Lue keskustelun säännöt.
Purrako hammasta vai kiljua täyttä kurkkua?
29.11.2008 |
Mies on lähdössä työporukan kanssa laivalle ja minä jään taas vaihteeksi kotiin pyörittämään tätä arkea yksinäni. Olen tällä hetkellä niin stressaantunut ja väsynyt, ja oikeasti myös niin ylityöllistetty, etten ole kolmeen päivään ehtinyt edes ovesta ulos. Meillä on 8-viikkoinen vauva ja 2- ja 4-vuotiaat pojat, joilla toisella uhma ja toisella hillitömiä mustasukkaisuusraivoahdistuskiukku -kohtauksia vauvan takia.
2-vuotias on ollut pahassa flunssassa nyt vajaan viikon enkä ole päässyt lasten kanssa ulos. Illalla, kun mies on tullut kotiin, on alkanut vauvan maraton-imetys ja olen muutenkin ollut niin poikki, etten ole osannut edes ajatella minnekään menemistä. En oikeastaan edes tajunnut ennenkuin nyt, että en todellakaan ole liikkunut kotoa minnekään.
Mies on ollut joka viikonloppu töissä viimeisten 5 viikon aikana, ja siis tietenkin myös normaalisti arkipäivisin. Tänään olisi ollut ensimmäinen lauantai-ilta, jolloin hän ei ole töissä. Nyt sitten menee laivalle ja tulee huomenna myöhään iltapäivällä. Tuli 2 tuntia sitten töistä ja nukkuu nyt sohvalla ja ilmeisesti kerää voimia iltaa varten.
Eikö kuulostakin mukavalta? Minä en ole puhunut miehelle sanaakaan tänään, koska en tiedä, mitä sieltä suusta tulisi ulos, jos sen kerran avaisin...
Kommentit (15)
oishan se ny tpaljon helpompaa, jos ne kaksi vanhinta ei käyttäytyisi kuten ap kuvailee. Jos olisivat vanhempia, heistä voisi olla jopa apua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sun pitäisi puhua miehesi kanssa tilanteesta, jos hän on todellakin noin idiootti ettei itse tajua. Lapset ovat etusijalla! Meillä on vuoden ikäiset kaksoset ja vaikka näytin vihreää valoa miehen pikkujouluihin menoon, hän ei mennyt. Syyksi sanoi sen, että kun pidän nyt kotiunikoulua lapsille, niin olen varmasti väsynyt. Olin saanut päivällä nukkua, joten en edes ollut kovin poikki. Mutta kyllä tuo lasten saaminen on aina kahden kauppa, ei todellakaan asiallista käytöstä mieheltäsi. Osasyynä meidän hyvään tilanteeseen lienee se, ettemme hankkineet lapsia "liian" nuorina.
Ota omaa aikaa. Isät yleensä pakenevat rankkaa lapsiperheenarkea töihin, valitettavasti.
Ihme, kun ämmät aina luulee ukkojen sa olevan jotain ajatustenlukijoita.
Näytä sille vaikka tämä teksti, jos on niin vaikeaa saada suuta auki.
ja kyllä mä voin kertoa että ei se ikäero siinä kahden ekan ja kolmannen välillä auta niin tippaakaan. yhtä helvettiä mun päivät on ikäerosta riippumatta. eipä todellakaan mitään apua, kun vaan tappelevat ja riehuvat ja huutavat päivät pitkät. -nro.3
oishan se ny tpaljon helpompaa, jos ne kaksi vanhinta ei käyttäytyisi kuten ap kuvailee. Jos olisivat vanhempia, heistä voisi olla jopa apua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
liittyy lasten ikäero?
Vaikka ihan oman jaksamisen pohjalta, eikä kateelllisena miettiä toisen vapaa-iltaa...
niin et ukkos nostaa sen perseen ylös sohvalta. anna mennä sinne menoilleen ja aamulla lykkää vauva ukon syliin ja lähde itse ulos yksinään.
ja muista ulkoilla pitkään ja hartaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hups, olihan tänne sitten tullutkin kommentteja.
