää ja ihanaa viikonloppua!

Voikaa hyvin!



Hilda

hitaasti menee nämä viimeiset päivät. näyttääpi menevän ainakin ensi viikkoon että saa vauvan syliin. jänskättää kuinka isoksi vaan ehtii kasvaa, suunnitelmissa on kyllä todennäköisesti käynnistys jos ei ensi viikolla itsekseen ala tulemaan.



hienoja kevätpäiviä kyllä ollut tällä viikolla.



suunnitelmissa olisi tänään ikkunoitten pesu jos vain saan aikaiseksi.



lyhyet kuulumiset tässä. :)



Kiva lueskella teidänkin juttuja, en nyt muista vaan mitä piti kommentoida.



heipat, gerda

Ja jaksamista Gerdalle loppumetreille! Täällä mennään alkuraskautta ehkä rv8 ja mitään ei tunnu... huolestuttaa.



Pojalla on meneillään ihmeellinen villitys. Kun laitamme hänet nukkumaan hän tulee sieltä jonkun ajan kuluttua kaikki yövaatteet ja vaipan riisuneena tai sitten on työntänyt jotain tavaraa housuihin/vaippaan. Esim. tänään tuli kerran unirättinsä (=minun paitani) kokonaan housuihin tunkeneena. Joskus siellä on kirja, leikkisaha jne. Ja äsken tuli sitten vielä ihan alastomana. Kun aloin laittaa yöhousuja takaisin jalkaan, löysin housujen sisältä metallisen hiuspantani; kauankohan lie sängyssä möyrinyt se pöksyissään.....



Muutenkin tuntuu ajattelevan alapäällään=) Yksi ilta toivoi nukkumaan mennessä että mitattaisiin kuumetta pyllystä. Eilen illalla taas nakuili ja tutki jalkoväliään ja kun kysyin mitä sillä pippelillään oikein tekee, niin vastasi : " äiti maalaa pippelin" . Iltaisin haluaa maata alastomana X-asennossa huoneensa lattialla ja olla rasvattavana. Ennen se on ollut tuskaista hommaa, nyt nauttii kun rasvaan ja hieron jalkoja...



Muutenpa ei kummempia kuulu. Tänään kävimme mummulassa ja siellä porukalla makkaranpaistossa laavulla. Ihanaa oli. Poika nautti lumessa peuhaamisesta ja ohi ajavista moottorikelkoista ja makkarakin maistui tottakai.



Mies terapio itseään kaikki illat järkkäilemällä varastoa. On ihan fiiliksissä kun saa lajitella jotain ruuveja=)



Huomenna minulla on ensimmäinen neuvola. Tuntuu tosi oudolta mennä sinne, kun tuntuu ettei ole raskaanakaan...



Manna

Nostellaas vähän pinoa! Päivittäin käyn pinoa lukemassa, mut jotenkaan en ole saanut aikaiseksi mitään kirjoitella. Mulla alkaa kahden tunnin päästä tentti ja lapset on nyt päikyillä, eli munkin pitäis tehdä jotain ihan muuta kuin höpistä tänne..



Gerdalle tsemppiä synnytykseen, mahdatko olla jo tositoimissa?? Pidän kanssa kaikki peukut ja varpaat pystyssä että tällä kertaa menee kaikki hyvin, ja synnytyksestä jää hyvä maku :) Meillä oli silloin Aatun synnytyksessä myös kaikennäköistä draamaa ja dramatiikkaa joka päättyi kiireelliseen sektioon, mutta Emma syntyi alateitse huomattavasti pienemmällä hulabaloolla :) Eli onnea onnea ja jaksuja :) JA tietysti myös kaikille muille jotka ootte loppumetreillä!!!



Meillä juhlitaan lauantaina Emman ykkösiä! Meidän vauva se jo kovin kävelee töpsytellen ja tanssii ja on kyllä itsepäinen! ..Keneen lie tullut?



Auringonkukka, sun " hormoonikohtaukset" kuulostaa tosi tutuilta.. Emman syntymän jälkeen mulla on ollut kanssa tosi rajuja nuo menkka-ajat, ensinnäkin olen niin kipeä etten tahdo päästä sä' ngystä ylös, ja mieli menee vuoristorataa. On kyllä vähän pelottavaa..



