Meidän koira kuoli pääsiäisenä! Ikävä on ihan kauhea jo nyt!
Kuinka muut on pärjänneet lemmikkieläimen kuoleman aiheuttaman surun yli? Tiedän, että se oli " vain koira" , mutta meille se oli niin paljon enemmän.
Ei meinaa jaksaa nousta aamulla sängystä ylös kun ei ole se ystävä vieressä häntää heiluttamassa ja odottamassa lenkille. Kotonakin tuntuu niin tyhjältä, kun on tottunut että koira seuraa joka paikkaan..
Kommentit (16)
Uutta koiraa ei oteta nyt ainakaan vielä. Ehkä sitten joskus kun pystyn antamaan sille vielä enemmän aikaa kun tälle joka nyt nukkui pois.
Ainainen huono omatunto kolkutteli mua kun koira joutui olemaan mun ja miehen pitkän työpäivän ajan yksin. Mun haaveena olisi, että koira joutuis olemaan maksimissaan viisi-kuusi tuntia yksin kotona..no, eipä taida onnistua keneltäkään joka käy töissä.
Tänään, iltapäivällä vien hauvan tuhkattavaksi. Pelottaa jo valmiiksi! Jotenkin tuntuu lohduttavalta, kun se nyt nukkuu tuolla meidän varastossa, että voin vielä käydä sitä katsomassa jos haluan. Illalla asia onkin jo toinen..
Joillakin ihmisillä on niiiin pieni elämä! Toivottavasti sun päivä parani tuosta kommentista! Hyvää jatkoa sulle! Toivottavasti sun elämässä ei koskaan tapahdu mitään mikä satuttaisi sua, saat pitää tuon ihanan aurinkoisen, empaattisen, elämänmyönteisen asenteesi!
koiria. Sitä sivua en nyt muista missä ilmottelevat itsestään...jos joku muistaisi. Pikku korvausta vastaan tai ilmaiseksi. Niin ei tarvii pitää koiraa yksin koko päivää.
lenkittävät, syöttävät ja ovat seurana, mitä nyt sovitaan.
Ihan ekaks otan osaa suruusi. Tiedän tunteen, se todella on hirveätä, mutta elämän on jatkuttava. Tosin nyt kun tapaus on tuore, on sinulla oikeus surra. Itke pois se paha olo. Mä lupaan että se muuttuu vielä paremmaksi.
Mutta ÄLÄ jää makaamaan sänkyyn. Suorita tehtävät jotka sun tarvitsee suorittaa. Vaikka sitten hitaammin tai vähä " huonommin" . Mikään tapahtuma ei oikeuta sua jättää hoitamatta velvollisuudet.
Voimia!
Juu, oonkin yrittäny tässä pitää itseäni kiireisenä..helpompi olla kun pysyy ajatus kiinni jossain tekemisessä. Onneksi on vielä vapaata töistä niin saa itkeskellä rauhassa kun itkettää..koti rupee kuitenkin jo kiiltämään puhtauttaan kun oon purkanu tätä oloani siivoamiseen..
Ap:lle osanotto. Tottakai lemmikki on perheenjäsen, ainoa vaan, että sitä ei saisi yhteiskunnan silmissä surra kuten perheenjäsentä...No, ei se nyt tietenkään sama asia ole kuin omat lapset, mutta tärkeä ja rakas kuitenkin, ja iso osa ihmisen arkea.
Itselläni ei ole koiraa ollut, mutta kissa kylläkin. Tämä ihmisrakas ja varsin sosiaalinen kollirontti on tuossa vieressä nukkunut ja sylissä kehrännyt jo 10 vuotta, nähnyt lapsen syntymän ja miehen tulon perheeseen, muutot ja elämänmuutokset. Nyt se alkaa olla raihnainen ja vanha, ja jo kauhulla odotan sitä iltaa, kun se ei jalkopäähän enää käperrykään!
Voimia sinulle...Ja muistele sitä, kuinka hyvä ystävä sinulla on ollut monta vuotta. Keskity positiiviseen.
Vastasin tuolle " hieman" häiriintyneen oloiselle neloselle, mutta kirjotin vahingossa viestiin " kolmonen" ja siitäkös tämä nelosvastaaja riemastui vaikka kerkesin jo korjata virheeni.
Kaikenlaisia ihmehiippareita sitä jossain sikiääkin..
Se on kyllä totta, että osa ihmisistä pitää ihan ihmeellisenä sitä että joku viitsii surra " vain koiraa" tai muuta lemmikkieläintä. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että jokainen jolla on lemmikkieläin, tietää kuinka kova paikka sen menetys on. Tuntuisihan se aika oudolta, että joku jonka kanssa olet viettänyt aikaasi monia vuosia, katoaa elämästäsi etkä tunne yhtään ikävää sitä kohtaan..
että lemmikin kuolema sattuu niin paljon, koska sen rakkaus yksinkertaisempaa ja suorempaa kuin ihmisten rakkaus.
Suru helpottaa ajan kanssa, aina...
Vanhin koirani kuoli jo vuosia sitten. Ei toipunut suuresta leikkauksesta, sydän ei kestänyt. Kuoli eteisen lattialle. Vieläkin tämä koira on ajatuksessa, vaikka kuolemasta on jo aikaa. Itkin koirani takia ja tulen itkemään muidenkin koirieni vuoksi, kun sen aika tulee.
Nuorin koirani sairastui epilepsiaa vuoden vaihteessa ja olen senkin takia jo itkenyt. Mieheni mielestä olen vähän höpsö, mutta minulle koirat ovat enemmän kuin vain koiria. Ne ovat perheenjäseniä ja kun ne ovat mukana vuosia jopa 15 vuottakin, niin tottakai niitä kaipaa niiden kuoleman jälkeen.
Tämän epileptikon kanssa käymme akupunktiossa ja toivomme ettei seuraavaa kohtausta tule.....
Virhe yhdessä viestissä jo korjattu..
Juu, nyt on poistettu se ihmeviesti joka tässä ketjussa oli aiemmin neljäntenä..Sen takia vaikuttaa sekavalta..
Poison-Ivy:
Juu, nyt on poistettu se ihmeviesti joka tässä ketjussa oli aiemmin neljäntenä..Sen takia vaikuttaa sekavalta..
meillä koira kuoli ystävänpäivänä ja se oli AIVAN kauheaa! Ainoaksi keinoksi selvitä siitä, päätimme ottaa kerralla kaksi uutta koiranpentua viron koiratarhalta ja ihme ja kumma se on auttanut! On ainakin muuta ajateltavaa.... uusi koira tai koirat eivät koskaan korvaa entistä, mutta omalla tavallaan suloisia ovat hekin : )
Voimia ja jaksamisia surutyöhön!