Niin, en todellakaan ole ollut puhumattomana, vaan olen jokaisella mahdollisella tavalla yrittänyt saada miehen tajuamaan, että olen ihan loppu. Olen puhunut puhumasta päästyäni. Silti on lähdössä laivalle, joten siksi tässä nyt mietin, että pitäisikö nyt huutaa, puhua, mäkättää, kenties pyörtyä tai hyperventiloida vaiko nieleskellä vaan...
On ihan turhaa sanoa minulle nyt ja tässä tilanteessa, jotain tuollaisia "olisiko kannattanut harkita lasten ikäeroa vähän tarkemmin" -juttuja. Kun ei näitä lapsia oikein palauttaakaan voi, niin voisin ottaa jotain vähän realistisempia neuvoja vastaan, jos sopii.
Ap
ja onko mies sanonut että ei käy, hän lähtee silti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heti, kun hän ensimmäisen kerran mainitsi tulevasta laivareissusta, totesin, ettei nyt ole oikea aika hänen lähteä. Lähtee silti. Eli tässä tilanteessa ei pänni pelkästään se, että olen väsynyt, vaan se, että olen myös todella loukkaantunut.
Ap
Meilläkin lapset 4 ja 6 v sairastivat toissaviikon ja nyt mies on ollut poissa monta päivää käyden vain nukkumassa. Meillä on myös 1-vuotias. Tiedän, että on rankkaa sinulla.
Saisitko apua sukulaisilta tai ystäviltä tai jostain? Kuulostaa kohtuuttomalta. Miten olet jaksanut vastasyntyneen vauvan kanssa, mieshän on ollut poissa viikonloput melkein koko vauva-ajan?! En tarkoita syytellä miestäsi. Oma mieheni on yrittäjä, ja tiedän, että joskus työhommia on vain pakko tehdä. Mietin vain omaa jaksamistasi. Ei juuri vauvan saaneen äidin kuuluisi olla yksin. Joissain kulttuureissa lapsivuodeaikakin kestää 7 viikkoa, jolloin äiti ei tee muuta kuin imettää ja hoitaa vauvaa muiden tehdessä kotityöt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea sanoa pitäisikö sinun huutaa vai purra hammasta kun ei tunne tarkemmin tilannettanne eikä tunne teitä. En uskalla lähteä huutelemaan neuvoja kun en tiedä tarkemmin.
En edes kehtaa kertoa vanhemmilleni, että mies on lähdössä laivalle, koska tietävät, miten tiukoilla olen viime aikoina ollut. Joten heiltä en nyt voi apua pyytää, vaikka suht lähellä asuvatkin.
Mutta joo, vauva heräsi, joten täytyy poistua.
Ap, joka kiittää vertaistuesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä teet töitä kotona, mies kodin ulkopuolella. Anna miehen käydä rauhassa pikkujouluissa ja mene sinä ensi viikolla tai muuten lähiaikoina ulos, jonnekin.
Tämä ei varmaan lohduta, vaikka tarkoitus onkin. Elämäsi nyt vaan on tosi sitovaa ja rankkaa. Se kuitenkin helpottuu viikojen myötä; ensi vuonna lapsesi ovat jo niin isoja, että sinun on mahdollista mennä pikkujouluihin :-)
Kun mies herää, lähde ulkoilemaan vaikka varttitunniksi. Lapset pärjäävät sen aikaa isänsä kanssa. Tärkeää on, että pidät fyysisestä hyvinvoinnista huolta.Kun kroppa on jotakuinkin kasassa, mielikin seuraa perässä.
Kokemuksesta tiedän, että mies, lapset ja elämä yleensäkin kiristää josku pinnaa niin, että huutaa tekisi totisesti mieli! Aina on kuitenkin toinen, mukavampi tie. Sinulla on lapset, mies, perhe - lahjoja kaikki. Älä huuda tai riitele, kerro vaan nätisti mitä tarvitset ja haluat, telepatia ei oikessa elämässä toimi.
Elä päivä kerrallaan, elämä rullaa eteen päin.
Vaikka ihan oman jaksamisen pohjalta, eikä kateelllisena miettiä toisen vapaa-iltaa...