Loppuun vielä pieni, ehkä hieman ällöjuttu eli heikkohermoiset lopettakaa tähän ;)



Eli nyt kun on nää naistenpäivät ja nousin eilen aamusti sängystä ylös ja oli käynyt ylitsevuotaminen, niin aatu katsoi mua silmät pyöreänä ja sanoi " Äiti, nyt sulta on tullut pissa läpi! Nyt on kyllä kalsarit ihan märät!"



Että näin :) Nyt tenttikirjan pariin, heippatihei!

Heti alkuun GalZalille lämmin osanotto. Ovat ne koirakaverit vain niin perheenjäseniä, että luopuminen on todella rankkaa. Vieläkin tulen surulliseksi, kun muistelen meidän 4 vuotiaan bernin liian aikaista lähtöä. Ymmärrän hyvin tunteesi.



Gerdalle paaaaljon jaksamista, mikäli nyt olet yhdessä kasassa enää???? Ihan alkoi jännittämään, kun Aatun äippä pisti ajatuksen vireille, että josko olisit jo synnyttämässä. Taas on siis vauvavalvojaiset edessä :) Jos ei jo tänään, niin sitten pian kuitenkin.



Onni lähti isänsä kanssa Tampereelle mummolaan yöksi. Miehellä on siellä työasioita ja päätti jäädä yöksi ja ottaa pojan mukaan. Innoissaan lähti :) Ihanan rauhallista täällä.



Voi jee, Emma se jo kävelee! Uskomatonta. Tuntuu, että nämä kakkoset kasvavt niin suhinalla, ettei pysy itse mukana. Sisukin jo menee tukiapitkin :) Veikeä näky.



Uskomatonta on myös se, että mulle tulee 870 euroa veronpalautusta! Näillä tuloilla! Siis eihän mulla mitään tuloja ole! Kotihoidontuki ja lapsilisät! Aloin heti miettiä, että mihin rahat pistän tuulemaan :D Olisi ihanaa lähteä nyt johonkin etelään, mutta kun se raha tulee vasta joulukuussa ;) Ja kesäksi ollaan kuitenkin lähdössä toiseen reissuun.



Mannalle pitkää pinnaa olemattomien oireiden etsimiseen. Niin se vain menee, että silloin kun oksettaa, toivoisi, että se loppuisi, mutta sitten kun ei okseta, toivookin salaa, että oksettaisi. Koskas me naiset tyytyväisiä oltaisiinkaan ;)





Noema

Täällä yhä vain yhdessä koossa ollaan. Ei tunnu yhtään että synnytys lähestyisi, mutta kai se voi sitten alkaa kuitenkin nopeasti vaikkei ennakkoon paljoa varoittelis. Toivon kyllä että alkaisi nyt itsestään, ettei tarvis käynnistellä.



Emmalle paljon onnea, niin se vain on vuosi hurahtanut! Kävelee jo ja Sisukin jo tukea pitkin. Vau.



Mihis päädyitte Tintta sen naapurin talon suhteen? Kyselit polkupyörästä, meillä ei vielä oo mutta ehkäpä kesäksi nyt hankitaan. Ajateltiin suoraan hypätä kolmipyöräisen ohi ja ostaa kaikkein pienin " tavallinen" pyörä apupyörillä.



Miten Mannalla sujui neuvolakäynti?



CalZal osanottoni koiran menetyksestä ja halauksia sinnepäin. Raskasta on rakkaista lemmikeistäkin luopua. Meidän piti omastamme luopua silloin puolitoista vuotta sitten. Hyvä jos jäljelle jääneet koirat tuovat lohtua.



Hyvät veronpalautukset Noemalle tulossa. :) Mukavaa sitten loppuvuodesta kun tilille tupsahtaa " ylimääräistä" .



Gerda, joka jatkaa odotteluaan

Gerdalle myös täältä tsempitykset odotteluun ja tietenkin myös siihen H-hetkeen! :-) Kovasti myös pidän peukkuja että tällä kertaa kaikki sujuisi oikein hienosti.



Samoin CalZalille paljon jaksamista loppuraskauden tukalaan oloon!



