Kun tuttavasi ovat eronneet, niin oletko pystynyt suhtautumaan eroon puolueettomasti?
Minä luulin pystyväni olemaan asettumatta kummankaan puolelle, suhtautumaan asiaan neutraalisti. Mutta huomasinkin sitten, että en millään pysty, vaan jotenkin tahtomattani olen asettunut enemmän tämän pariskunnan naisen asemaan. Pidän miestä syypäänä eroon, vaikka tiedän, että kahden kauppahan se suhde aina on. Miten pääsisin näistä tuntemuksista eroon?
Kommentit (7)
Ystäväpariskunta erosi ja mä olen aivan täysillä sen miehen puolella. (siis tämä mies kyllä oli alunperinkin meidän ystävä). Nainen on käyttäytynyt aivan uskomattomalla tavalla tämän eroprosessin aikana. En usko, että tulen olemaan missään tekemisissä kaverimme ex-vaimon kanssa. (Jutussa on siis mukana toinen mies, valehtelua, pettämistä, lapsella kiristämistä...)
Kun itse erosin, useimmat tuttavamme menivät ex-mieheni puolelle vaikka ei ollut kolmansia osapuolia tms. kuvioissa. Laitoin välit poikki jokaikisen sellaisen kanssa, joka näin teki. Mielestäni kertoi siitä kuka oikeasti olikaan ystäväni.
Mun tutuissa erot on tapahtuneet pettämisen kautta. Siinä asetun aina syyttömän puolelle moraalisesti. Pettäminen on aina yhden syy. Mutta tähän mennessä olen ollut olkapäänä molemmille osapuolille ja pitänyt yhteyttä molempiin osapuoliin.
mutta osapuolet tekevät sen vaikeaksi. haluaisin olla edelleen molempien osapuolien ystävä, enkä halua syyllistää kumpaakaan osapuolta.
Tunnen useamman tallaisen ex-paria. 2 näistä sukulaisia. Sukulaisten kanssa olen tietysti tekemissisä jo sukulaisuussuhteen takia. Sukulaisten ex-puolisot lupaisivat erotessa, että pidetään yhteyttä. Olen yrittänyt, mutta kovasti yksipuolista se on. Kutsun kylään ja yritän myös kysellä voidaanko tulla kylään, mutta sopivaa aikaa löytyy tosi harvoin. Soittelen ja kyselen kuulumisia, mutta vastavuoroon ei puheluita tule.
Sitten toisaalta meille päin kutsuminen on aina vaikeaa, jos on johlat tarvii miettiä, että nämä ex-parit tarvii aina kustua eri aikaan, eikä heidän seurassaan voi puhua toisesta osapuolesta.
Mulla taas on enemmän käynyt niin, että ystävyys säilyy sen kanssa, jonka kanssa olen ollut parempi ystävä muutenkin. Vaikka kaikkia ystävieni tekoja en hyväksyisikään, voin silti antaa anteeksi, koska ovat ystäviäni.
Valitettavasti usein pariskunnista se toinen on syystä tai toisesta läheisempi ja hänen kanssaan yhteydenpito ja ystävyys jatkuu luonnollisena.
Minusta on erityisen tärkeää, että kaikilla olisi omia ystäviä eikä vain puolison kautta tulleita kavereita. Erotilanteessa tai muussa kriisissä käy helposti niin, että ne puolison kautta tulleet ystävyyssuhteet eivät säily niin hyvin kuin omat ystävät.
Ex-puolisoni " omi" heidät itselleen sillä välin, kun en itse jaksanut olla sosiaalinen, kun aluksi oli niin rankkaa kaikkien eroasioiden takia.
sitä vain tuntuu, että kun olet toisen puolella, nin olet toista vastaan.