Onko meidän lapset outoja kun eivät syö kaupan valmisruokia??

Vuoden iässä lopetin ostamasta kun olivat niin kalliita ja rupesi syömään kotiruokaa (samaa kuin mekin)



Joskus olen kokeillut kaupungilla ostaa niitä 1-3 vuotiaille tarkoitettuja mutta hajukin on jo niin kaamee ettei se kyllä niitä syönyt:)



Ja mä en kyllä tiedä yhtäkään yx vuotiasta tai yli joka niitä syö kun voi jo antaa kotiruokaakin..

Eikö mee pinaattilätyt? Hampurilaiset?

Meillä valmistetaan kaikki itse ja ainekset saadaan omasta maasta! Kotitekoisia karkkejakin syödään joskus lauantaisin ja oman pihan koivusta xylitolia päälle! Eivät varmasti tule koskaan lapsemme syömään valmisruokia, sen verran ylivoimaisia ovat valmistamani aidot kotiruuat!



T: Martta

Sinä olet hyvä äiti, malliesimerkki! Kaikki muut ovat huonoja, syöttävät lapsilleen pinaattilättyjä ja ties mitä!



Vai mitä sinä nyt mahdat hakea tällä aloituksellasi..?

Nykyään syövät joitakin eineksiäkin jos muuta ei ole tarjolla.

Mutta eivätpä nuo niistä suuremmin välitä.



alusta asti olen hedelmäsoseita myöten tehnyt kaiken ite. Ja sama jatkuu nyt isompana.....



Ok, onhan se toisaalta ihan hyvä näinkin. Mutta välillä vauvanakin ne valmisruuat olis olleet niin helppoja.



Kyllähän nuo niitä nyt syö jos ei muuta ole ja on nälkä. Mutta ei voi sanoa että ne tykkäis mistään valmisruuista.



Ei, tai kyllä meidän vanhempi tykkää nuudeleista.



t: ap

Lapsesi eivät ole tottuneet valmisruokien makuun. Siksi eivät niistä pidä. Minun lapseni esim. inhoaa kaupan lihapullia :) Meillä syödään kaupan maksalaattikkoa, mutta muuten enimmäkseen ruoka kokataan itse.

meillä ei lapset myöskään koskaan käytä valmisvaatteita vaan minä teen omien lampaitten villasta vaatteet. kangaspuut vaan laulaa, kun iloisia raitakuosisia kankaita punon. Jää jälkeen mikapiiraiset sun muut marimekot.



Valmisruokaa eivät tokikaan ole lapset edes maistaneet, miksipä olisivatkaan? Sen sijaan meillä kun oikein suututtaa, niin joku saattaa kirota " valmisruoka!" . Mies jopa sanoo " eines" mutta lapsilta pestään suu sappisaippualla jos mokomaan noitumiseen ryhtyvät.



Ihanaa etten ole ainut -- aina lasten synttäreillä ihmettelen, kun kaverinsa ovat kuin eivät olisi sianpääsylttyä koskaan maistaneetkaan veripaltusta puhumattakaan.

makuasioista ei voi kiistellä.

Kummasti tunnut tietävän, että muiden lapsille ne valmisruoat uppoaa.

Jos olisitte kylässä ja siellä olis valmislihapullakastike, niin tuskinpa vaan teidän ipanat eroa tuntisi :)

Meillä ei myöskään lastemme serkkutyttö kerran kyläillessään suostunut juomaan tuoretta lehmänmaitoa kun siinä lillui hieman verta! Join sen sitten itse pois kun ei hyvä kelvannut. Ettei mene haaskeelle.



T: Martta

Oikeastaan kummastelen näitä, jotka aina tulevat syyttämään siitä että kehuskellaan omalla täydellisyydellä jos ruoka tehdään itse. Meillä on kahden aikuisen talous, ja syömme kotona tosi vähän mitään valmisruokaa (tarkoitan nyt siis esim niitä kaupan lihapullia ja valmisaterioita). Jos tulee jotain ostettua, yleensä ovat isoja pettymyksiä. Kotiruoka on vaan oikeasti niin paljon parempaa kuin esimerkiksi eineslihapullat ja valmismuusit. Arvostan kotiruokaa, ja ylipäätään hyvää ruokaa. Hyvää voi olla joku valmisruokakin, mutta tuolloin on mielestäni kyseessä poikkeus. Joskus mietitään miehen kanssa, että on varmaan totuttu niin hyvään ruokaan, että sen takia ei mitkään valmismätöt uppoa. En kuitenkaan yritä tällä hakea itselleni mitään sädekehää, asia vain mielestäni on niin.

En itsekään syö niitä, kun " äärimmäisessä hädässä" . Liikaa suolaa ja joku perusmaku, joka maistuu läpi, vaikka paketin kyljessä lukisi kanakeitto/lasagne/lihapulla.



Kaikkeen tietysti tottuu, makuaistikin.

ei muuta syönytkään kuin kaupan vauvanruokia, siis vauva-aikana ei hänelle muu kelvannut.

Nuoremmalle kaupan vauvanruuat ei taas kelvanneet ollenkaan.



Muutenkin lapset tykkää selvästi eri tyyppisistä ruoista. Se mikä toiselle on parasta herkkua, ei maistu toiselle ollenkaan ja päinvastoin.

Hedelmä ja marjasoseet menivät, mutta mitään peruna-liharuokia tms eivät suostuneet syömään. Harmitti, kun joskus reissussa olisivat olleet helppoja ruokia.

Esikoinen oppi muutenkin syömään esim. hampurilaisia vasta 7-8 vuotiaana. Mitkään ravintolaruoat ei tahtoneet kelvata, esim kotona söi lihapullia ja muusia, mutta annas olla kun reissussa mentiin syömään johonkin ravintolaan/huoltoasemalle samaista ruokaa niin " maistuu oudolta, en tykkää" .