Emmalle lämmin 1v-onnittelu! Ihana töpsyttelevä tanssityttö! :-)



En ole näköjään tämän kuun puolella kirjoitellut vielä kertaakaan, onpas aika taas hujahtanut. Mieliala on ollut tasainen (viitaten edelliseen kirjoitukseen ;-), mutta eipä ole menkkojakaan kuulunut. Saisivat jo tulla niin pääsisi yrittämään uutta raskautta joka toivon mukaan menisi hyvin. Vauvakuume jyllää edelleen paitsi Jessen pahimpien uhmakohtausten aikana pääsee vähän laantumaan. ;-)



Mies aloitti kuun alusta laihdutusprojektin ja on ollut kovin motivoitunut ainakin vielä. Motivaatiota lisää työporukalla lyöty 3kk laihdutusveto missä on rahaakin kiinni. :-) Itse oon pyrkinyt auttamaan tekemällä salaatteja, vihannestikkuja ja jättämällä ne itsellekin tarkoitetut herkut kauppaan ettei miehelle tulisi kiusausta niitä syödä (pari kertaa oon ostanut salaa pussin ranskanpastilleja ;-). Miehen laihdutusurakkaan tosin liittyy hänellä myös ajatus siitä että kunhan golf-kausi alkaa, tiputtaa kiloja siellä golf-kentällä ahkerasti. Saas nähdä kuinka ymmärtäväinen jaksan siinä vaiheessa olla jos miestä ei näy kotona kuin nukkumassa. Mur jo etukäteen. Oon kyllä sanonut että mun pitää päästä myös tasapuolisesti omille menoilleni ja lisäksi perheen yhteistäkin aikaa pitää järjestää säännöllisesti.



Toinen projekti mikä meillä aloitettiin juuri eilen illalla on se että opetetaan Jesse nukahtamaan itsekseen. Jouluisen tuttivieroituksen jälkeen ollaan oltu samassa huoneessa kunnes nukahtaa. Viime aikoina on vaan tuntunut että nukahtaminen venyy aina vaan pidemmäksi kun Jesselle tuntuu iskevän ihan kauhea puheripuli aina sänkyyn mentäessä. ;-) Eilen sitten sovittiin Jessen kanssa että isi / äiti on huoneessa 15min (kello soi sen merkiksi), sitten Jesse saa jäädä rauhassa nukahtamaan itsekseen. Hyvin (eli kiukuttelematta) menneestä nukahtamisesta saa palkinnoksi numeron taulukkoon ja kun ollaan numerossa 10, mennään yhdessä HopLoppiin. Eilen kaikki sujui aivan loistavasti (en olisi ikinä uskonut) ja tänä aamuna kirjattiin taulukkoon numero 1. :-) Toivottavasti sama linja jatkuu. Ainakin on jo sen verran iso että tuntuu ymmärtävän idean ihan hienosti. Veikkaan että kärttyiltana voi tarvita nukuttajan viereen ja sitten toki nukuttajan saakin, mutta ei tule numeroa taulukkoon. Mielenkiinnolla odotan miten tämä homma lähtee liikkeelle.



Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Tintan pyöräkyselyyn vastaan minäkin. Onnilla on kolmipyöräinen ja sitten sellainen pikkupyörä. Kolmipyöräinen on aika raskas pienelle polkea ja siksi nykyään suosittelevat jo heti pienen pyörän ostoa. Mene ja tiedä. Muutaman polkaisun jaksaa kolmipyöräisellä polkea ja sitten loppuu mielenkiinto. Ehkä kesemmällä sitten kiinnostus kasvaa. Pikkupyörä on vielä inauksen liian iso, vaikka säädöt on ihan pienimmällä. Sillä haluaisi kovasti pyöräillä. Niinpä tietysti ;)



Auringonkukalle tsemppiä tulevaan golfkauteen ;) Se on kyllä tosiaan sellainen harrastus, että oksat pois. Jos pääsee se kärpänen puremaan, niin kaikki lomatkin pitää valita sen mukaan missä on hyvät kentät. Niin ja toivottavasti menkat alkaisi, jotta pääsisitte yrittämään raskautumista. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin!



Mua on oksettanut nyt sitten melkein kuukauden. Silloin puhuinkin asiasta, kun tein varmuudenvuoksi testinkin, koksa oireet olivat ihan kuin raskausaikana. Tänään oli Sisun neuvola ja lääkäri kyseli vointiani, koska valahdin taas kalpeaksi oksetusfiiliksen yllyttyä. Kerroin oireistani ja käsi tehdä vielä yhden testin. Jos en ole raskaana, laittavat lisätesteihin.



