Neuroottinen minä? Olen allergisoitunut videopeleille...

Kohtalotovereita?



Mies osti n. 1,5v sitten pelikonsolin. Alusta alkaenkaan en erityisesti pitänyt koko ajatuksesta mitenkään erityisen paljon, mutta ajattelin, että onhan niitä huonompiakin harrastuksia.



Tällä hetkellä koko toosa yksinomaan vituttaa. Mies lapsineen palvoo laitetta aamusta iltaan kuola suupielistä valuen. Joskus harvoin kommentoin, että voishan ne lapset sun kanssa jotain muutakin tehdä kuin pelata. Ja kyllä he käyvätkin uimassa, mutta muuten saattaa mennä 2-4 päivää kokonaan sisätiloissa. Pelitauoilla katsotaan videoita.



Mies on loukkaantunut, kun en jaksa inspiroitua peleistä. Olen tylsä ilonpilaaja. Olen sanonut hänelle, että toivon hartaasti, että jos saamme yhteisiä lapsia, heidän elämässään olisi sitten muutakin kivaa kuin Nintendo tai pleikka.