Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tuttavani esitteli minulle viisiviikkoisen vauvansa. Han kantoi vauvan turvaistuimessa sisalle, laski lattialle ja meni itse riisumaan takkiaan.
25.03.2008 |
Olipa onni, että sain tuon pienen yksityisen hetken koota itseni. Vauva oli nimittäin uskomattoman ruma. Jättinokkainen, tummanpunainen, ryppyinen äijänkäppänä. Onnistuin sanomaan vauvaa ihanan pieneksi ja jotain muuta myönteistä. Onneksi uusi äiti näkee vauvansa aina maailman kauneimpana. Mistä sitä tietää, minkä virtahevon tai onkimadon on tuttavani ollut näkevinään meidän lastenvaunuissa.
Oletko sitä mieltä, että vauva on aina kaunis, että rumaa vauvaa ei ole olemassa? (Minä en ole enää.)
Kommentit (22)
Näin ensi kertaa puolitutun vauvan, joka oli todella ensimmäinen näkemäni " ruma" vauva. Siis alle puolivuotias, bulldogin näköinen järkäle. Ensimmäistä kertaa elämässäni en osannut lirkutella " onpas suloinen" tai mitään muutakaan kovin mairittelevaa... Oli siis pakko väistää jotenkin " onpas mukava nähdä nyt vihdoin ensimmäistä kertaa, kukas se siellä" -tyyppisellä jutulla. Pahaa en tarkoita, ja tiedän lapsen olevan vanhemmilleen maailman rakkain. Mutta hämmentävä kokemus se oli, sillä vauvat ovat minun silmiini yleensä aina olleet geneerisen söpöjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Vanhempansa muuten ovat keskivertoa paljon kauniimpia ihmisiä. Yleensäkin näen ihmiset kauniina ja lapset erityisesti. Tuo vauva kyllä valitettavasti näytti aivan ötökältä. En sitä ennen enkä sen jälkeen ole nähnyt ei-söpöä vauvaa. Minun oli pakko purkaa tämä hirvittävä ajatukseni nimettömänä tänne, jotta voin alkaa puhdistautumisen. -ap