Onko teillä kenelläkään ollut tällaista kuvotusta imetysaikana ennen kuin menkat ovat alkaneet ensimmäistä kertaa? Rupesi ahdistamaan, kun otetaan testejä ja muuta. Mielikuvitus laukkaa. Eilenkin yöllä oksetti niin, ettei nukkumisesta meinannut tulla mitään. Lääkäri sanoi myös, että saattaa olla stressioire kahden pienen lapsen äidillä. Sanoin, etten ole stressaantunut, johon lääkäri totesi yksikantaan, että olet varmasti jonkin verran, muttet vain välttämättä tajua sitä itse arjen pyörityksessä. Saattaa olla oikeassa. Olen ollut aika naatti iltaisin, mutta ehkä se tästä kevään edetessä.



Isomummun kanssa puhuin juuri äsken puhelimessa ja hän on aina huolissaan siitä, että ulkoilemmeko me riittävästi. Aina kysyy surkeaan sävyyn, että " oletteko te yhtään tänään päässeet ulos" . Hermo meinaa mennä huonoon kuntoon. Kettu kun me ulkoillaan joka päivä! Nytkin oli sitä mieltä, että minua oksettaa siksi, etten ole tarpeeksi pihalla. Joopajoo. Tänäänkin käveltiin neuvolaan ja takaisin, josta tulee jo 4 km ja nyt olisi taas ajatuksena lähteä pihalle. No, annettakoon hänelle pikku höpsöys anteeksi, ikääkin alkaa jo olla aika kunnioitettavasti.



Vaarini oli mennyt sairaalaan viime viikolla. Hän on 92-vuotias ja asuu yksin. Tammikuussa sai veritulpan jalkaansa, jonka johdosta oli vuorokauden tarkkailussa! Sitten laitettiin kotiin. Itse piikittää itseään kaksi kertaa päivässä lääkkeillä, jota auttavat veritulppaan ja estävät uuden kehittymisen. Kelatkaa 92 vuotias ja piikittää itseään. Niillä silmillä ja käsillä! Kyllä on terveydenhuolto aika jamassa. No, nyt oli sitten tullut lisää huonoa oloa ja sairaalaassa oli selvinnyt, että hänellä oli paha suolistotulehdus. Antibiooteilla olo helpottui hetkessä. Suolistotähystyksen jälkeen lääkäri totesi, että " valitettavasti mitään muuta ei suolistosta löytynyt" . Ihme kommentti. Lääkärit osaa välillä olla todella ajattelemattomia. Maksasta löytyi kuitenkin varjostumia, joiden lääkäri totesi olevan ilmeisesti etäpesäkkeitä. Vaari on kuitenkin niin iäkäs, että eivät lähde tutkimaan sen enempää, kun ei kuitenkaan mitään hoitoja kestäisi.



Niin se vaan aika tekee vääjäämättä tehtävänsä ja kovimmankin tervaskannon on jossain vaiheessa annettava periksi. Vaari tosin sanoo olevansa valmis lähtemään vaikka heti. Sanookin odottelevansa kutsua :) Ennusteen mukaan kuitenkin aikaa on vielä, eli tuosta kyllä tokenee ja pääsee kotiinsa.



Sain tiistaina siivottua pihan. Ihana fiilis nyt katsella saunalle, kun tavarat on ojennuksessa ja muutenkin siisti yleisilme. Tosin naapurin rakennusmaa (joka edelleen seisoo) HIUKAN pistää silmään. Mutta en jaksa ottaa siitä pulttia. Naisella on varmasti jo ihan tarpeeksi murehtimista omissaan. Nyt nähkääs selvisi, että koko kellarikerroson tehty päin peetä ja ulkoeristeiksi oli käytetty sisäeristettä! Saumojen väleistä näkyi auringonsäteet. Rosikseen menee tuo huijaus, onneksi tajusi silmäänsä pissittävän.



Nyt jätän teidät rauhaan, mulla on ilmeisestikin jokin puheripuli päällä :)





Noema

Perttu odottaa kovasti uutta pikku pyörää kesäksi. Tilasin hobby hallista itselleni uuden pyörän, poika oli aivan murhen murtamana, kun ei paketissa ollut hänelle pyörää ollenkaan. Tarkotus olisi löytää hyvä käytettynä.



Hyvä järjestely Jessen nukutus puuhiin oli keksitty. Nämä muksut on sen verran isoja, että ymmärtävät jo että kivaa on tulossa kun hyvin käyttäytyy :)



Masujen kantajille paljon jaksuja loppu metreille! Pian se maaliviiva häämöttää ja palkinto luvassa :)))



Kivat veronpalautukset noemalle tulossa. Mihinkäs matkaatte kesällä? Tainnu mennä multa ohi korvien, jos oot kertonut. Kivoja kuvia sulla facebookissa.



Mymmelille synttärionnea!!!



Minäkin oon jänskänny, että joko siellä Tintta-liisa pakkaa tavaroita. Tule kertomaan!



Täällä on satanut lunta. :(( Nopsaan tuo kyllä sulaa, kun mittari näyttää nollaa, mutta tosi kakka juttu tuollainen sää. Mihin se kevät meni?



Taitaa olla päiväkahvin paikka, kun ihan ajatus katkesi.





Kauniita ajatuksia!







Hilda

Heippa marraskuisten äidit,



Kirjoittelin joskus aaaaaikoja sitten, joten ei ihme jos ette muista meitä. Eli meidän perheessä myös kaksi poikaa vuosimallia marras-05 ja heinä-07. Meidän esikoinenhan sairastaa jotain vähän laajempaa sairautta, jonka tutkimukset ovat kesken, epäilynä kromosomi- taikka aineenvaihduntasairaus. Oireina epilepsia ja kehityksenviivästymät. Pikku-ukko ei vieläkään sano oikeastaan yhtään kunnon sanaa, mutta päivä kerrallaan mennään eteenpäin. Hyviä asioita on tapahtunut, hän on saanut kuntouttavan päivähoitopaikan ja oman avustajankin saa ihan näinä viikkoina. Pikku-ukko on kuitenkin kerrassaan valloittava tapaus, iloinen, aurinkoinen, ja rakastaa halailla, pussailla ja paijailla. Emme me täällä kotona kulje ympäriinsä ja mieti, että meidän pojalla on joku hätänä, mutta välillä on mieli matala kun mm. päiväkodissa, puistoissa ja naapurustossa näkee mitä muut samanikäiset jo osaavat.



Olen käynyt säännölliseseti lukemassa teidän kuulumisia varmaan vuoden verran, mutta tuntuu, että meidän lapset ovat " eri sfääreistä" , joten ei ole niin tullut kirjoiteltua. Eri sfääreistä siis ihan positiivisena huomautuksena ;)



Noemalle piti kirjoittamani tuosta pahoinvoinnista; ihan kuin olisit kirjoittanut omasta elämästäni. Ennenkuin kuukautiset alkoivat pienemmän miehen jäljiltä, niin olin niin pahoinvoiva, että pakko oli käydä apoteekin testihyllyllä. Tämän jälkeen parinkuukauden ajan pahoinvointi oli hurjaa, melkein piti oksentaa ruokailujen jälkeen ja muutenkin tuli oksetuskohtauksia. Nyt ihan viikon sisällä olo on rauhoittunut. Toivottavasti siellä kävisi samoin.



Odottelijalle jaksamista suureen suruun!



Ja muille odottajille onnelista odotusta ja toivottavasti viimeisillään olevat pääsevät pian nuuskuttamaan sitä ihanaa vauvantuoksua.



terkkuja kaikille! annam ja pojat

CalZal: jaksamisia raskauden loppuviikoille! Osanottoni koiranne vuoksi :((



aatun_äippä: Onnea Emmalle, juhlikaahan kunnolla viikonloppuna!



noema: Vautsi, mikä veronpalautus!! Mihinkäs aiotte muuten suunnata kesällä? Mä myös oon haaveillu ulkomaanmatkasta, ja mies sanoikin että mennään vaan kesällä. Kun palaan töihin on kaikki hankalempaa. Mikä on kyllä totta, mutta tuo rahanmeno näin koti-äitinä

askarruttaa .... Niin ja, toivottavasti oireesi helpottavat!!



auringonkukka05: tuupas sitten kertomaan miten Jessen unille meno on sujunut.



Annam_: kyllä muistan sinut, mukava että tulit kertomaan kuulumisianne. Jaksamisia teidän perheelle epätietoisuuden keskelle!



Tiedoksi kyselijöille: talo-kauppoja ei olla vielä tehty :) Aika lähelle nimittäin tuli myyntiin uudempi 1-kerroksinen Jukka-talo, jossa ois autotalli/-katos yhdistelmä. Mies jo suunnitteli että tekis siitä 2-auton tallin :)) Eli toisen talon suhteen tilanne on jäädyksissä kunnes ollaan käyty katsomassa tämä toinen talo sunnuntaina.



Mies menee huomenillalla yhden kaverinsa varpajaisiin, saivat jokunen viikko sitten tyttövauvan. Tiedossa siis sunnuntaina mies joka puhaltelee krapulaisena .... Jotenkin ärsyttää se kun miehellä aina ulosmennessään menee mopo käsistä, ei osaa ottaa niin ettei seuraavana päivänä ois krapulaa.



En muista oonko maininnu yhtä Lotan hyvää kommenttia, tässä loppuun se: oli ollut miehen kanssa vessassa samaan aikaan ja todennut miehen " vehkeestä" : KÄRSÄ :))



Hyviä viikonloppuja!



Tintta-liisa

Tuolla mies nukuttaa Jesseä päikkäreille eli eipä ole toiminut se meidän uusi hieno nukuttamisohjelma ensimmäisen illan jälkeen. Toissa- ja eilisiltana Jesse on ollut nukkumaan mennessä jo niin väsynyt ettei ole paljon HopLopit kiinnostaneet ja hirmu huuto meinasi tulla kun vieressä ei ollut ketään. Pidettiin siis normaalisti seuraa unen tuloon saakka ja kumpanakin iltana poika simahtikin noin vartissa (normaalisti kestää tunnin verran tai kauemminkin).



Nyt taas tuntuu ettei Jesse ole juuri yhtään väsynyt kun pitäisi päiväunille mennä ja ehkä siitä syystä ei kiinnosta jäädä yksin huoneeseen kun on paljon mukavampi höpötellä isille kuin seinille. ;-)

Huudattamiseen ei ainakaan toistaiseksi lähdetä, ei tuntuisi lainkaan hyvälle vaikka ehkä lopulta toimisikin. Ei tuo nukuttaminen niin raskasta puuhaa ole kuitenkaan. Jesselle on puhkeamassa parhaillaan vielä taaimmaiset poskihampaat, joten ne tekee varmasti jo ihan riittävän kenkun olon. Ja eihän sitä tiedä vaikka tuo nukutushomma lähtisi vielä rullaamaan kun Jesse hoksaa ettei siellä taulukossa oikein numerot lisäänny. Sitäkin olen miettinyt että olisiko joku lelupalkinto parempi. Jos vaikka valitsisi lelukatalogista jonkun Jessen mieleisen ja sitä voisi aina iltaisin katalogin sivulta katsella ja haaveilla että tuon saa kun reippaasti jää nukkumaan. Ehkä kokeillaan sellaista parin viikon kuluttua jos tämä nykyinen palkinto ei lähde motivoimaan.



Nyt tepsuttaa pienet jalat tänne huudellen iloisesti " ei mua väsyttänyt" . Liian pirteä vesseli oli nyt ja mies totesi että ihan turha yrittää nukuttaa. Viikonloppuisin Jesse ei välttämättä nukukaan enää päikkyjä, iltaisin on kyllä sitten jo aika puhki, mutta aikaisin vaan nukkumaan.



Jäi nyt vähän yhden aiheen jutuksi tämä kirjoitus, myöhemmin lisää...

Annam, toki muistan sinut ja poikasi! Teillähän oli heinävauvalla työnimeä Sisu :) Paljon voimia epätietoisuuteen toivotan minäkin! Tosin tottahan se on, että ei " erityislapsi" todellakaan ole mikään vanhempia masentava asia, päinvastoin! Toki epätietoisuus aiheuttaa tietenkin huolta. Mieheni pienin sisko on lievästi kehitysvammainen. Ulkonäöltään on siis ihan normaali. Taaperona alettiin kuitenkin huomaamaan, että kaikki jutut ei kehity normaalisti. Kävelemään oppi hitaasti, samoin puheen tuottaminen alkoi myöhään. Alkuun ei ollut mitenkään selvää, että mikä tyttöä vaivaa. Etsittiin ja tutkittiin, mutta selkeää diagnoosia ei osattu antaa. Kromosomit normaalit.



Nykyään tyttö on 12-vuotias ihana esiteini, joka kehittyy jatkuvasti nopeammin. Käy erityisluokkaa, mutta varmaankin pärjäisi rimaahipoen normaalillakin luokalla. On kuitenkin tärkeää, että tyttö saa onnistumisen tunteen elämäänsä ja itsetuntoa, siksi erityisluokka on paras pakka hänelle. Mutta siis ihan normaalia elämää elää. Toivoa on siis sen suhtee, että teilläkin kehitys alkaa normalisoitumaan oikealla " hoidolla" !



Kiitos kun kerroit kuvotuksestasi! Helpotti mieltä kovasti. Nytkin oksettaa niin, että kylmähiki nousee otsalle. Toivottavasti menkat alkaisivat pian, jotta tämä kamala olo hellittäisi.



Polkupyöristä puhuttiin täällä ja niinhän siinä kävi, että eilen mies oli ostanut Onnille uuden kolmipyöräisen. Hieno kiiltävä musta, jossa punaista myös, oikea katujen kunkku :) On kevyempi polkea kuin se vanha kolmipyöräinen. Aamulla oltiin koko revohka lenkillä ja Onni polki koko matkan. Hienosti onnistuu. Oli ihan polleana myös uudesta pyöräilykypärästään :)



Mutta joo, nyt syömään ja uimaan!





Noema

Vähän kuulostaisi siltä, ettei Jesse tarvitsisi enää päikkäreitä viikonloppuisin, aivan kuten sanoit!



Meillä Onni on nukkunut nyt muutamana päivänä kunnon päikkärit, 1-2 tuntia. Mies sai alunperin nukkumaan siten, että kertoi mikroautosta, jonka ostaa Onnille sitten kun Onni on 3 vuotta, eli kyllin iso. Selitti sitten, että isoksi tullaan siten, että syödään ja nukutaan, myös päikkärit. Siitä lähtien poika on omasta halustaan mennyt päikkäreille selittäen mirkoautosta, jota isi ei saa ajaa, vaan seisoo kentän reunalla :)



Mies siis meinaa Onnista leipoa uuden Räikkösen.



Sitä piti vielä kysyä, että onko teillä muilla karkkipäivää? Meillä on lauantai namipäivä ja järjestelmä toimii hyvin. Onni on aika kova herkkujen perään, joten tämä järjestely selkeyttää namin syömisvimmaa.



Niin ja Gerda, tulehan jättämään puumerkkisi! Vai onkohan jo synnärillä? Jännittää!





Noema

Kyllä tuskastuttaa tämä odotus. Supistelee kyllä, mutta epäsäännöllisesti vain. Ollaan jo molemmat miehen kanssa vähän hermostuneita ja tulisilla hiilillä. :) Ajatukset pyörii vaan koko ajan siinä, että koskahan sitä lähdetään sairaalaa päin.



Onni oli saanut hienon pyörän ja osaa jo polkeakin. :) Toivottavasti Noema paha olo helpottaa. Joko varmistit raskaustilanteen uudella testillä?



Muistan myös Annam_ nimimerkkisi. Kiva kun piipahdit kirjoittelemassa!



Päiväunista muistan kuulleeni joskus, että kun nukuttamiseen menee kauemmin mitä lapsi sitten lopulta nukkuu, niin siinä vaiheessa vois olla syytä kokeilla ilman päikkäreitä. Meillä vielä *kop kop* nukahtaa kyllä hyvin päiväunille, on jonkun aikaa jäänyt itsekseen nukahtamaan ja ihan hyvin sujuu. Unien pituus on hiukan lyhentynyt, mutta tuntuu olevan vielä tarpeen kuitenkin. Äitikin on siitä mielissään, että saa lepohetken iltapäivällä. :D



Meillä oli kyllä myös sellainen vaihe aiemmin, että piti olla vieressä " nukkumassa" ja nukuttamassa että poikanen malttoi käydä nukkumaan. Pikkuhiljaa siirryttiin siihen, että vaan istuttiin sängyn laidalla, sit ehkä vähän kauempana samassa huoneessa ja lopulta kokeilin vaan jättää taas itsekseen nukkumaan ja hyvin yllätykseksi sujuikin. Ehkä kerran tai pari piti aluksi viedä takaisin sänkyyn.



Varmaan tuommoinen palkitsemisjuttukin vois toimia ihan hyvin. Tietty jos ei lasta yhtään vaan nukuta, niin vaikeahan se on saada unen päästä kiinni. Tsemppiä Auringonkukalle!



Tintalla jo parikin taloa katselun alla :) Taitaa olla kohta muutto tulossa johonkin suuntaan.



Pitäkää peukkuja, että päästäisiin vielä viikonlopun mittaan synnärille! Vähän epätoivoiselta näyttää kyllä.



Gerda